Tiedontarvitsija sekoaa lähteiden viidakossa

(IPRinfo 5/2010)

IPR-tietokeskusten yhteistyötä pitäisi tiivistää, jotta informaation lukuisat lähteet tulisivat paremmin käyttäjän ulottuville.

”Parhaiden IPR-tiedonlähteiden” listaa on väliin pyydelty. Ei onnistu! Immateriaalioikeudellinen aineisto voi tarkoittaa vaikkapa artikkeleita patenttipeikoista, tekijänoikeudellisia oikeustapauksia Pohjoismaista tai mallioikeusrekisteröintien kehitystä EU:ssa.

Erilaiset sisällöt löytyvät eri lähteistä. Tiedon tarvitsijaa auttaisi silti sekin, että alan tietokeskusten yhteistyö olisi nykyistä koordinoidumpaa.

Yksi tiedonhakija voi etsiä sekä tekijän- että teollisoikeudellista aineistoa. Yritys saattaa tarvita kokonaisvaltaista neuvontaa teollisoikeuksien, tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien hoitamisessa.

Taiteilija ehkä yrittää selvittää omien oikeuksiensa laajuutta, tutkija hakee aiheestaan aikaisempaa kirjallisuutta, ja lainvalmistelija haluaa tietää, miten tietty immateriaalioikeudellinen (IPR-) kysymys on ratkaistu muissa maissa. Vastaukset eivät löydy yhdestä paikasta.

Oikeille lähteille pääsee, kun on löytänyt niille opastavan henkilön. Erilaisten tietopalveluiden lisäksi Suomessa on kymmeniä IPR-alaan liittyviä yhdistyksiä, joiden jäsenillä on valtava tietämysvarasto. Sitä pyritään jakamaan koulutuksella, mutta Suomen kokoisessa maassa kannattaisi siinäkin yhdistää voimia.

Aineistoa talouden, tekniikan ja oikeustieteen lähteissä
Immateriaalioikeuteen liittyvää aineistoa ja tietoa löytyy tekniikan, talouden, oikeustieteen, tutkimuksen ja markkinoinnin erilaisista lähteistä ja tietokeskuksista. Artikkelit, kirjat, oikeustapaukset, lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat hajallaan eri tietopankeissa. Tavaramerkeistä on erilaisia rekistereitä, ja patenttitiedon hankkiminen on oma erityinen tiedonhakulajinsa.

Kirjoja voi etsiä kirjastojen yksittäisistä ja yhteisistä luetteloista ja tarvittaessa kaukolainata niitä oman kirjastonsa kautta. Artikkeleita tai artikkeliviitteitä löytyy sähköisistä tietokannoista.
Oikeustapauksia on etsittävä sekä kirjallisuudesta että tietokannoista, joista erityisesti IPR University Centerin OIKKU, Edilexin hovioikeustapausten listat ja Finlexin oikeuskäytäntö auttavat eteenpäin. Patenttitieto on nykyisin sähköisissä tietokannoissa. Maksuttomat tietopankit tarjoavat perusdataa, maksulliset palvelut pitkälle vietyjä haku-, hälytys- ja järjestämisvälineitä.

Tietopalvelu- ja kirjastoyksiköt muutoksen kourissa
Illuusio siitä, että ”kaikki on netissä”, vaikuttaa osaltaan kirjasto- ja tietopalvelualan nykyiseen murrostilaan. Internetin kautta on toki saavutettavissa valtava määrä sekä tietoaineistoja että metatietoa, ”tietoa tiedosta”. Etsimisen lisäksi ihmiset ovat kuitenkin jo tottuneet sosiaalisen median kautta osallistumaan aineiston tuottamiseen ja keskustelemaan sisällöistä erilaisissa verkostoissa.

Moni yritys on ajanut alas kirjakokoelmansa ja jopa tietopalvelunsa. Yleiset (eli kunnan- ja kaupungin-) kirjastot kamppailevat resurssipulassa samalla kun niiden toimintakenttää halutaan jatkuvasti laajentaa. Myös tieteelliset kirjastot etsivät uusia toimintamalleja ja strategioita; paineita aiheuttavat niin hankinta- ja tallennusvelvoitteet kuin pienenevät määrärahat ja aineistojen tarjonta yhä enemmän elektronisessa muodossa.

1970-luvulla Suomessa muodostettiin (Valtioneuvoston päätös 719/1972) verkosto, jossa jokainen suuri tieteellinen kirjasto velvoitettiin toimimaan tietyn alan keskuskirjastona eli hankkimaan tuon alan keskeinen kotimainen, ulkomainen ja kansainvälinen aineisto erityisesti tutkijoiden käyttöön ja hoitamaan alansa kaukopalvelua.

IPR-alalle tärkeimmät keskuskirjastot ovat olleet Eduskunnan kirjasto (oikeustieteet), Teknillisen korkeakoulun kirjasto (tekniikan alat) ja Helsingin kauppakorkeakoulun kirjasto (taloustieteet). Aineistojen kallistuessa ja elektronisoituessa tutkimustavatkin ovat muuttuneet, ja keskuskirjastoajattelu on murentunut.

Patentti- ja rekisterihallituksen kaikille avoin kirjasto keskittyy teollisoikeuksiin. PRH tarjoaa myös neuvontaa ja tietopalvelua. Laaja kokoelma tekijänoikeudellista aineistoa, mm. lehtiä, on Tekijänoikeusinstituutin kirjastossa, joka palvelee ensisijaisesti Tekijänoikeudellisen yhdistyksen jäseniä ja Teostoa, ulkopuolisia vain jos resurssit riittävät. Sen kirjastoluettelo ei ole verkossa.

IPR University Centerin kokoelmassa on noin tuhat kirjanidettä ja laajasti suomalaista oikeustapausaineistoa, jota lainataan ensisijaisesti instituutin omille ja jäsenyliopistojen tutkijoille sekä kannatusyhdistyksen jäsenille.
Tuomioistuinten kirjastot ovat ulkopuolisilta suljettuja. Oikeustieteellisten tiedekuntien kirjastot voivat auttaa kokoelmillaan, mutta ne eivät pysty tarjoamaan IPR-tietopalvelua.

IPR-tietokeskukset yhteistyössä
Immateriaalioikeuteen erikoistuneet tutkijat ovat tiedonhankinnan taivaassa päästessään Münchenin Max Planck Institutin IP-yksikön valtavaan kirjastoon. Asiakkaiden käytössä on sekä kirjaston oman kokoelman artikkelitietokanta että muita tietopankkeja.

Kotimaisen vastaavan palvelun saisi aikaan yhdistämällä Tekijänoikeusinstituutin ja PRH:n kirjastot ja henkilökunnan, joiden lisäksi tarvittaisiin IPR University Centerin ja joidenkin yhdistysten kokoelmat. Tätä utopiaa odotellessa pitäisi ensin lisätä virallista yhteistyötä; nyt yhteistyö on pitkälti informaatikkojen henkilökohtaisten kontaktien varassa.

Maksulliset tietokannat yritysten apuna
Kun organisaatiossa mietitään keksintöjen kaupallistamista tai brändin rakentamista, apuna ovat patentti- ja tavaramerkkitietopankit. EU:lla ja lukuisilla valtioilla on internetissä maksuttomat tavaramerkkirekisterit, ja patenttitietoa löytyy niin ikään maailmanlaajuisesti espace-netin kautta.

Käytännössä kuitenkin vain ammattilaiset, kuten patentti-insinöörit ja -asiamiehet, ja maksulliset tietopankit (Darts-ip, STN, Dialog) ovat pitkän päälle tehokas apu niin oikeuksien hakemisessa kuin niiden valvonnassakin.
Patentti- ja rekisterihallituksen neuvontainsinöörit tekevät edelleen perusselvityksiä käyttäen viraston omia ja tarvittaessa muita maksullisia ja maksuttomia lähteitä.

Kansallisessa IPR-strategiassa (26.3.2009) teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmän toimivuutta parantavat toimet on jaettu neljään keskeiseen kohdealueeseen: 1) osaaminen, 2) oikeuksien tehokkuus ja selkeys, 3) kilpailupolitiikka sekä 4) IPR-markkinoiden toimivuus, järjestelmän toiminnallinen ja taloudellinen tehokkuus.

Yritysten ja valtion kilpailukyky edellyttää tietoa ja osaamista, jota saadaan koulutuksella ja ohjauksella. Opettaminen ja osaamisen ylläpito puolestaan edellyttää hyviä tietoresursseja, joiden avulla pysytään ajan tasalla.

Nyt kun kirjastotoiminnat ja informaatiopalvelut ovat yleisestikin perusteellisesti muuttumassa, voitaisiinko IPR-strategian toteuttamiseen tarvittavia informaatiopalveluja tehokkaammin koordinoida?

Päivi Helander

Monta viranomaista asialla
Kirjastotoimi kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan. Yleisten kirjastojen rahoituksen ja toimintaedellytykset hoitavat kunnat. Oppilaitoskirjastot liittyvät koulutoimeen, ja niistä vastaa opetushallitus.
Kaikille avoimia tieteellisiä kirjastoja ovat yliopistojen, Tilastokeskuksen ja Eduskunnan kirjastot sekä korkeakoulukirjastot, jotka ovat ammattikorkeakoulujen ja mahdollisesti muiden paikkakunnalla toimivien ylempien opinahjojen yhteisiä kirjastoja.
Lisäksi virastoissa (mm. Patentti-ja rekisterihallituksessa), tutkimuslaitoksissa, yrityksissä ja muissa organisaatioissa toimii satoja erikoiskirjastoja, joiden käyttöoikeus saattaa olla rajoitettu. Kansalliskirjasto tarjoaa kirjastoverkkopalveluja kaikille kirjastosektoreille ja vastaa kansallisen julkaisuperinnön säilyttämisestä.