Tiedonsaanti ennen kaikkea
Uutisvälähdysoikeuden korvattavuus ei loukkaa lähetysoikeuksien haltijan perusoikeuksia.
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 22.1.2013 tuomion asiassa C 283/11 Sky Österreich GmbH (Sky) ja Österreichischer Rundfunk (ORF). Asiassa on kysymys edellytyksistä, joilla televisiotoiminnan harjoittajalla on oikeus saada käyttöönsä satelliittisignaali lyhyitä uutisraportteja varten. Se liittyy audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin (AVMS-direktiivi, 2010/13/EU) 15 artiklan mukaiseen sääntelyyn niin kutsutusta uutisvälähdysoikeudesta.
Erityisesti tarkastelussa on artiklan 6 kohdan pätevyys suhteessa unionin oikeudessa turvattuihin omaisuuden suojaan ja elinkeinovapauteen. Sen mukaan mahdollinen taloudellinen korvaus lyhyiden otteiden käytöstä ei saa ylittää käyttöön antamisesta suoraan aiheutuneita lisäkustannuksia. EUT päätyi siihen, ettei esille tullut seikkaa, joka vaikuttaisi kyseisen 6 kohdan pätevyyteen.
Välähdysoikeus tukee tiedonsaantia
AVMS-direktiivin mukaan unioniin sijoittautuneiden televisiolähetystoiminnan harjoittajien tulee saada lyhyitä uutisraportteja varten käyttöönsä aineistoa yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista, jotka toinen lähetystoiminnan harjoittaja lähettää yksinoikeudella.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uutisvälähdysoikeus toteutuu tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Se voidaan toteuttaa sallimalla pääsy lähetystoiminnan harjoittajan signaaliin tai muutoin.
Jäsenvaltioiden tehtäväksi on myös jätetty yksityiskohtaisten sääntöjen ja ehtojen, erityisesti mahdollisten korvausjärjestelyjen, määrittelyn varmistaminen. Direktiivin johdanto-osassa todetaan, että on tärkeää edistää moniarvoisuutta uutistuotannossa ja ohjelmatoiminnassa, ja noudattaa perusoikeuskirjan mukaisia sananvapauden periaatteita. Lisäksi johdanto-osassa todetaan lyhytraportoinnin tukevan tiedonsaannin toteutumista sekä varmistavan katselijoiden etujen suojan unionissa.
Korvaus suorista lisäkustannuksista
Ennakkoratkaisun taustalla on Itävallan viestintäviranomaisen (Kommunikationsbehörde Austria, KommAustria) päätös, jolla Sky todettiin tiettyjen UEFAn Eurooppa-liigan otteluiden yksinoikeuksien haltijana velvolliseksi antamaan ORF:lle oikeuden uutisraportteihin ilman, että sillä oli oikeus vaatia korvausta yli suoraan aiheutuvien lisäkustannusten. Aiemmin ORF:lla oli sopimukseen perustuva oikeus otteisiin Skyn aineistosta 700 euroa minuutti.
Itävallan televisiolähetystoiminnan yksinoikeuksia koskevan lain (Fernseh-Exklusivrechtegesetz, FERG) 5 § mahdollisti 1.10.2010 lähtien korvauksen vain signaalin käyttöön antamisesta suoraan aiheutuneista lisäkustannuksista.
KommAustrian mukaan sellaisina tulivat kysymykseen liitynnän mahdollistamiseen tai signaalin välittämiseen liittyvät kulut, mutta ei esimerkiksi hyvitys yksinoikeuksien arvon alentumisesta. Sky:n ja ORF:n välillä korvattavia kustannuksia ei syntynyt lainkaan eikä FERGin nojalla voinut määrätä mitään ”kohtuullista” korvausta.
Asia saatettiin liittovaltion viranomaisen (Bundeskommunikationssenat, BKS) tutkittavaksi. Se pyysi EUT:ta tutkimaan AVMS-direktiivin 15 artiklan 6 kohdan pätevyyden EU:n perusoikeuskirjan elinkeinovapauden (16 artikla) ja omaisuudensuojan (17(1) artikla) valossa.
BKS tiedusteli, loukkaako 15 artiklan 6 kohta yksinoikeuksien haltijan perusoikeuksia. BKS:n mukaan oikeus lyhyisiin uutisraportteihin on omaisuudensuojan rajoittamista. Lisäksi se viittasi perusoikeuskirjan 52(1) artiklaan ja sääntelyn sopusointuun suhteellisuusperiaatteen kanssa.
BKS:n mielestä sääntö, joka sallisi huomioitavan yksinoikeuksien kohteen ja niiden hankinnasta maksetun hinnan, olisi oikeasuhtainen. BKS tiedusteli myös, saatetaanko tiedonsaantioikeus ja elinkeinovapaus sääntelyllä asianmukaiseen tasapainoon.
Elinkeinovapauden sisältö ei kärsi
EUT tutki, ulottuuko perusoikeuskirjan 17(1) artiklan suoja tosiasiallisesti sopimuksella hankittuihin lähetysoikeuksiin. Ne eivät ole vain kaupankäyntiin liittyviä etuja tai mahdollisuuksia, vaan varallisuusarvoisia oikeuksia. Uutisvälähdysoikeus on kuitenkin taattu unionin oikeudessa jo direktiivin 2007/65 voimaantulosta lähtien ja jäsenvaltioilla on ollut velvollisuus huolehtia sen täytäntöönpanosta.
Sopimusehdolla ei voida antaa lähetystoiminnan harjoittajalle sellaista suojattua saavutettua oikeusasemaa, joka mahdollistaisi sille yksinoikeuksien täysin itsenäisen käytön. Se ei voi esimerkiksi vaatia direktiivin pakottavan sisällön vastaista korvausta. Lähetysoikeuksien haltija ei näin ollen voi vedota 17(1) artiklaan.
Perusoikeuskirjan 16 artiklan suoja puolestaan sisältää paitsi vapauden harjoittaa elinkeinotoimintaa, myös sopimusvapauden, vapauden valita kumppani ja hinnoitella suorite. Elinkeinovapautta on kuitenkin arvioitava osana yhteiskuntaa, ja taloudellisen toiminnan harjoittamiseen voidaan puuttua yleisen edun nimissä.
AVMS-direktiivin 15 artiklan johdosta yleisöä suuresti kiinnostavien tapahtumien lähettämistä koskevien yksinoikeuksien haltija ei voi valita vapaasti sopimuskumppaneitaan lyhytraportoinnin osalta eikä se voi myöskään päättää vapaasti otteiden hinnasta. Näin estyy muun muassa otteiden käyttäjien osallistaminen yksinoikeuksien hankintakustannuksiin. Kyseinen 6 kohta merkitsee siten elinkeinovapauteen puuttumista.
EUT:n mukaan AVMS-direktiivin 15 artiklan 6 kohta ei vaikuta elinkeinovapauden olennaiseen sisältöön, sillä se ei estä lähetystoiminnan harjoittajan toimintaa sinänsä eikä yksinoikeuksien hyväksikäyttöä lähettämällä tapahtuma tai luovuttamalla oikeudet vastikkeellisesti. Lisäksi rajallinen korvattavuus ja yksinoikeuksien arvon muutokset voitaisiin huomioida oikeuksien hankinnassa ja hinnassa.
Tiedonsaannin perusoikeus turvattava
Oikeasuhtaisuuden osalta EUT totesi perusoikeuskirjan 11 artiklassa suojattujen vapauksien turvaamisen olevan kiistatta yleisen edun mukainen tavoite. Yleisön tiedonsaanti voi rajoittua merkittävästi, sillä tapahtumien hyödyntäminen yksinoikeudella lisääntyy.
Kyseisellä 6 kohdalla aineiston saanti taataan riippumatta toimijoiden asemasta ja resursseista, oikeuksien hankintahinnasta ja tapahtumien laajuudesta. Unionin lainsäätäjä saattoi perustellusti katsoa, ettei tavoitellun päämäärän saavuttamista voida turvata yhtä tehokkaasti vähemmän rajoittavalla sääntelyllä, ja että kyseinen sääntely on tarpeellista.
On jouduttu tasapainottamaan elinkeinovapaus sekä unionin kansalaisten tiedonsaantia koskeva perusoikeus, tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus. Unionin lainsäätäjä on huolehtinut myös elinkeinovapauteen puuttumisen sekä uutisraporteista mahdollisesti saatavan taloudellisen hyödyn rajoittamisesta, sillä otteiden käytölle on asetettu useita vaatimuksia. Lähde on ilmoitettava ja otteiden enimmäiskesto on 90 sekuntia. Lisäksi otteita voi käyttää vain yleisissä uutisohjelmissa – ei viihde- tai muissa ohjelmissa. Jäsenvaltioiden on myös määritettävä yksityiskohtaiset säännöt ja ehdot yksinoikeudet huomioiden.
EUT:n mukaan unionin lainsäätäjä saattoi perustellusti asettaa yleisön tiedonsaannin punninnassa etusijalle sopimusvapauteen nähden ja antaa AVMS-direktiivin 15 artiklan 6 kohdan kaltaisia sääntöjä, jotka sisältävät elinkeinovapauden rajoituksia.
Suomessa ei korvausta
Suomessa AVMS-direktiivin 15 artikla on implementoitu tekijänoikeuslain radio- ja televisioyritystä koskevan 48 §:n 5 momentissa oikeuksien täytenä rajoituksena, ja uutisvälähdysoikeuden mukaisia lyhyitä otteita televisiolähetyksestä voi käyttää korvauksetta.
Lain esitöissä sääntelyn valtiosääntöoikeudellisen merkityksellisyyden todettiin kumpuavan tekijänoikeuden taloudellisten oikeuksien kuulumisesta omaisuudensuojan piiriin, ja niissä tuotiin ilmi otteiden käyttöä koskevat rajaukset sekä se, ettei sääntelystä aiheudu suoranaisia kuluja televisiotoiminnan harjoittajille.
Otteiden myös todettiin pikemmin lisäävän kuin vähentävän yleisön kiinnostusta tapahtumien lähetyksiin. Sääntelyn merkitys todettiin oikeudenhaltijoille vähäiseksi, mutta sananvapauteen kuuluvan yleisön tiedonsaantioikeuden kannalta huomattavaksi. Rajoitus oli siten oikeasuhtainen ja tarkkarajainen.
Anette Alén-Savikko
OTM, tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto
C-283/11, Sky Österreich GmbH (Sky) vastaan Österreichischer Rundfunk (ORF)
http://eur-lex.europa.eu/fi/index.htm > Virallinen lehti
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, 10.3.2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi), EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1—24.
Itävallan viranomaisten ratkaisut:
Kommunikationsbehörde Austria: https://www.rtr.at/
KOA 3.800/10-006, 22.12.2010
Bundeskommunikationssenat: http://www.bundeskanzleramt.at/
GZ 611.003/0004-BKS/2011, 31.5.2011
http://www.eduskunta.fi/ > Valtiopäiväasiat ja -asiakirjat
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä tekijänoikeuslain 25 b ja 48 §:n muuttamisesta (HE 87/2009 vp).
Perustuslakivaliokunnan lausunto 3/2010 vp (PeVL 3/2010 vp).
