Tervetullut lisä perustutkimuksen rinnalle

Arvosteltu teos: Immateriaalioikeudet insolvenssimenettelyssä. Toimittanut Santtu Turunen. Forum Iuris, Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Helsinki 2004.

Immateriaalioikeudet insolvenssissa on 330-sivuinen kokoomateos, johon on koottu samannimisessä IPR University Centerin koordinoimassa projektissa syntyneitä tutkimuksia. Projektiin on osallistunut sekä Helsingin yliopiston että Turun yliopiston opiskelijoita. Projektin vetäjän oli professori Risto Koulu.

Kirjan tekeminen on ollut osa syventäviin opintoihin kuuluvan projektin opetusta, jonka tavoitteena on ollut motivoida opiskelijoita oikeustieteellisessä kirjoitustyössä, opettaa tieteellisen artikkelin kirjoittamisessa vaadittavaa luovaa, itsenäistä ja kriittistä ajattelua sekä tuoda kahden eri oikeudenalan metodologiset ja teoreettiset kysymykset alan asiantuntijoiden ulottuville.

Kirja liittyy myös Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen ”Licensing of Intellectual Property Rights”, jonka osateemana on insolvenssioikeudellinen tutkimus ”Insolvency and Licensing of Intellectual Property Rights”. Tältä osin kirja toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, yliopistossa tehtävä tutkimus ja opiskelijoiden ”tutkiva oppiminen” on yhdistetty niin, että tuloksena on teos kiinnostavasta aiheesta, jota suomalaisessa oikeustieteessä on toistaiseksi vähän käsitelty.

Kirja on jaettu periaatteessa kahteen osaan. Sen yleisessä osassa on projektiin osallistuneiden opettajien kirjoituksia ja erityisessä osassa tutkielmiin tai opinnäytteisiin perustuvia opiskelijoiden artikkeleita. Tällä yhdistelmällä kirjaan on saatu vahvalla tieteellisellä pohjalla olevia laajempia artikkeleita ajankohtaisista erityisaiheista. Opiskelijoiden kirjoitukset ovat osittain hyvinkin käytännönläheisiä opettajien artikkeleiden ollessa enemmän metodologisella ja pedagogisella pohjalla.
Kirjan artikkelit antavat laajan yleiskuvan immateriaalioikeuksien asemasta insolvenssitilanteissa sekä yleisen kartoituksen keväällä 2004 muuttuneeseen lainsäädäntöön. Artikkelit luovat monilta osin hyvää lisävalaistusta kahden eri oikeudenalan yhteistä soveltamisalaa koskeviin aihepiireihin, joista ei ole tehty – ainakaan Suomessa – vielä laajempaa perustutkimusta.

Osa artikkeleista keskittyy lähes pelkästään immateriaalioikeuksien kuvaukseen kytkeytymättä sen lähemmin varsinaisiin insolvenssitilanteisiin. Yksittäisinä artikkeleina kirjoitukset toimimat hyvin, mutta kirjan kannalta jäi hiukan kaipaamaan loogisempaa etenemistapaa. Kokonaisuutena tällainen tietynasteinen epäyhteneväisyys, joka on lähes väistämätön seuraus kirjan syntyprosessista ja useista kirjoittajista, ei ainakaan aihepiiristä kiinnostunutta lukijaa jää vaivaamaan.

Risto Koulu käsittelee vuoden 2004 konkurssilain valmistelua immateriaalioikeuksien kannalta ongelmallisten kohtien näkökulmasta. Koulu käy kattavasti läpi lain valmisteluprosessia sekä analysoi osittain kriittisestikin sitä, miksi ehdotettuja muutoksia ei eri intressitahojen vaikutuksesta hyväksytty ja miksi immateriaalioikeuksiin liittyviä ongelmakohtia ei vieläkään saatu täysin ratkaistuksi. Koulun artikkelissa todetaan hyvin, että modernin konkurssilain valmistelu vaatii käytännön liike-elämässä tapahtuvan konvergenssikehityksen lisäksi myös monialaista asiantuntemusta ja ministeriöiden välistä yhteistyötä.
Rainer Oesch käsittelee lisenssisopimusoikeuden tutkimuksen haasteita muuttuvassa ympäristössä. Artikkelissa pohditaan immateriaalioikeuden haltijan asemaa ns. heikomman suojan kannalta. Esille tulee mm. IT-sopimusten epätasapainokysymykset ja pohdintaa asema-orientoituneesta tarkastelusta. Samalla Oesch korostaa myös lisenssisopimusten erityistä asemaa velvoiteoikeuteen kuuluvan sopimusoikeuden alueella.

Oeschin artikkeli on kokonaisuutena selkeä ja kuvaa hyvin lisenssisopimusoikeuden tutkimuksen haasteita. Nämä vastaavat myös käytännön liike-elämässä esiintyviä tilanteita, joissa joudutaan usein käsittelemään lisenssisopimusten sisältöä huomattavasti laajempien kokonaisuuksien osana kuin aikaisemmin.

Marcus Norrgård tarkastelee kolmannen osapuolen vastuukysymyksiä sopimusrikkomustilanteissa. Näkökulma on haettu Englannin oikeudesta, jonka common law -doktriinissa esiintyviä vahingonkorvausperusteita; Inducing breach of contract, Interference with contract ja Unlawful interference with trade on käsitelty ansiokkaasti tiivistäen kyseiset perusteet ruotsiksi. Norrgårdin artikkelin liityntä pohjoismaiseen velvoiteoikeudelliseen vastuunormistoon sekä kirjan aihepiiriin jää tosin lukijalle hieman epäselväksi.

Santtu Turusen artikkeli käsittelee Immateriaalioikeudet insolvenssimenettelyssä -projektin kulkua sekä analysoi tutkivan oppimisen mallia pedagogisesta näkökulmasta. Turunen takastelee myös yleisellä tasolla syventävien opintojen projektia osana OTK-tutkintoa ja juristikoulutusta sekä opetuksen ja tutkimuksen välistä yhteyttä.

Juha Vesala on artikkelissaan käsitellyt reaalisten argumenttien käyttöä tekijänoikeuden soveltamisessa. Vesala on katsonut, että reaalisen harkinnan tulisi olla keskeinen tekijä vaikeissa tekijänoikeuden tulkintalinjanvedoissa, vaikka korkeimman oikeuden nykykäytännössä ei tällaisillä argumenteilla näyttäisi olevan kovinkaan tärkeää roolia. Nähtäväksi jää, tuleeko korkein oikeus jatkossa käyttämään perusteluissaan reaalista harkintaa uusia tekijänoikeudellisia tulkintalinjoja luodessaan.
Opiskelijoiden artikkelit on syytä mainita erikseen: Teemu Pekki (Sijaantuloon vaikuttavat sopimusehdot ja niiden sitovuus konkurssissa), Liisa Mathlein (Yhteisomisteiset keksintöoikeudet konkurssissa), Janne Turtiainen (Värdering av patent och varumärke vid realisation av konkursbo), Jesper Nevalainen (Ohjelmistolisenssi ja konkurssipesän sijaantulo lisenssinantajan konkurssissa), Onni Koivu (Esineoikeudelliset kollisiot patenttilisenssin kaksoisluovutustilanteessa), Anna-Katariina Siponen (Rajat ylittävä patentinloukkausoikeudenkäynti Suomessa Bryssel I -asetuksen ja eurooppalaisten yleissopimusten valossa), Pia Björkwall (Funktionsbundna produktpatent for gener och gensekvenser) ja Johanna Hölli (Työsuhdemuotoilijan suoja malli- ja tekijänoikeuslainsäädännössä).

Tässä yhteydessä on syytä nostaa esiin Pekin artikkeli, jossa otetaan selkeästi kantaa pesän oikeudesta pysyä sopimuksissa ja perinteisten ehtojen pätemättömyydestä. Samalla tuodaan esille ero käytännön ja teorian välillä. Sopimusten sanamuoto saa Pekin mukaan suurempaa painoarvoa kuin pakottava laki suoranaisesti määrää. Konkurssipesän asema jää edelleen riippuvaiseksi pesänhoitajan toimista.

Pienistä puutteista ja eritasoisista artikkeleista huolimatta Immateriaalioikeudet insolvenssimenettelyssä avaa uusia näkökulmia immateriaali- ja insolvenssioikeuden ongelmiin, minkä lisäksi kirja toimii hyvänä koosteena aiheesta kiinnostuneille. Todella syvälle meneviä ja käytäntöön perustuvia kannanottoja ei kirjasta kuitenkaan vielä tässä vaiheessa lain voimassaoloa voine löytyäkään. On kuitenkin oletettavissa, että kirja ja sen sisältämät artikkelit herättävät poikkeavalla lähestymistavallaan ainakin tieteellistä keskustelua asiantuntijoiden keskuudessa.

Immateriaalioikeudet insolvenssimenettelyssä on tervetullut lisä aikaisemmin julkaistun kotimaisen perustutkimuksen rinnalle. Jäämmekin odottamaan teoksen jatko-osaa, jonka toivoisi tuovan meille arvokasta ja hyödyllistä tietoa myös käytännön liike-elämän tulkinnallisista kysymyksistä.

Mikko Räsänen
varatuomari
ACE LAW Oy