Teollisoikeuksia Ischialla

(IPRinfo 4/2003)

Euroopan komissio järjesti 5. – 7.10.2003 Ischialla, Italiassa, ”Industrial property – Quo Vadis?” -konferenssin. Tarkoituksena oli keskustella teollisoikeuksien tulevaisuudesta taloudellisista, sosiaalisista ja eettisistä näkökohdista lähtien.

Konferenssissa käsiteltiin mm. teollisoikeuksien ja kilpailuoikeuden suhdetta, patentoitavuuden rajoja sekä patentoitujen lääkkeiden saatavuutta kehitysmaissa.

Konferenssissa tarkasteltiin teollisoikeuksien roolia tulevaisuudessa hyvinvoinnin ja työllisyyden luomisessa sekä innovaatioiden ja kilpailun aikaansaamisessa. Kahden päivän ohjelmaan sisältyivät kaikki ajankohtaiset teollisoikeuksia koskevat aiheet. Komissio on myös järjestänyt tekijänoikeutta koskevia vastaavanlaisia konferensseja, viimeksi kesäkuussa 2002 Santiago de Compostelassa Espanjassa, joten Ischialla keskityttiin ainoastaan teollisoikeuksiin.

Tiedon jakamisen vaikeus

Konferenssi osui ajankohtaan, jolloin Euroopan parlamentti oli äänestänyt lukuisista ehdotuksista komission direktiiviehdotukseen tietokoneella toteutettavien keksintöjen patentoitavuudesta. Komissaari Frits Bolkestein otti asian avauspuheenvuorossaan esille ja korosti puheenvuorossaan voimakkaasti teollisoikeuksien merkitystä sekä teollisuudelle että kansalaisille ja kuluttajille.

Teollisoikeuksien suuren merkityksen vuoksi Bolkestein totesi tulleensa vakuuttuneeksi siitä, että tulisi keskittyä kahteen pääperiaatteeseen: ensiksikin tulee paremmin välittää tietoa siitä, miksi teollisoikeudet ovat tärkeitä ja toiseksi sisällöllisesti tulee huolehtia tasapainon saavuttamisesta. Teollisoikeudet voivat edistää taloudellista kehitystä ja kasvua samoin kuin hyödyttää sekä liiketoimintaa että kansalaisia, mutta ainoastaan, mikäli saavutetaan oikea tasapaino.

Bolkesteinin mukaan Euroopan parlamentissa käyty keskustelu osoitti, ettei edellä mainittu sanoma ollut mennyt perille. Parlamentissa on laajalle levinnyt sellainen käsitys, että teollisoikeudet palvelevat ainoastaan teollisuuden etua kansalaisten ja kuluttajien kustannuksella. Bolkestein totesi, että liian usein teollisoikeuksien kehitykseen liittyviä keskusteluja käyvät alan asiantuntijat ja lakimiehet. Seurauksena on ollut hyvä pohja lainsäädännölle, mutta asioiden selvittäminen ei-asiantuntijoille ei ole onnistunut.

Bolkestein käsitteli puheenvuorossaan myös muita teollisoikeuksien kehittämiseen liittyviä kysymyksiä kuten yhteisöpatenttia. Bolkestein korosti voimakkaasti sitä, että hyvässä lainsäädännössä on aina kysymys tasapainosta. Patenttioikeuksia tarvitaan keksintöjen kannustimiksi, mutta kilpailun turvaamiseksi markkinoiden on oltava avoimet.

Vastauksena konferenssin peruskysymykseen Quo Vadis? Bolkestein totesi, että meidän tulee vakuuttaa arvostelijamme eli Open Source ja antiglobalisaatio -piirit siitä, että pohjimmiltaan pyrkimyksemme eivät poikkea heidän pyrkimyksistään. Teollisoikeuksissa on kysymys avoimesta ja kilpailukykyisestä taloudesta, jossa myös turvataan tutkimuksen ja innovaatioiden kannustimet.

Globaali patentti?

Johtaja James Rogan (US Patent and Trademark Office, USPTO), pääjohtaja Ingo Kober (European Patent Office, EPO), varajohtaja Shinjiro Ono (Japan Patent Office, JPO) ja pääjohtaja Wubbo de Boer (Office for Harmonization in the Internal Market, OHIM) käsittelivät kukin puheenvuoroissaan globaalin teollisoikeuspolitiikan tarvetta ja mahdollisuuksia.

Rogan, Kober ja Ono keskittyivät puheenvuoroissaan patenttikysymyksiin. Kukin toi esiin sen, että kansainvälinen yhtenäisyys edellyttää patenttioikeudessa myös sisältöjen yhtenäistämistä. Kukin näki jo olemassa olevissa kansainvälisissä sopimuksissa (PCT, PTL, TRIPs) siemenen laajempaan harmonisointiin. Varsinkin Ono piti realistisena lähestymistapana sitä, että kansainvälinen harmonisointi aloitetaan kahden ja kolmen välisestä harmonisoinnista. Ono huomautti, että valtaosan maailman patenteista myöntävät USPTO, EPO ja JPO.

de Boer puolestaan keskittyi tavaramerkkeihin. Hän ei pitänyt kansainvälistä tavaramerkkijärjestelmää tarpeellisena ja korosti sitä, että tulee varmistua siitä, että eri järjestelmät eivät vahingoita toisiaan. Tämä edellyttää hänen mukaansa tavaramerkin hakijoiden markkinoiden parempaa ymmärtämistä, hakumenetelmien yksinkertaistamista ja harmonisointia sekä yhteistyötä. Yhteistyöhön sisältyy toinen toisiltaan oppiminen, toisten auttaminen sekä tiedon ja resurssien jakaminen.

Suhde kilpailuun ongelmallinen

Kilpailuoikeuden ja teollisoikeuden suhteesta puhuivat General Councel William Kovacic (U.S. Federal Trade Commission, FTC) ja emeritus professori Valentine Korah (University College London).

Kovacic totesi, että enää eivät kilpailuviranomaiset samaista patenttia ja monopolia, kunhan patentilla suojatulle keksinnölle on vaihtoehtoja. FTC on ryhtynyt järjestämään antitrust- ja IPR-kuulemistilaisuuksia alojen lähentämiseksi. Kovacicin mukaan kuulemistilaisuuksien opetukset voidaan listata seuraavasti:

– IPR:stä ei ole riittävästi tietoa,
– teollisuusaloittain on eroja,
– aloilla on keskinäistä riippuvuutta ja
– kilpailuviranomaisen tulee opetella patentointiprosessia.

Kovacic listasi tulevaisuuden kilpailuviranomaisen ominaisuuksiin mm. sen, että henkilöstön tulisi olla sekoitus eri alojen asiantuntijoita – joukossa myös patenttiasiamiehiä. Lisäksi viranomaisen tulisi osallistua tietojen keruuseen ja tutkimukseen. Kovacic korosti eri tahojen yhteistyön merkitystä.

Korah kertasi puheenvuorossaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kilpailuoikeutta koskevaa ratkaisukäytäntöä. Korahin mukaan vihamielisyys teollisoikeuksia kohtaan on lisääntynyt.

Fiktiiviset lempiprojektit

Ensimmäisen päivän päätteeksi tuomari Michael Fysh (Patents County Court) ja IP osaston johtaja Thierry Sueur (Air Liquide) esittelivät oman lempiprojektinsa uudeksi eurooppalaiseksi teollioikeuslaiksi.

Fysh esitteli kuvitteellisen direktiiviehdotuksen siitä, mitä tarkoitetaan ”yleisen järjestyksen ja hyvän tavan vastaisuudella” (public morality). Fysh esitteli joukon tapauksia, joissa teollisoikeudellinen suoja oli evätty yleiseen järjestykseen tai hyvän tavan vastaisuuteen vetoamalla. Puheenvuoron lopussa yleisön muodostama parlamentti äänesti direktiiviehdotuksesta ja hylkäsi sen.

Sueur korosti omassa lempiprojektissaan patenttiin liittyvän informaation merkitystä. Suerin mukaan kansallisten virastojen asemaa tulee harkita uudelleen. Lisäksi EU:n tulee hänen mielestään laatia kansainvälinen IPR-politiikka. Sueur esitti paikalla olleelle ”parlamentille” erillisen IPR-asioihin keskittyvän ryhmän perustamista EU:n parlamenttiin. Ehdotus hyväksyttiin.

Toisena konferenssipäivänä oli rinnakkain kaksi linjaa. Tämä mahdollisti sen, että yhden päivän aikana käsiteltiin sekä tietokoneohjelmien että bioteknologian patentointiin liittyviä kysymyksiä, teollisoikeuksia laajentuneessa EU:ssa ja kansainvälistä tilannetta Cancunin jälkeen.

Direktiiviehdotus haudattava

Otsikon ”What should be the limits of patent protection for software?” alla puhuivat professori Bernt Hugenholtz (University of Amsterdam), patenttiasiamies Jürgen Betten (Union of European Practioners in Industrial Property) ja Councelor Pasquale Iannantuono (Italian Ministry of Foreign Affairs).

Hugenholtzin ja Bettenin puheenvuorot sisälsivät itse asiassa kannanotot käsittelyssä olevaa tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskevasta direktiiviehdotuksesta. Kumpikin puhuja listasi patentoinnin ja tekijänoikeuden hyvät ja huonot puolet tietokoneohjelmien suojaamisessa. Vaikka puhujat olivat eri mieltä patentoinnin tarpeellisuudesta (Hugenholtz vastaan, Betten puolesta), olivat he samaa mieltä siitä, että direktiiviehdotus tulisi tässä vaiheessa unohtaa.
Iannantuono kannatti keskitien valitsemista eikä halunnut nopeita johtopäätöksiä suojakysymyksessä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että lähdekoodin tulisi aina selvitä myös patentoiduissa ohjelmissa, jopa siten, että sen selville saamiseksi voitaisiin käyttää pakkolisenssiä.

Bioteknologia puhuttaa edelleen

Bioteknologian patentoinnin rajoja käsittelivät apulaisprofessori Sven Bostyn (Maastricht University) ja Mr Patrice Monain (Sanofi-Synthelabo Patent Department). Molemmat käsittelivät puheenvuorossaan bioteknologian keksintöjen oikeudellista suojaa koskevan direktiivin ongelmakohtia.

Bostyn keskittyi DNA:n patentointiin ja käsitteli mm. kysymyksiä tutkimusvälineiden patentoinnista, diagnostisen testauksen patentoinnista, tutkijapoikkeuksesta, pakkoluvista ja patenttipooleista. Tutkijan tapaan hän käsitteli sekä negatiivisia että positiivisia puolia päätymättä varsinaisesti suosittelemaan ratkaisuja bioteknologian keksintöjen patentoitavuutta koskeviin ongelmiin.

Monain puolestaan keskittyi edellä mainitun direktiivin eniten kritisoituihin kohtiin. Heti aluksi hän totesi, että ainoastaan seitsemän jäsenmaata on implementoinut direktiivin kansalliseen lainsäädäntöönsä. Lisäksi hän totesi, että myönnettyjen EP-patenttien määrä ei ole juurikaan viime vuosina noussut, vaikka hakemusten määrä on lisääntynyt huomattavasti. Monainin mukaan patentointi sinänsä ei muodosta estettä tutkimukselle, mutta lisenssiehdot saattavat näin tehdä. Toisaalta vaihtoehto patentoinnille on salassapito, jolloin ehdot ovat samat, mutta tieto ei ole julkista.

Kumpikin puhuja korosti sitä, että bioteknologian patentointiin liittyvät eettiset ongelmat ovat poliittisia, eikä niitä pidä pyrkiä ratkaisemaan patenttioikeudellisin keinoin. Toisaalta bioteknologisia keksintöjä koskevan suojan laajuus on edelleen ratkaisematon ongelma.

Liian paljon, liian vähän vai juuri sopivasti?

Konferenssin päätti keskustelu teollisoikeuksien asemasta ja roolista yhteiskunnassa. Keskusteluun osallistuivat Chief Executive Alison Brimelow (UK Patent Office), Senior Researcher Annette Kur (Max-Planck-Institut) ja johtaja Ludovica Agrò (Italian Patent and Trademarks Office).

Brimelow aloitti puheenvuoronsa muistuttamalla mieliin kaksi Vanhan Testamentin kymmenestä käskystä eli ”älä varasta” ja ”älä himoitse naapurisi omaa”. Puheenvuorossaan hän esitteli joukon kysymyksiä, joista yksi kuului: Voimmeko olettaa, että teollisoikeudet ovat hyviä? Hänen mukaansa moraali- ja etiikkakysymykset ovat tulleet keskusteluun mukaan.

Kur keskittyi puheenvuorossaan tavaramerkkeihin. Kurin mukaan tulisi pohtia tavaramerkin asemaa teollisoikeuksien järjestelmässä. Hänen mukaansa merkkejä suojataan sellaisenaan eikä pelkästään alkuperää osoittamaan. Kenellä on oikeus kaupallistaa tällaisia merkkejä eli hyödyttää toissijaisia markkinoita? Ns. enforcement -direktiiviehdotuksesta Kur totesi, että ennen ehdotuksessa esitettyä harmonisointia tulisi luoda yhtenäinen yhteisötasoinen suojajärjestelmä.

Agrò käsitteli lääkkeiden saatavuuteen liittyvää poliittista ongelmaa. Hän piti nykyistä järjestelmää hyvänä, mutta kaipasi siihen vähän lisää joustavuutta ja harmonisointia.

Loppuarviointi

Konferenssi oli ensimmäinen komission järjestämä tilaisuus, jossa laajasti käsiteltiin teollisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Varsinaista lopputulosta ei konferenssissa saavutettu eikä siihen ilmeisesti edes pyritty, mutta sekä alustuksissa että käydyssä keskustelussa tuotiin esiin monia seikkoja, jotka osoittivat keskustelun tarpeellisuutta. Varsinkin komission viime aikaista lainvalmistelutyötä kritisoitiin voimakkaasti.

Eräänlaisena lopputuloksena voitaneen pitää myös sitä, että useissa puheenvuoroissa korostettiin sitä, että tiedon jakaminen teollisoikeuksista, niiden sisällöstä ja toimivuudesta käytännössä on välttämätöntä, jotta voidaan sovittaa kaikkien toimijoiden – teollisuuden, käyttäjien, yhteiskunnan – edut yhteen.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center