Teknologianeutraalisuus – myytti vai todellisuus?

(IPRinfo 3/2007)

Tarkastelemme Suomen tekijänoikeuslain ja digitaaliteknologian suhdetta. Tarkastelutapamme on paikoin kärjistävä, mutta se alan ammattilehdessä meille sallittakoon; toivottavasti se herättää lukijassa ajatuksia. Jokaisen tulee kuitenkin itse päättää, onko nykytilanne hänen arvomaailmassaan ”hyvä” vai ”paha”.

Viime vuosikymmeniin asti tekijänoikeudellista sääntelyä on pidetty neutraalina teoksen ilmaisuun tai välittämiseen käytettyihin teknologioihin nähden. Hieman yksinkertaistaen teknologianeutraalisuuden periaatteen tavoitteena on tekijänoikeuden johdonmukaisuus ja oikeusvarmuuden takaaminen.

Esimerkiksi Euroopan komissio on lausunut, että teoksen hyödyntämisen luonteen, ei käytetyn teknologian, tulee olla oikeudellisen säännön soveltamisen ja tulkinnan perustana.

Digitaalista ja tietoverkkoympäristöä varten on kuitenkin kehitetty erityissääntelyä, siten poiketen teknologianeutraalisuuden periaatteesta. On teknologianeutraalia keskustella eri teknologioista ja tekijänoikeuden tulkinnasta, mutta jos katsotaan, että tekijänoikeuden käytännön merkitys vaihtelee teknologiasta riippuen, periaatteesta on poikettu.

Tekijänoikeus, teos, teoskappale, käyttö
Minkä takia erottelu tekijänoikeuden, teoksen, teoskappaleen ja käyttöoikeuden välillä on niin merkityksellinen?
”Tekijän oikeus” on yksinoikeus suojatun teoksensa hyödyntämiseen. Yksinoikeus valmistaa teoksesta kappaleita sekä saattaa teoskappaleet yleisön saataviin kuuluvat hyödyntämisen ydinsisältöön. Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan teos saatetaan yleisön saataviin välittämällä, julkisesti esittämällä, levittämällä tai julkisesti näyttämällä. Keskitymme tässä nimenomaisesti muutokseen, joka aiheutuu siitä, että teoskappaleiden välittäminen ja levittäminen edellyttävät tosiasiassa teoksen kopiointia.

Tekijänoikeuden haltijan oikeus kontrolloida teoskappaleen levittämistä raukeaa, kun teoskappale saatetaan yleisön saataviin. Tekijänoikeudella ei perinteisesti ole tarkoitus rajoittaa tekijänoikeuden haltijan liikkeelle laskeman teoskappaleen käyttämistä, edelleen luovutusta tai pääsyä teoskappaleen sisältämään informaatioon.

Nykyaikaisen ”tekijänoikeusteollisuuden” kannalta onkin siten merkityksellistä, katsotaanko jokin digitaalisessa muodossa oleva sisältö luovutetuksi teoskappaleeksi vai onko kyseessä vain teoksen käyttöoikeuden luovutus. Verkkoympäristössä ja digitaalisten sisältöjen yhteydessä on kuitenkin entistä vaikeampaa tehdä ero teoksen käyttöoikeuden haltijan ja teoskappaleen haltijan välillä.

Toinen merkittävä seikka on teoksen ja teoskappaleen ”käytön” määrittely. Käytöllä tarkoitamme tässä nimenomaisesti niin sanotun loppukäyttäjän suorittamaa ”nauttimista”. Yritysten välisissä tekijänoikeuden tai käyttöoikeuksien luovutuksissa tai kaupallisessa esittämisessä ”käyttämisellä” on eri sisältö, joka sitten sopimuksien avulla määritellään.

Etääntyminen teknologianeutraalisuudesta
Digitaalisessa ja tietoverkkoympäristössä teknologia määrittelee yhä enemmän tekijänoikeuden merkityssisältöä yhteiskunnassa ja loppukäyttäjille. Lisäksi konvergentit liiketoimintamallit haastavat teknologianeutraalisuuden periaatteen, koska teknologisen murroksen yhteydessä tekijänoikeuden haltijat ja kaupalliset hyödyntäjät ovat käytännön toimillaan voineet määritellä uudelleen tekijänoikeudellisten käsitteiden merkitystä ja sisältöä.

Samoin lainsäädäntöä on muutettu ottamaan huomioon vain tiettyihin teosmuotoihin ja niiden jakeluun soveltuvia teknologioita. Selkeimpiä esimerkkejä tällaisista muutoksista ovat tilapäistä kappaleen valmistamista koskeva sääntely sekä tekijänoikeuslakiin otettu teknisten suojakeinojen suoja.

Miksi tekijänoikeuslakiin on otettu säännös tilapäisestä kappaleen valmistamisesta? Lähtökohtaisesti sen vuoksi, että teoskappaleen levittäminen tietoverkossa ja käyttäminen digitaalisissa laitteissa (kuten CD-soitin) edellyttää tilapäisiä kopioita.

Tekijänoikeuslain 11 a §:n mukaisesti tilapäinen kappaleen valmistaminen jää tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuden ulkopuolelle edellyttäen, ettei sillä ole itsenäistä taloudellista merkitystä. Tämä poikkeus koskee väliaikaisia ja satunnaisia kopioita, jotka ovat erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia, ja joiden ainoa tarkoitus on mahdollistaa teoskappaleen siirto tietoverkossa taikka sen laillinen käyttö. Kaikkien näiden kriteerien on täytyttävä, jotta väliaikainen kopiointi olisi sallittua.

Tällaista lainsäädäntöä on vaikea pitää teknologianeutraalina. Todettakoon tässä myös, että samaisen sääntelyn nojalla kaikki teoskappaleen käytön edellyttämät tilapäiset kopiot ovat tekijänoikeudellisesti relevantteja. Näin teoskappaleen käyttö tuotiin jo tuolloin tekijänoikeudellisen sääntelyn piiriin tiettyjen teknologioiden osalta.

Tekniset suojakeinot ja käyttäjän asema
Tuore esimerkki tekijänoikeuslainsäädännön etääntymisestä teknologianeutraalisuudesta on teknisten suojakeinojen suoja. Tekijänoikeuslain 50 a §:n mukaan kiellettyä on sellaisen tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertäminen, jonka tekijä tai joku muu tekijän luvalla on teosta yleisön saataviin saattaessaan asettanut teoksen suojaksi. Säännöksen tarkoituksena on suojella tekijänoikeuden haltijoiden ja kaupallisten hyödyntäjien intressejä digitaalisessa ympäristössä.

Vaikka tekijänoikeuden perinteisesti ei tulisi rajoittaa teoskappaleen käyttöä, sen ”nauttimista”, tekijänoikeuslailla kuitenkin nykyisin suojataan myös sellaiset tekniset suojakeinot, joilla hallitaan teoskappaleen käyttöä tai sisällön tarkastelua. Myös sopimusoikeus laajentaa osaltaan teknisten suojakeinojen tosiasiallista vaikutusta ja siten tekijänoikeuden kaupallisten hyödyntäjien oikeuspiiriä.

Tekijänoikeuden sijaan käyttöoikeussopimukset ja niiden ehdot käytännössä toteuttavat tekniset suojakeinot säätelevät digitaalisen sisällön yksinoikeuksien laajuutta ja sisällön käyttöä. Jakelija voi siis päättää, onko käyttäjällä tekijänoikeuden perinteisesti edellyttämiä, lain sallimia oikeuksia vai ei. Samoin jakelija voi teknisin keinoin, täysin lain mukaisesti, ulottaa lain suojaaman yksinoikeuden sellaisiin teoksen osiin, jotka eivät puhtaasti tekijänoikeuden suojapiiriä koskevan sääntelyn nojalla kuuluisi yksinoikeuden piiriin vaan olisivat vapaasti hyödynnettävissä.

Tekijänoikeuden haltijan tosiasialliset oikeudet sekä niiden suhde loppukäyttäjän ja toisaalta yhteiskunnan oikeuksiin eivät näin ollen välttämättä enää määräydy sen mukaan, mikä on tekijänoikeuden tavoitteiden ja oikeudellisen tasapainon kannalta perusteltua.

Itse asiassa loppukäyttäjän valinta ostopaikasta lopulta määrittelee pitkälle, miten käyttäjä voi teoksesta ja sen sisällöstä nauttia, ja onko käyttäjällä oikeus tai edes mahdollisuus halutessaan luopua hankkimastaan.

Jos valinta kallistuu verkkokauppaan, ostaja saa todennäköisimmin sopimuksellisesti rajoitetun kuuntelu- tai katseluoikeuden eikä voi halutessaan luovuttaa sisältöä edelleen, koska lisenssi on – lähes varmasti – määritelty siirtokelvottomaksi. Mikäli taas hän kävelee paikalliseen musiikki-/elokuvaliikkeeseen ja ostaa digitaaliselle medialle tallennetun tuotteen, hän saa saman sisällön vapaasti nautittavaksi ja lisäksi perinteisen oikeuden luovuttaa teoskappale edelleen.

Teknologianeutraalisuus myytti käytännön elämässä
Tekijänoikeuden haltijan oikeuspiiri on reaalimaailmaa tarkasteltaessa siis vahvistunut sekä lainsäädäntöteitse että käytännössä. Hänen oikeutensa ulottuvat nykyisin myös teoskappaleen yksittäiseen käyttöön ja käyttötilanteisiin teoksen yleisön saataviin saattamisen jälkeen. Tilapäistä kopiointia koskeva sääntely, teknisten suojakeinojen suoja sekä käyttöoikeussopimukset kontrolloivat tosiasiallisesti sekä teoskappaleen käyttöä että sen sisältämään informaatioon pääsyä.

Yksittäiset teknologiat ovat näin ollen vaikuttaneet tekijänoikeuden sisältöön ja käytännön soveltamiseen merkittävin tavoin. Tämä on johtanut siihen, että tietyissä yhteyksissä voidaan argumentoida teknologisten ratkaisujen ja sopimusoikeuden syrjäyttäneen tekijänoikeuden perusperiaatteiden soveltamisen yhteiskunnan toiminnassa, loppukäyttäjien käytännön elämässä.

Voiko tekijänoikeuslakia siis pitää neutraalina käytössä oleviin teknologioihin nähden? Mythbusters-televisiosarjan tekijöiden ilmaus ”This myth is BUSTED” on ehkä tässä yhteydessä liian vahva ilmaisu, mutta puhtaan teknologianeutraali ei ainakaan tekijänoikeuslakimme sisällöltään enää liene.

Mikko Manner
asianajaja, Senior Associate

Essi Pokela
oikeust. yo, Associate Trainee
Roschier Asianajotoimisto Oy

Lähteet:
Komission vihreä kirja televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisestä sekä sen vaikutuksista sääntelyyn – Kohti tietoyhteiskunnan edellyttämää lähestymistapaa, KOM(97) 623.

Severine Dusollier: Technology as an Imperative for Regulating Copyright: From the Public Exploitation to the Private Use of the Work. European Intellectual Property Review 2005, 27(6), s. 201-204.
Tuomas Mylly, Tekijänoikeuden ideologiat ja myytit. Lakimies 2/2004, s. 228-254.
Niloufer Selvadurai: The regulation of the information society in the European Union. Computer and Telecommunications Law Review 2004, 10(6), s. 130-136.

LINKIT:
Euroopan komission Vihreä kirja televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisestä sekä sen vaikutuksista sääntelyyn – Kohti tietoyhteiskunnan edellyttämää lähestymistapaa KOM/97/0623 lopullinen (Celex-numero 51997DC0623) löytyy verkosta englanniksi:
COM (97) 623 (Brussels, 3 December 1997): Green Paper on the convergence of the telecommunications, media and information technology sectors, and the implications for regulation – Towards an information society approach
Koko teksti on luettavissa mm. Pittsburgin yliopiston ”EU Series” -sivustolla:
http://aei.pitt.edu/1160/01/telecom_convergence_gp_COM_97_623.pdf