Tekijänoikeuslaki ei tuo selvyyttä linkitykseen

(IPRinfo 4/2005)

Verkkosivujen linkitys jää tekijänoikeuslain uudistuksen myötä edelleen tapauskohtaisen arvioinnin varaan. Suuntaviivana ehdotetaan karkeaa kahtiajakoa sallitun ja luvanvaraisen linkityksen kesken.

Eduskunta hyväksyi 6.10.2005 tekijänoikeuslain muuttamista koskeneen hallituksen esityksen. Muutokset tulevat voimaan 1.1.2006. Kertaalleen rauennut ja toisellakin kertaa paljon keskustelua herättänyt hallituksen esitys jätti tietoyhteiskunnan kannalta merkityksellisiä asioita ratkaisematta. Yksi ratkaisemattomista asioista on linkitys.

Vaikka verkkosivuilla olevan aineiston linkittämisessä voi hallituksen esityksen mukaan tapahtua tekijänoikeudellisesti merkityksellistä kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä, linkitystä selventäviä säännöksiä ei tässä yhteydessä kuitenkaan ehdotettu otettavaksi lakiin, vaan linkityksen oikeudellinen luonne ja tekijänoikeudellinen merkitys jätettiin tapauskohtaisesti arvioitavaksi. Linkittämisen kehitystä olisi esityksen mukaan kuitenkin jatkossa seurattava tarkkaan ja tarvittaessa harkittava erityisten säännösten säätämistä.

Siirtävä linkittäminen ei merkityksellinen toimi
Tarkemman oikeudellisen arvioinnin sijasta tyydyttiin siis ainoastaan lyhyesti esittämään yksittäisiä suuntaviivoja sallitusta ja luvanvaraisesta linkittämisestä. Verkkosivujen linkittämistä toisiinsa siten, että käyttäjä linkkiä seuraamalla siirtyy sivulta tai sivustosta toiseen, ei ole katsottu tekijänoikeudellisesti merkitykselliseksi toimeksi.

Tällainen esimerkiksi kirjanmerkin tai alaviitteen asettamiseen verrattavissa oleva linkittäjän toimenpide olisi siis lähtökohtaisesti mahdollinen ilman linkitettävän aineiston oikeudenhaltijan lupaa. Jos verkkosivulle tuodaan suojattua aineistoa ulkopuolelta linkkien avulla siten, että aineistosta valmistetaan kappale linkittäjän sivun osaksi, tapahtuu tekijänoikeudellisesti merkityksellistä kappaleen valmistamista ja/tai yleisön saataviin saattamista. Tällaiseen linkittämiseen olisi hankittava oikeudenhaltijan lupa.

Tämän enempää asiaa ei hallituksen esityksessä käsitellä, vaan todetaan, että linkitystä ja sen oikeudellista luonnetta on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin lakiesityksen pohjana olevassa tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä (komiteanmietintö 2002:5).

Erilaisilla linkeillä erilaisia oikeusvaikutuksia
Komiteamietinnössä todetaan aluksi, ettei internetin ”verkkoa” ilman aineistoa toisiinsa liittäviä linkkejä olisi varsinaisesti edes olemassa. Linkkien suuren merkityksen ja niiden valtaisan käytön huomioon ottaen on katsottava, että jonkinlaisen linkityksen tulee avoimessa tietoverkossa olla sallittua ilman että linkityksen katsottaisiin loukkaavan tekijän tai muun oikeudenhaltijan oikeuksia.

Eri linkkityypit käsittävät kuitenkin myös sellaisia linkkejä, joiden käytön voi katsoa sisältävän tekijän tai muun oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin kuuluvia toimia.

Linkkityypit voidaan karkeasti jakaa kolmeen perustyyppiin. Linkit voivat
1) johdattaa käyttäjän toiselle sivulle,
2) avata linkitetyn sivun sisältämän aineiston selaimella näkyvään kehykseen, tai
3) tuoda linkittäjän sivulle aineistoa toiselta sivulta tai toisen palvelimen alaiselta sivulta. Kuvan ja multimedian lisääminen verkkosivulle edellyttää linkkiä.

Toinen jakotapa on jakaa linkit itsestään aktivoituviin ja reagointia edellyttäviin linkkeihin. Itsestään aktivoituva linkki aukeaa automaattisesti, kun sivu avataan, jolloin käyttäjä ei luonnollisestikaan voi vaikuttaa siihen, mitä aineistoa sivulle avautuu.
Reagointia edellyttävä linkki sen sijaan toimii vasta, kun käyttäjä napsauttaa linkkiä ja aktivoi sen. Tällöin käyttäjä voi siirtyä kokonaan toiselle verkkosivulle tai hänen selaimensa kehykseen voi aueta aineistoa uudessa kehyksessä. Merkityksellistä eri linkkityyppien kesken on se, että niillä voi olla erilaisia tekijänoikeudellisia vaikutuksia.

Reagointia edellyttävät lienevät sallittuja
Tekijän tai muun oikeudenhaltijan taloudellisiin yksinoikeuksiin kuuluvat teoskappaleiden valmistaminen ja teoksen saattaminen yleisön saataviin. Linkittämisen yhteydessä verkossa olevasta aineistosta syntyy aina kopio.

Tavallisia, vieviä ja reagointia edellyttäviä, hyperlinkkejä käytettäessä kopion valmistaa käyttäjä eikä linkittäjä. Tällaiset linkit siirtävät käyttäjän verkkosivulta toiselle, eli ne toimivat siis hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla kirjanmerkkinä tai alaviitteenä osoittaen käyttäjälle aineiston sijainnin. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa PRH:n kotisivuilla oleva linkkilista muiden maiden vastaavien virastojen kotisivuista.

Kappaleen valmistamista monimutkaisempaan tilannearvioon joudutaan sen sijaan uudistuneen yleisön saataviin saattamisen käsitteen kanssa, johon sisältyy kaikenlainen yleisölle välittäminen. Komiteamietinnössä sen syvällisemmin asiaa perustelematta on kuitenkin omaksuttu kanta, jonka mukaan tavalliset hyperlinkit ovat vailla tekijänoikeudellista merkitystä.

Perustelut tälle kannalle lienevät samat kuin kappaleen valmistamisenkin osalta, eli linkittäjä ei aktiivisesti välitä mitään, vaan hän vain mahdollistaa kulkureitin käyttäjälle. Varsinainen välittäminen tapahtuu käyttäjän aktivoidessa linkin.

Viranomaisen kannanottoja
Linkitystä käsittelevää kotimaista oikeuskäytäntöä ei vielä ole, mutta muutamia kannanottoja linkityksestä on jo ehditty antaa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on marraskuussa 2003 antamassaan päätöksessä (Dnro 626/4/02) katsonut, ettei poliisiviranomaisella ollut tekijänoikeuden nojalla oikeutta kieltää kolmatta tahoa käyttämästä tavallista hyperlinkkiä, joka ohjasi käyttäjän sisäministeriön poliisiosaston ylläpitämälle kotisivulle www.poliisi.fi.

Tekijänoikeusneuvosto puolestaan on katsonut linkittämistä koskevassa lausunnossaan (TN 2001:8), että voimassaolevan tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa kuvattu yleisön saataviin saattaminen ei luontevasti istu linkittämiseen ja lainkohtaa voidaan sen tähden tulkita siten, ettei linkittäminen ole kyseisen lainkohdan tarkoittamalla tavalla teoksen yleisön saataviin saattamista.

Toisaalta tekijänoikeusneuvosto totesi samassa lausunnossaan, että linkittämisen seurauksena kyseisessä tapauksessa syntyi tosiasiallisesti tilanne, jonka lopputulos vastasi tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa mainittuja yleisön saataviin saattamisen tapoja.

Linkityksestä tehtyyn arviointiin on jälkikäteen vaikea ottaa kantaa, sillä lausunnosta ei käy ilmi, millä tavalla linkitys oli loppujen lopuksi toteutettu. Tekijänoikeusneuvoston lausunto liittyi käräjäoikeudessa vireillä olleeseen linkitystä koskeneeseen riita-asiaan, jonka osapuolet kuitenkin myöhemmin sopivat, eikä tuomiota näin ollen annettu.

Syvälinkkien oikeutus epäselvä
Kolmannen kotisivuille vievät tavalliset hyperlinkit ovat selkeimmin hyväksyttävissä oleva linkitystekniikka. Hyperlinkit voivat kuitenkin olla myös ns. syvälinkkejä, jotka vievät käyttäjän kohdesivuston kotisivun ohitse suoraan palvelimelle tallennettuihin alasivuihin tai tiedostoihin.

Komiteanmietinnössä syvälinkit on nähty ongelmallisiksi mm. siksi, että syvälinkityksen seurauksena käyttäjältä jäävät huomaamatta 1) kotisivulla mahdollisesti annetut tiedot verkkosivujen sisältämän aineiston oikeudenomistajasta ja aineiston käytöstä sekä siihen liittyvistä rajoituksista, 2) mahdolliset vastuuvapauslausekkeet tai 3) sivuille sijoitetut mainokset. Syvälinkkien sallimista voidaan argumentoida sillä, että avoimeen tietoverkkoon saatettu aineisto on lähtökohtaisesti vapaasti hyödynnettävissä. Sallitun linkityksen voidaan katsoa perustuvan ns. johdettuun lupaan (implied licence).

Verkossa on kuitenkin tänä päivänä niin suuri määrä tekijänoikeudella suojattua aineistoa, ettei tällaista yleislupaa voida katsoa annetun. Yksin se, että tekijä on asettanut aineistoaan verkkoon, ei tarkoita sitä, että tekijä olisi halunnut luopua lainmukaisista oikeuksistaan. Tekijä on esimerkiksi voinut kotisivullaan sallia linkityksen ainoastaan sivuston pääsivulle maksimoidakseen mainostulot ja kieltää suoran linkityksen alasivuille edellä mainitusta syystä tai vaikkapa tietyiltä tahoilta moraalisiin oikeuksiinsa vedoten.

Syvälinkityksen oikeustila on tällä hetkellä epäselvä. Ohjenuorana voidaan kuitenkin pitää sitä, että mitä syvemmälle ja mitä suurempiin tekijänoikeudella suojattuihin aineistoihin syvälinkit johtavat, sitä ilmeisempi on luvan tarve.

Inline-linkit edellyttävät lupaa
Komiteamietinnössä todetaan, että kehyslinkkiä käytettäessä selain saa käskyn hakea kohdesivulla oleva aineisto ja koota se käyttäjän tietokoneen näytölle eli koneen työmuistiin. Mietinnön mukaan tällainen kappaleen valmistaminen ei ole tekijänoikeudellisesti merkityksellistä, jos kehyslinkki on käyttäjän reagointia edellyttävä linkki.

Tilanne ei kuitenkaan välttämättä ole näin yksioikoinen, jos kehykseen ladattava aineisto johtaa käyttäjää harhaan luomalla vaikutelman, että aineisto olisi linkittäjän luoma teos. Selvimmin väärään vaikutelmaan johtanee itsestään aktivoituva kehyslinkki, joka avautuu automaattisesti linkittäjän oman sivun osaksi. Komiteanmietinnön mukaan tällöin kappaleen valmistuminen on seurausta linkittäjän toimista ja vaatii siten kohdesivun tekijän luvan.

Selkeimmin lupaa edellyttäviä linkkejä ovat komiteamietinnön mukaan itsestään aktivoituvat, aineistoa tuovat inline-linkit. Koska inline-linkillä sivulle tuotu kuva on integroitu verkkosivuun siten, ettei sitä normaalisti voi erottaa sivun muusta aineistosta, komiteamietinnön mukaan inline-linkin asettamisella linkittäjän voidaan katsoa suorittavan kappaleen valmistamista kohdesivun aineistosta tavalla, joka edellyttää tekijän luvan.

Kun linkittäjän verkkosivulle tuodaan kehys- tai inline-linkin välityksellä suojattua aineistoa toiselta verkkosivulta ja aineisto näyttäytyy osana linkittäjän omaa verkkosivua, on komiteanmietinnön mukaan perusteltua katsoa, että linkin johdosta kohdesivulla oleva aineisto saatetaan uudelleen yleisön saataviin.

Tätä perustellaan sillä, että linkittäjän sivulla on eri yleisö kuin alkuperäisellä linkityksen kohdesivulla. Komiteanmietinnön mukaan tällaisessa tapauksessa linkittäjä on määrännyt teoksesta tavalla, joka kuuluu tekijän tai muun oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin.

Vaikka komiteanmietinnön perustelut kehys- ja inline-linkkien luvanvaraisuudelle ovat pitkälti hyväksyttävissä, oman mielenkiintoisen lisänsä tuo USA:ssa annettu ratkaisu jutussa Kelly vs. Arriba Soft. Corp. (U.S. Court of Appeals for 9th Circuit).
Valtaosa hakukoneista listaa hakutuloksensa tavallisina hyperlinkkeinä ja ovat siten hallituksen esityksen näkökannan mukaisesti tekijänoikeudellisesti merkityksettömiä ja sallitun linkityksen piirissä. USA:ssa annetussa ratkaisussa hakukone kuitenkin haki tietoverkossa tarjolla olevia kuvia ja listasi hakutulokset inline-linkkeinä hyvin pieniksi kuviksi, ns. peukalonkynsiksi.

Valitustuomioistuin katsoi, että peukalonkynsitiedostot olivat sallittuja muunnoksia alkuperäiskuvista, ja kuuluivat ns. ”fair use” -doktriinin piirin. Näin jopa inline-linkit voivat olla sallittuja, mikäli ne eivät ole identtisiä kopioita alkuperäisestä aineistosta.

Syntyykö kahtiajaosta vakiintunut käytäntö?
Hallituksen esityksen suuntaviivat vaikuttaisivat siltä, että tietoverkon tehokkuuden takaamiseksi tavallisten hyperlinkkien käyttämistä ei tulla pitämään tekijänoikeudellisesti relevanttina toimintana, vaan tällainen linkitys on sallittua ilman oikeudenhaltijan lupaa. Syvälinkkien osalta tilanne on kuitenkin edelleen epäselvä, minkä vuoksi niiden sallittavuus joudutaan selvittämään tapauskohtaisesti.

Itsestään aktivoituvat kehys- ja inline-linkit, joiden avulla muodostetaan linkittäjän sivustosta sivukokonaisuuksia, vaatisivat hallituksen esityksen mukaan luvan, koska kolmannen sivulta linkittäessään linkittäjä valmistaa tämän teoksesta kappaleita ja saattaa suojatun aineiston uuden yleisön saataviin.

Moni seikka jää kuitenkin edelleen epäselväksi. Miten tulee esimerkiksi arvioida tuovaa linkkiä, jos tuotu aineisto ei enää vastaa alkuperäistä? Saako kehyslinkityksen kieltää, jos lähde ei paljastu käyttäjälle? Onko linkittäjällä – yksityishenkilöllä tai yhteisöllä – vaikutusta linkittämisen hyväksyttävyyteen? Näihin ja moneen muuhunkin kysymykseen sekä kuvatun kahtiajaon vakiintumiseen joudutaan odottamaan tuomioistuinten kannanottoja.

Panu Siitonen
Lakimies
Asianajotoimisto Hannes Snellman Oy

Säädösaineisto:
HE 28/2004 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta
Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta 14.10.2005/821
Tekijänoikeustoimikunnan mietintö. Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa. Komiteanmietintö 2002:5, ISBN 952-442-447-9.