Tekijänoikeus ja tekijän oikeudet

(IPRinfo, teemanumero 2002)

”Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi (kok.) ottaisi tekijänoikeudet pois työntekijöiltä ja siirtäisi ne työnantajille”, uutisoi Helsingin Sanomat 6.3. 2002. Tämä käynnisti vilkkaan keskustelun työsuhdetekijänoikeudesta, joka laimeni vasta Pekka Nurmen selvitystyön valmistuttua kesäkuun puolivälissä. Lopputulema oli, ettei lainsäädännöllisiä muutoksia tarvita, mikä tarkoitti selkeää voittoa tekijöille.

Viestintäkenttä on vuosien mittaan muuttunut ja monipuolistunut. Kuitenkaan tekijäjärjestöjen mielestä ei ole tapahtunut mitään sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat työsuhdetekijänoikeutta koskevan sääntelyn tarpeeseen. Järjestöt ovat neuvotelleet lukuisat määrät tekijänoikeussopimuksia yhdessä eri työnantajatahojen kanssa. Esimerkiksi journalistien tekijänoikeuksista on sovittu kattavasti työehtosopimuksin jo viidellä eri vuosikymmenellä ja viime vuosina myös paikallisin yrityskohtaisin sopimuksin. Jälkimmäisten piirissä on tällä hetkellä jo ammattikunnan enemmistö.
Valtaosin sopiminen on onnistunut. Selitys joidenkin paikallisten neuvotteluiden kariutumiseen on ehkä ollut siinä, että on pyritty sopimaan asioista, joita ei ole olemassa tai joita ei tiedetä. Viittaan nyt kirjauksiin ”nykyisiä ja tulevia” tai ”kaikkia uusia ja toistaiseksi tuntemattomia käyttötapoja, menetelmiä ja oikeuksia”. Sopimusoikeudellakin voisi olla sanansa sanottavana tällaisesta sopimiseen tai tällaisten ehtojen pätevyyteen.

Keskusteluun kaivantaan perusoikeusnäkökulmaa

Suomalaisen sopimus- ja työmarkkinajärjestelmän kannalta oikeuksien siirtäminen lailla olisi ollut mullistava tapahtuma. Sopimisen piirissä ollut asia olisi siirtynyt yksinomaan työnantajan direktiovallan alle. Ihmetystä herätti myös työnantajapuolen esitys siitä, että oikeudet siirtyisivät lailla, ellei muuta sovita.

Työehtosopimuksia ja paikallisia tekijänoikeussopimuksia ei ilmeisesti pidetty sopimuksina tai sitten järjestäytynyt työnantajakenttä halusi pelata järjestäytymättömän kentän pussiin. Samalla tekijöiden teosomaisuus olisi sosialisoitu työnantajalle. Ilmeisesti tekijänoikeuksia koskevaan keskusteluun kaivataan jatkossa myös perusoikeusnäkökulmaa.
Muutos ei olisi koskenut vain työsuhteisia, vaan myös ei-työsuhteisia tekijöitä. Olen huomannut, että paikalliset sopimukset laajoine tekijänoikeuksineen ovat hetimiten johtaneet samoihin vaatimuksiin freelancer-toimittajille. Perusteena on käytetty toimittajien tasapuolista kohtelua — tasapuolisesti pois kaikkien oikeudet!

Haastateltavan huomioon ottaminen

Toimittajille merkityksetöntä ei ole myöskään se, mitä muutos olisi tarkoittanut kolmannen eli haastateltavan oikeuksiin. Tässä on liittymä sekä toimittajan mahdollisuuksiin tehdä työtä että koko tiedonvälityksen uskottavuuteen ja monipuolisuuteen.

Alan eettisissä ohjeissa (Journalistin ohjeet) todetaan, että ”haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään”. Haastateltavalla voi olla perusteltu tarve kertoa asiasta vain tietyssä yhteydessä ja tätä on syytä kunnioittaa. Saman aineiston muuttaminen eri viestimiin sopiviksi (versiointi) taas pitää sisällään riskin sisällön muuttumisesta jatkokäytön jossain vaiheessa. Varsinkin, jos versioija on eri kuin alkuperäinen tekijä.
Voidaan myös aiheellisesti kysyä, onko samaa tavaraa: juttua tai uutista tarkoituksenmukaista työntää kaikkiin tuutteihin: lehtiin, televisioon, radioon, nettiin tai kännyköihin jne. Kun oikeudet aineiston käyttöön ovat vain omalla työnantajalla tai lehdellä, on riski aineiston joutumisesta ”väärään paikkaan ja väärään yhteyteen” pieni. Samalla turvataan tekijän moraalisten oikeuksien valvominen.

Osapuolille tasavertainen neuvotteluasema

Heitän lopuksi yhden näkökulman pohdittavaksi. Työlainsäädännön periaatteisiin kuuluu heikomman osapuolen suojelu ja osapuolten tasavertainen neuvotteluasema. Viime aikoina työnantajilla on ollut halu tehdä työsopimuksia, joilla on otettu kaikki oikeudet työehtosopimuksen vähimmäistaulukkopalkalla ilman erillistä korvausta. Näin on tapahtunut myös yrityksissä, joissa on paikallinen tekijänoikeussopimus.

Vaikka kyseisten sopimusten lainmukaisuus on nykyisenkin lainsäädännön vallitessa kyseenalainen, olisi harkittava, pitäisikö tekijänoikeuslakiin tulevaisuudessa sisällyttää entistä selkeämmin kohtuullisen tai sopivan korvauksen periaate myös työsuhdetekijänoikeutta koskien. Niinikään tulisi edellyttää työsuhteeseen eri aikoina tulleiden henkilöiden tasapuolista kohtelua eri sopimustasoilla.

Petri Savolainen
työehtoasiamies, OTK
Suomen Journalistiliitto ry.