Tekijänoikeuden uudet vaihtoehdot
(IPRinfo 4/2004)
Arvosteltu teos: William W. Fischer III: Promises to Keep – Technology, Law and the Future of Entertainment.
Stanford University Press, 2004. 352 p.
Willian Fischerin teos Promises to Keep tunnetaan ehkä parhaiten tekijänoikeuden vaihtoehtoja koskevasta luvustaan. Kirjalla on kuitenkin runsaasti myös muita ansioita, joiden vuoksi sen kuuluisi olla jokaisen digitaalisesta sisällöntuotannosta kiinnostuneen henkilön lukulistalla.
Fischer käy ensin kiitettävän kattavasti läpi ne oikeudelliset ja tekniset kehitysaskeleet, jotka ovat johtaneet nykytilaan. Tiivistä tekstiä täydentävät onnistuneet kaaviot, jotka helpottavat erityisesti alan varsin monimutkaisten sopimusrakenteiden ymmärtämistä. Kolme ensimmäistä lukua muodostavatkin kokonaisuuden, joka soveltuu erinomaiseksi aineistoksi esimerkiksi digitaalista sisällönjakelua koskevalle kurssille. Ainoana suurempana ongelmana on se, että kirjassa keskitytään liikaa USA:n järjestelmään. Tämä on valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus yhdysvaltalaisille tutkijoille.
Nykytilanteen käsittelyn jälkeen Fischer siirtyy kirjassaan sen mielenkiintoisimpaan osioon eli tulevaisuuden vaihtoehtojen kartoittamiseen. Lähtökohtana on kolme skenaariota, joista ensimmäisessä tekijänoikeus muutetaan ”puhtaaksi” omistusoikeudeksi. Tässä vaihtoehdossa pakkolisenssit poistetaan, kriminalisointeja kiristetään merkittävästi ja lainvalvontaa siirretään viranomaisten vastuulle, ”itsepuolustus” vertaisverkkoja vastaan sallitaan ja teknisten suojakeinojen suojaa tehostetaan. Esitetty malli muistuttaa näin ollen pitkälti sisältöteollisuuden vaatimuslistaa.
Fischer päätyy perusteellisen analyysin jälkeen siihen tulokseen, että tämä malli olisi kyllä nykyistä parempi, mutta siihen sisältyisi hyvin merkittäviä riskitekijöitä mm. teknologian kehitykselle. Näistä syistä tätä skenaariota ei voida pitää kovinkaan optimaalisena.
Toisessa skenaariossa tekijänoikeutta kohdellaan samoin kuin muita yhteiskunnallisia julkishyödykkeitä (maanpuolustus ym.), ja sen hallinta siirretään kokonaan valtion kontrolliin. Fischer ei juuri tuhlaa aikaa tähän malliin, vaan toteaa sen nopeasti täysin epärealistiseksi.
Vaihtoeroja varojen jakamisessa
Kirjan kuuluisin kappale sisältää kolmannen vaihtoehdon, jossa verkkolevitys vapautetaan tekijänoikeuden piiristä. Tekijöille taataan kuitenkin taloudelliset toimintaedellytykset maksamalla kasettimaksua muistuttavaa korvausta teosten suosion perusteella. Fischer käy läpi useita vaihtoehtoja keinoksi kerätä jaettavat rahat (osana tuloveroa, teosten käytöstä hyötyvien laitteiden ja palveluiden verottaminen ym.), joista tuloveromalli olisi hänestä taloudellisesti järkevin, muttei poliittisesti mahdollinen.
Sen sijaan lähinnä Internet-operaattoreihin kohdistuva maksu olisi Fischerin mukaan tyydyttävä kompromissi. Fischerin laskelmissa tämä nostaisi ainakin järjestelmän alkuvaiheessa laajakaistan hintaa n. 5$ kuukaudessa. Suurimmaksi ongelmaksi Fischer näkee rahan oikeudenmukaisen jakamisen ja järjestelmän kansainvälisen ulottuvuuden. Hänestä nämä molemmat ovat kuitenkin ratkaistavissa riittävän hyvin, jotta järjestelmä olisi kokonaistaloudellisilta ominaisuuksiltaan paras olemassa olevista vaihtoehdoista.
Fischerin kirja on tärkeä keskustelunavaus tekijänoikeuden tulevaisuudesta. Vastaavaa systemaattista taloustieteen, oikeustieteen ja (osittain) tekniikan yhdistävää teosta ei ole vielä tähän mennessä kirjoitettu. On kirjan johtopäätöksistä loppujen lopuksi mitä mieltä tahansa, se tarjoaa ainakin erinomaisen puitekehyksen jatkokeskustelun käymiselle tästä informaatioyhteiskunnan kannalta keskeisestä aiheesta.
Ville Oksanen
Tutkija
The Helsinki Insitute for Information Technology, HIIT
