Tehtävä Alpeilla

(IPRinfo 2/2007)

Yliopistotutkijat voivat lähettää artikkeleita kansainvälisiin konferensseihin myös siinä toivossa, että pääsisivät matkustamaan ulkomaille. Harvemmin artikkelin julkaisemisen jälkeen tutkijat kutsutaan keskustelemaan työstään oikeasti kiinnostavaan seminaariin. Allekirjoittaneet pääsivät todistamaan tätä ihmettä tammikuun puolivälissä Sveitsin Weissbadissa.

Viiden tähden alppihotelliin oli kutsuttu kourallinen keskustelijoita yliopistoista, teollisuudesta ja etujärjestöistä. Tehtävänä oli ratkaista yhteensopivuusongelmat erityisesti sähköisessä oikeuksienhallinnasssa (digital rights management eli DRM).

St. Gallen, Harvard ja Microsoft
Seminaarin järjesti St. Gallenin ja Harvardin yliopistojen yhteinen tutkimushanke. St. Gallenista hankkeessa ovat mukana informaatio-oikeuden professori Urs Gasser ja hänen jatko-opiskelijansa. Harvardin puolesta vastaa professori John Palfrey Law Schoolin yhteydessä toimivasta Berkman Centeristä.

Seminaarin pääsponsorina oli Microsoft, joka oli lähettänyt paikalle neljä korkean tason päättäjää, kuten mediastandardeista vastaavan johtajan Redmondista. Microsoftille oli tärkeää saada Harvard tuottamaan asiasta ”poliittisesti neutraalia” tutkimusta, minkä eteen he olivat valmiita käyttämään runsaasti omia resurssejaan.

Olimme aiemmin omakohtaisesti kokeneet, että Microsoftia joustavampaa ja mutkattomampaa tutkimussponsoria ei helpolla löydä. Tämä kuva vahvistui entisestään seminaarin aikana.

Muut yritysedustajat olivat Inteliltä ja IBM:ltä. Paikalla olivat myös muun muassa kuluttajajärjestöjen lobbari Cornelia Kutterer Brysselistä, taloustieteen professori François Lévêque Pariisista ja tekijänoikeuteen erikoistunut professori Kamiel Koelman Amsterdamista. Seminaari oli pitkälti odotusten mukainen, ja kiinnostavaa keskusteltavaa riitti koko viikonlopuksi.

Ongelma nimeltä Omena
Yhteensopivuusongelma on helppo ymmärtää seuraavalla esimerkillä. Applen iTunes Music Store on ollut maailman suosituin verkkomusiikkikauppa siitä asti kun se avattiin vuonna 2003. Arvioista riippuen Applen markkinaosuus on jopa 80-90 prosenttia. Kauppa toimii myös Suomessa.

Applen kaupasta ostettu musiikki on suojattu Applen omalla DRM-järjestelmällä, ja sieltä ostettua musiikkia voi soittaa vain Applen omalla soitto-ohjelmalla iTunesilla tai Applen omalla kannettavalla soittimella iPodilla. Jos musiikkia haluaa soittaa jollain muulla soittimella, tekniset suojakeinot pitää murtaa, mikä on tätä nykyä laitonta. Kiertäminen on lisäksi sen verran työlästä, että sen taitavat hakevat musiikkinsa samalla vaivalla ilmaiseksi laittomista lähteistä.

Yhteensopimattomuus ei ongelma Microsoftille
Monen mielestä tämä ei kuulosta reilulta kaupalta. Asia saattaa harmittaa kuluttajien lisäksi kilpailijoita, jotka eivät voi myydä sellaisia laitteita, joilla Applelta ostettua musiikkia voisi soittaa. Mitä pitäisi tehdä?

Ehkä hieman yllättäen Microsoftin päällimmäinen sanoma tuntui olevan, ettei tilanteelle tulisi tehdä mitään. Heidän keskeisimmät argumenttinsa yhteensopimattomuuden puolesta olivat seuraavat:
1. Teknologian kehityksessä pitää tehtäviä priorisoida, eikä yhteensopivuus sen itsensä takia voi olla ensimmäinen prioriteetti;
2. Liiallinen yhteensopivuus merkitsee teknologisia uhrauksia, jopa innovoinnin pysäyttämistä;
3. Yhteensopivuutta ei voi käytännössä toteuttaa sopimusvelvoitteiden takia esimerkiksi verkkomusiikissa, jossa levy-yhtiöt määräävät säännöt.

Erityisesti toinen argumentti sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Vaikka standardoiminen kieltämättä lukitsee tietyn teknologian tiettyyn toteuttamistapaan, standardeja voidaan yleensä kehittää edelleen tai tarvittaessa luoda kokonaan uusi kilpaileva standardi. Lisäksi kilpailun varsinaisena kohteena voi olla ja usein onkin teknologian kehittäminen standardin sisällä. Esimerkiksi GSM-standardi on mahdollistanut monipuolisen arvoverkoston kehittymisen telekommunikaatiosektorilla ilman että innovoinnin voisi erityisesti sanoa vaarantuneen.

Kuluttajajärjestöt laukaisivat DRM:stä luopumisen?
Jos DRM-järjestelmien yhteensopimattomuus katsottaisiin ongelmaksi, perinteinen lähestyminen olisi ollut käyttää kilpailuoikeutta. Monissa ennakkotapauksissa lisensoinnista kieltäytynyt on pakotettu antamaan lisenssi kohtuullisilla ehdoilla kilpailijoille. Microsoftin tapaus on kuitenkin osoittanut, kuinka hidasta ja tehotonta kilpailuoikeudellinen täytäntöönpano on. Applen tapauksessa vastaukseksi tulikin ehkä hieman yllättäen kuluttajansuoja.

Norjasta alkaneet kuluttajaviranomaisten kannanotot yhteensopivuuden puolesta levisivät mm. Suomeen, Alankomaihin ja Saksaan. Argumenttina oli, että nykyiset musiikin DRM-järjestelmät, jotka käytännössä sitovat kuluttajat tiettyyn toimittajaan, ovat eurooppalaisten kuluttajansuojalakien vastaisia. Näytti siltä, että Apple joko joutuu avaamaan järjestelmänsä tai vetäytymään Euroopan markkinoilta.

Tämän uhkakuvan torjumiseksi Applen pääjohtaja Steve Jobs kirjoitti vuoden alussa aiheesta avoimen kirjeen, joka herätti paljon keskustelua. Jobsin viesti oli, että Apple kyllä myisi kuluttajien ja kuluttajaviranomaisten haluamaa suojaamatonta musiikkia, joka toimisi kaikissa musiikkisoittimissa, mutta neljä suurinta levy-yhtiötä eivät tätä salli.

Jobsin mukaan suojauksilla ei ole merkitystä varsinaisen sisältöliiketoiminnan kannalta, koska suurin osa musiikista myydään suojaamattomina CD-levyinä. Jobs muisti myös mainita, että osa näistä levy-yhtiöistä on eurooppalaisia ja siten mahdollinen kohde eurooppalaiselle regulaatiolle.

Jobsin puheet kohtasivat hedelmällisen maaperän talousvaikeuksien kanssa painivassa EMIssä. Yhtiö julkisti huhtikuun alussa Applen kanssa tekemänsä sopimuksen. Sen mukaan EMI vapauttaa musiikkinsa suojaamattomaan jakeluun, ja Apple suostuu vastavuoroisesti nostamaan näin myytävän musiikin hintaa noin 30 prosentilla. Muut suuret levy-yhtiöt eivät ole vielä seuranneet esimerkkiä. Toisaalta osa pienkustantajista ei ole koskaan siirtynyt suojauksiin, ja Apple onkin nyt lupautunut myymään myös näiden julkaiseman musiikin vastedes ilman palveluun sitovaa suojausta.

Mikko Välimäki
Tutkija, Svenska Handelshögskolan
Ville Oksanen
Tutkija, Teknillinen korkeakoulu

Muuta:
Artikkeli Mikko Välimäki ja Ville Oksanen: ”DRM Interoperability and Intellectual Property Policy in Europe”, European Intellectual Property Review 11/2006, ss. 562-568.