Tarua vai totta – avoin koodi?

(IPRinfo 2/2003)

Lapin yliopiston IPP (Intellectual Property as Property) -projekti järjesti maaliskuun lopulla kaksipäiväisen seminaarin otsikolla Open Source – Utopia or Reality? Ajankohtainen teema kokosi Rovaniemelle kohtalaisen joukon aihepiiristä kiinnostuneita. Ripauksen poikkitieteellisyyttä tapahtumaan antoi Taideteollisen korkeakoulun medialaboratorion panos seminaarin järjestelyihin.

Esitelmänpitäjät olivat pääosin joko Suomen Akatemian tai Tekesin rahoittamissa projekteissa väitöskirjaa valmistelevia oikeustieteen jatko-opiskelijoita. Tästä syystä monet esitelmät olivat luonteeltaan ennemminkin teemaan ohjaavia, eikä niissä vielä pyritty esittämään täsmällisiä johtopäätöksiä.

Seminaarikieleksi oli alkujaan valittu englanti, ja vaikka ulkomaisia osanottajia ei seminaariin ilmaantunutkaan, tässä päätöksessä myös pysyttiin – joidenkin esitelmöijien ja osin ehkä kuulijoidenkin tuskista välittämättä.

Kohteeksi valitun ilmiön ameebamainen ja moniulotteinen olemus asetti seminaarille omat haasteensa. Tietokoneohjelman suojan sovittaminen yhden viitekehyksen alle osoittautui jälleen kerran vaikeaksi.

Näkökulmana talous tai perusoikeudet

Osa esitelmänpitäjistä oli valinnut aiheeseen selkeästi taloustieteellisen lähestymistavan, toisissa taas painotettiin ennemminkin perusoikeusnäkökulmaa. Perusoikeusnäkökulma tuli esiin erityisesti kun pohdittiin tekijänoikeussuojan ulottuvuutta: suojan kohdetta, tekijän yksinoikeuden suhdetta sananvapauteen ja portaalien suojaan liittyviä erityiskysymyksiä.

Yhdistävänä lähtökohtana niin taloustieteellistä kuin perusoikeusnäkökulmaa painottavissa esityksissä oli, että tietokoneohjelmat kytkettiin oikeudellisesti tekijänoikeuteen nimenomaan informaation käsitteen kautta. Vaihtoehtoinen ajatus tietokoneohjelmista ennemminkin kielellisenä ilmiönä ei juurikaan noussut esiin. Näin siitäkin huolimatta, että avoimen koodin menestys on osoittautunut hankalaksi selittää perinteisen taloustieteen mallein.

Tietokoneohjelmoijien itsensä piirissä paljon esillä ollut ideologissävytteinen kiista avoimen ja vapaan koodin välillä ei juurikaan herättänyt juristien intohimoja. Parissa Yhdysvaltain viimeaikaista kehitystä kuvanneessa esitelmässä tätä jakoa tosin sivuttiin.

Avoin koodi on luonteeltaan ennen kaikkea sosiaalinen innovaatio, joka on luonut perustan koko Free/Libre-Open Source (FLOSS) -liikkeen synnylle.

Sen pohjalle rakentuvat lisensointikäytännöt (yleisimpänä GPL lisenssi) taas tarjoavat erään oikeudellisen välineen, joiden kautta avoimeen koodiin perustuvat oikeussuhteet toimijoiden välillä voidaan jäsentää. Tosin professori Pöyhönen todisti innoittuneessa esityksessään – jopa pöydälle nousten – että koska koodi tosiasiassa on jo vapaa, ei lisenssejä tarvita välttämättä lainkaan.

Sovittamisen tuskaa

Tekijänoikeussuojan ja tietokoneohjelmien erityispiirteiden yhteensovittamisen tuska purkautui parinkin esitelmöijän puuskahtamassa näkemyksessä, ettei tietokoneoh-jelmia alun perinkään olisi tullut sovittaa tekijänoikeuden suojaamien teostyyppien piiriin. Ajatus sui generis -suojasta siis elää!

Avoimeen koodiin liittyviä tietoturvakysymyksiä käsiteltiin parissakin esitelmässä. Mieleen jäi erityisesti yhteenveto, jonka mukaan tietoturvallisuuden näkökulmasta avoimen ja suljetun koodin välillä ei ole juurikaan eroja.

Ylipäätään avoimen ja suljetun (proprietary) mallin rinnakkaiselon ennusteltiin jatkuvan vielä pitkään. Ne eivät ole niinkään toisensa poissulkevia, vaan ennemminkin toisiaan täydentäviä malleja. Myös avoimen koodin pohjalta on kuulemma mahdollista kehitellä taloudellisesti kilpailukykyisiä liiketoimintamalleja – konkreettisia esimerkkejä tästä ei tosin seminaarissa esitelty.

Taideteollisen korkeakoulun esityksessä käytiin läpi erään avoimeen koodiin perustuvan kehitysprojektin tie ideasta ja EU-rahoituksen hakuun liittyvistä kiemuroista aina käytännön toteutukseen. Ilouutinen monille oli se, että komissio on tiedostanut avoimen koodin merkityksen ja ylipäätään ottanut myönteisen asenteen siihen perustuviin kehityshankkeisiin. Ongelmat liittyivät ennemminkin siihen, miten määritellä koodin avoimuus projektin osapuolten keskinäisissä sopimussuhteissa.

Teknologian keskeinen rooli

Teknologiapuhe sävytti jälleen kerran vahvasti juristien välistä keskustelua. Osin tähän olivat syynä esitystekniset ongelmat: vaivoin saatu yhteys Oulun yliopistoon katkesi kesken esityksen ja professori Pullin hahmo pakeni kaukaisuuteen hämmästyneiden katsojien silmien edestä. Dramaattinen vaikutelma oli lähes täydellinen, vain pikku savuntuprahdus tehosteena jäi puuttumaan kokonaisuudesta.

Pahimmillaan juristien teknologiapuhe oli taas teknologiaan liittyvien käsitteiden ja lyhenteiden yksioikoista vyörytystä. Tämä kuvastaa teknologisen kehityksen esiin nostamien ilmiöiden luonnetta. Uusia ilmiöitä on vaikea kääntää oikeuden kielelle, ja kysymysten muotoileminen selkeiksi juridisiksi ongelmiksi on vasta alkamassa.

Ehkä parhaiten avoimen koodin ongelma tiivistyi eräässä esitelmässä siteeratun, tuntemattomaksi jääneen ajattelijan mietelmässä: ”I used to have an open mind, but my brain kept falling out”.

Seminaarin ohjelmaa, seminaarialustusten tiivistelmiä sekä esitelmöijien yhteystietoja voi tiedustella osoitteesta
annamari.turunen@urova.fi

Pekka Heikkinen
Tutkija
IPR University Center