Tartu verkkoon – asiakkaasi ovat jo siellä

(IPRinfo 5/2009)

MindTrek2009 kokosi lokakuun alussa Tampereelle eri puolilta maailmaa noin 800 kiinnostunutta kuulemaan sosiaalisen median ja verkkoinnovaatioiden uusimmista trendeistä ja keksinnöistä. Konferenssi järjestettiin nyt 13. kertaa, ja se oli kokonaan englanninkielinen.

Hyvin erilaisten esitysten yhteinen sanoma oli, että ilman interaktiivista verkkopalvelua mikään organisaatio ei tulevaisuudessa pysy hengissä. Julkishallinnossakin on kehitetty kansalaisten verkkopalveluita, mutta mihin jäi oikeuslaitos? Entä IPR University Center?

Nuorille verkkomaailma näyttää olevan luonnollinen osa ympäröivää todellisuutta. Jokaisella on oma Facebook-profiili ja -kaveripiiri, moni on rekisteröitynyt nuorisolehden verkkosivustolle ja/tai virtuaalimaailmaan, esimerkiksi Habbo Hoteliin tai verkkopeliin.

Organisaatiot vailla interaktiivista verkkopalvelua kuihtuvat pois
Omia pikku esityksiä tai muiden töistä tehtyjä kollaaseja ja parodioita on hauska panna YouTube-sivuille kaikkien katsottavaksi. Matkapuhelimella vielä soitetaankin, mutta se on myös maksuväline, kamera, mikroblogilaite ja nettiruutu, jolla hoidellaan viestintää ja Facebook-päivityksiä.

Varoituksia – aina pelotteluun asti – on esitetty yksityisyyden menettämisestä, tekijänoikeuksien loukkaamisesta ja siitä, miten kerran verkkoon pantu aineisto ei koskaan sieltä häviä.

Tavallisten ihmisten, myös keski-ikäisten asenteet yksityisyydestä ovat kuitenkin muuttuneet. Miljoonat kertovat verkossa avoimesti arkihuolistaan ja -iloistaan. Yhteisöpalveluihin ”postataan” auliisti omien lasten ja ystävien valokuvia. Yksityisyyden psykologinen raja lienee parissakymmenessä vuodessa siirtynyt Suomessa enemmänkin kuin muualla.

Facebookin sijasta alustana oma siirrettävä identiteetti
MindTrekin pääalustaja Chris Messina visioi irtautumista kaupallisista yhteisömedioista. Moni yhteisöpalvelu on lopettanut tai voi lopettaa milloin tahansa.

Vaikka rekisteröidyille käyttäjille annettaisiin tällöin mahdollisuus kerätä aineistonsa ennen sivustojen sulkemista, he kuitenkin menettävät verkostonsa ja sen kokonaisuuden, jonka kuviin tai kirjoituksiin liitetyt kommentit ja keskustelut muodostavat.

Lopettamisuhkan lisäksi kaupallisten yhteisöpalveluiden jäsenet kärsivät muistakin rajoitteista: verkostojen luominen ja toimintamallit ovat määrämuotoisia eli usein jähmeitä. Mainokset voivat olla päällekäyviä, ja palvelun omistaja voi ilmoittaa ottavansa oikeuksia käyttäjien aineistoon. Lisäksi esimerkiksi Facebookissa on yläraja kavereiden ja ryhmän jäsenten määrälle. Jos halutaan käyttää sitä organisaatiotarkoituksiin, on perustettava ”fanisivut”. Messinan mielestä lähtökohtana pitää olla verkkoon syntyvä identiteetti, joka käsittää ne henkilötiedot ja aineistot, jotka ihminen itse haluaa nettiin panna, sekä koko hänen hyväksymänsä kaveripiirin. Tällaiset OpenID-sovellukset ovat jo valtaamassa alaa.

Yleisöltä tuli myös kritiikkiä: useimmat meistä haluavat olla hieman eri persoonana tekemisissä työkavereiden, lasten ja sukulaisten, hyvien ystävien tai harrastusporukan kanssa.

Työelämän verkostot rakentuvat yhteistyönä
Rupattelun sijaan organisaatiot tarvitsevat digitaalisia välineitä esimerkiksi kokousten hoitamiseen ja muuhun yhteydenpitoon kumppaneiden kanssa sekä yhteisten aineistojen käsittelyyn työntekijän sijainnista riippumatta. David Coleman esitteli jo nyt käytettävissä olevia ratkaisuja, kuten tapaamiset virtuaalimaailmassa ja Sharepoint-tyyppiset yhteiskäytössä olevat tietovarastot.

Muutaman vuoden kuluessa kaikki sovellukset siirtyvät internetiin ja sisältävät yhteisöpalveluja, väitti Jyri Engeström. Laajakaistan ja mobiilisovellusten nopeus moninkertaistuu, ja pöytätietokoneet vaihtuvat monipuolisiin ja mukana kulkeviin laitteisiin.

Engeström analysoi sosiaalisen netin nykyhetken ilmiöitä. Uutisia ja havaintoja jaetaan, informaatio ja muu aineisto popsitaan suupaloina, mikrobloggauksesta (tweet) on tulossa planeetan pulssi, yritykset ja brändit saavat kasvot, kun johtajien odotetaan pitävän omaa blogia tai mikroblogia. Lisäksi erilaiset paikantimet jäljittävät meidät laitteinemme helposti, mikä vaikuttanee käyttäytymiseen – myös varkaiden toimintaan.

Jaiku-palvelun kehittäjä ja Googlen nykyinen tuotepäällikkö Engeström antoikin yrityksille – ja samalla tietysti muille organisaatioille – ohjeita menestykseen. On mentävä sinne missä asiakkaatkin ovat, eli verkkoon, ja perinteisen markkinoinnin sijasta otettava heidät mukaan omiin kuvioihin.

Sosiaalinen media on voimakas ase mielipiteiden muokkaamisessa, joten yhteistyökumppaneita on arvostettava. Virheiden myöntäminen ja korvaaminen samoin kuin henkilökohtaiset kiitollisuudenosoitukset satunnaisesti organisaatiota auttaneille toimivat tehokkaana markkinointina. Jatkuvasti pitäisi myös uudistua, missä apuna voisi olla jonkinlainen kirjeenvaihtajaverkosto, vapaaehtoisten armeija.

Palkintoja ubiikkimedialle ja kansalaissovelluksille
Konferenssin järjestäjä MindTrek Association on aatteellinen yhdistys, joka toimii digitaalisen median yhdistysten katto-organisaationa. Se jakaa myös innovaatioille tunnustuksia ja palkintoja, joita rahoittavat erilaiset yritykset ja muut organisaatiot.

Tänä vuonna ensimmäisen ”Nokia Ubimedia MindTrek Award” -palkinnon sai hollantilainen Donkeypedia: mies ja aasi kulkevat kaupungeissa, tapaavat lapsia ja lähettävät nettikameralla näiden juttuja potentiaalisten turistien katsottavaksi.
Toinen sija meni kotiroskikselle: amerikkalaisnaisen kehittämä PING mittaa käyttäjänsä ekologisuutta ja hiilijalanjälkeä. Kolmannen ubimedia-palkinnon sai saksalaismies, jonka sokeiden avuksi keksimä laite ”näkee”, onko jalankulkijan liikennevalo vihreä vai punainen.

Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailun tavoitteena oli löytää uusia käyttötapoja Suomen julkishallinnon tuottamalle informaatiolle. Osanotto oli runsasta. Kilpailun suojelija, kansanedustaja Jyrki Kasvi totesi (ehkä teemaan sopivasti videon välityksellä), että kansalaiset selvästi haluavat panostaa uudenlaisten palveluiden kehittämiseen.

Idea-sarjan voitti hallinnon budjetointia visualisoiva Tax Tree ja Sovellus-sarjan Nomen est omen, jolla voi analysoida suomalaisten sukunimien yleisyyttä, alkuperää ja sosiaalista asemaa. Parhaaksi sovellukseksi yleisö oli äänestänyt Gemilo Oy:n Hilmappin, joka helpottaa julkisten hankintojen tarjouspyyntöjen selaamista.

Missä siis viipyvät IPR University Centerin ja IPRinfo-lehden yhteisösivustot ja -palvelut? Suunnitelmissa, suunnitelmissa…!
Näistä esityksistä ja palkinnoista sekä paljon muusta on lisätietoa MindTrekin kotisivulla www.mindtrek.org

Päivi Helander

Monet MindTrek-esitykset ovat saatavana verkossa konferenssin alasivuilla Programme ja Materials. Sivustolla on runsaasti muutakin aineistoa mm. kilpailuista ja palkinnoista.
http://www.mindtrek.org/2009/conference