Tarpeellinen teos myös immateriaalioikeusjuristeille

(IPRinfo 4/2006)

Arvosteltu teos: Petri Kuoppamäki. Uusi kilpailuoikeus. WSOYPro,Vantaa, 2006. 527 sivua hakemistoineen ja liitteineen.

Kilpailulainsäädäntöä on muutettu usein ja melko radikaalisti viime aikoina. Muutosten sykli ja rytmi muistuttavat immateriaalioikeuksien sääntelyä. Kilpailuoikeuden kehittyessä säännökset ovat lisääntyneet ja yksityiskohtaistuneet samalla kun alan lainsäädäntö on monimutkaistunut.

Lainsäädäntöuudistusten yhtenä tavoitteena on ollut erityisesti seuraamusten eli ‘hampaiden’ terävöittäminen kilpailua haittaavissa tilanteissa. Samanaikaisesti kilpailuoikeudessa on syntynyt runsaasti uutta oikeuskäytäntöä.
Kilpailuoikeuden kehityksellä on ollut suuri merkitys myös immateriaalioikeuksille, erityisesti niiden hyväksikäytölle globaaleilla ja yhdentyvillä markkinoilla. Immateriaalioikeussopimukset ovat kilpailuoikeudellisen tarkastelun keskiössä. Lisensioinnissa immateriaalioikeuksia ei saa käyttää miten tahansa.

Kuoppamäen yleisesitys on tullut tarpeeseen. Teoksen selkeitä kohderyhmiä ovat lisenssisopimuksien asiantuntijat, sopimusten laatijat ja kaikki ne, joihin sopimusten vaikutukset ulottuvat. Kuoppamäki kirjoittaa sujuvasti ja selkeästi. Hän tuntee sääntelyjen taustateorioiden lisäksi myös niiden soveltamistoiminnat toimittuaan kilpailuneuvoston sihteerinä ja tällä hetkellä Nokia Oyj:n kilpailuoikeusjuristina.

Miksi teos on tarpeellinen myös immateriaalioikeusasiantuntijoille? Ensiksikin peruskäsitteet on selitetty niin, että muutkin kuin kilpailuoikeuden asiantuntijat pystyvät teoksen luettuaan operoimaan kilpailuoikeudellisella käsitteistöllä. Näin eri toimijat pystyvät paremmin ymmärtämään kilpailuoikeusasioiden merkitystä eri yhteyksissä, niiden käytännön hoitoa ja seurauksia.

Teokseen liittyy luonnollisesti paljon muutakin kuin immateriaalioikeuksia koskevia jaksoja, joihin en kuitenkaan tässä yhteydessä puutu.

Markkinavoimalla monet kasvot
Markkinavoima on keskeinen käsite kilpailuoikeudessa. Kuoppamäki toteaakin oikeutetusti, että kilpailuoikeuden vaikeimpia asioita on erottaa toisistaan markkinavoiman positiiviset ja negatiiviset vaikutukset.

Patentti tai muu yksinoikeus ei normaalisti johda markkinoiden hallintaan, mutta immateriaalioikeuden käyttäminen markkinoilla voi antaa aihetta sellaiseen arviointiin, joka merkitsee haitallista kilpailunrajoitusta. Varsinkin Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten kilpailuoikeutta koskevassa oikeuskäytännössä operoidaan jossakin määrin keinotekoisella jaottelulla toisaalta immateriaalioikeuksien olemassaoloon ja toisaalta käyttöön.

Immateriaalioikeuden sopimusjärjestelyitä koskevassa esityksessä on syytä kiinnittää huomiota erityisesti jaksoon sopimusten pätemättömyydestä, joka johtuu kilpailunrajoituslaista, mutta jota kilpailuoikeustarkastelussa nimitetään kuitenkin siviilioikeudelliseksi pätemättömyydeksi.

Eri lakeihin pohjautuvan pätemättömyyden tavoitteet esitetään selkeästi. Kuoppamäki käsittelee myös eri pätemättömyystapausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Pätemättömyys voi olla itsestään vaikuttavaa tai väitteenvaraista eli reaktioita edellyttävää. Kilpailuoikeuden kautta syntyvä pätemättömyys on yleensä automaattista, viran puolesta huomioon otettavaa toisin kuin pätemättömyys esimerkiksi sopimusoikeudellisilla perusteilla.

Teoksessa on selostettu ja analysoitu eräitä immateriaalioikeuteenkin liittyviä tapauksia, esimerkiksi Teosto ry:n ja Gramex ry:n määräävää markkina-asemaa koskevia tapauksia.

Kuoppamäki erittelee kilpailuoikeudellisen tarkastelun ja sopimusoikeudellisen tarkastelun eroja ja yhtäläisyyksiä (esim. s. 67). Tähän ei liiemmälti olekaan löydettävissä löydettävissä kannanottoja kirjallisuudessa (ks. ja vrt. kuitenkin Alkio – Wik, Kilpailuoikeus. Helsinki 2004. s. 655 -666). Pätemättömyyskysymyksistä kaipasin myös selventäviä kaavioita, joita näyttää viimeaikaisessa kilpailuoikeudellisessa kirjallisuudessa olevan vähän (teoksesta löytyy kuitenkin määräävästä asemasta s. 177 kaavio ikään kuin pääsäännön vahvistavana poikkeuksena).

Teoksessa on ansiokkaita jaksoja standardoinnin vaikutuksista, liikesuhteista kieltäytymisestä ja yksinomaisuussopimuksista. Tapauksia Magill, IMS Health ja Hoffmann – Laroche on käsitelty tässä yhteydessä. Tapauksista on kirjoitettu laajalti, mutta Kuoppamäki etenee suoraan tapauksia hyödyntäen viittamaatta liiemmin kirjoitteluun. Tässä täytyy vain luottaa tekijän asiantuntemukseen.

Teoksesta selviää havainnollisesti, miten immateriaalioikeuden ja kilpailuoikeuden periaatteiden väliseen tarkasteluun liittyy teollisen tuotannon arvoketju kokonaisuudessaan. Kuoppamäki näyttää hallitsevan olennaisen alalta, mutta kriittistä asennoitumista varsinaiseen sääntelyyn ei mielestäni juuri löydy. Tosin itse säännösten sisällön selvittämisessä ja ymmärtämisessäkin on joskus ihan riittävästi työtä.

Kilpailuoikeutta voidaan tänä päivänä syyttää yhtä vaikeaselkoiseksi kuin immateriaalioikeuslainsäädäntöä. Käsitteitä ja sisäisiä viittauksia on lukemattomia. Säännökset ovat pitkiä. Ilman kokonaisuuden hallintaa ei pysty ymmärtämään yksityiskohtia. Kun immateriaalioikeutta on syytetty pirstoutuneisuudesta, sama voidaan mielestäni aiheellisesti todeta kilpailuoikeudestakin. Vaikka alan modernisaatiossa on varmasti myös selkeyttämiseen ja tehostamiseen pyrkiviä myönteisiä piirteitä, niin säännöskritiikillekin näyttäisi olevan tilaa.

Rainer Oesch
Professori
Helsingin yliopisto