Taloustieteilijät vastaan IPR

Arvostellut teokset: James Bessen, Michael Meurer: Patent Failure: How Judges, Bureaucrats, and Lawyers Put Innovators at Risk. Princeton University Press, 2008, ISBN-13: 978-0691134918
ja
Michele Boldrin, David K. Levine: Against intellectual monopoly. Cambridge University Press; 2008, ISBN-13: 978-0521879286

Taloustieteilijät eivät ole yleensä olleet yhteiskunnan tukemien monopolien suurimpia kannattajia. Osansa tästä skeptisyydestä on saanut nykyinen IPR-järjestelmämme, jonka tehokkuudesta (tai paremminkin tehottomuudesta) on julkaistu runsaasti taloustieteellistä aineistoa. Bessenin ja Meurerin sekä Boldrinin ja Levinen tuoreet kirjat ovatkin luonteva jatko tälle tuotannolle. Kumpikin kirja kyseenalaistaa nykyjärjestelmän järkevyyden taloustieteen klassisia metodeja käyttäen.

Bessen ja Meurer keskittyvät USA:n nykyisen patenttijärjestelmän kritisointiin. He käyvät kirjassaan läpi hengästyttävän laajan empiirisen tutkimusaineiston ja runsaasti anekdootteja etsiessään vastausta kysymykseen, onko nykyinen järjestelmä perusteltavissa taloustieteellisellä tehokkuudella.

Johtopäätös on jokseenkin tyly: vaikka tilastoissa käytettäisiin patentoinnille kaikista positiivisimpia lukuja, patentointi muuttui USA:ssa innovaatioita tukevasta järjestelmästä innovaatiota haittaavaksi toiminnaksi 90-luvun loppupuolella.
Erityisen paha tilanne on ohjelmistopatenttien ja liiketoimintamallien osalta. Sen sijaan kemiallisia yhdisteitä (erityisesti lääkkeitä) koskevat patentit ovat heidän mukaansa edelleen T&K-positiivisia yritysten kannalta. Kirjassa ei edes yritetä arvioida järjestelmän vaikutuksia yhteiskunnan kokonaishyvinvointiin.

Reseptien lähteenä perinteiset talousteoriat
Bessen ja Meurerin melko yllättämättömät reseptit tilanteen korjaamiselle kumpuavat taloustieteen perinteisistä teorioista – patenteista tulee saada täsmällisempiä, jotta niitä koskevat transaktiokustannukset saadaan alas. Tähän päästään mm. luomalla menettely, jossa patenttivirasto voi antaa lausunnon tietyn patentin laajuudesta.

Patent Failure on varsin hyvä yleiskuvaus USA:n patenttijärjestelmän ongelmista. Vaikka sen painopiste onkin empiirisen tutkimusdatan ja anekdoottien esittelyssä, kirjan lukemalla oppii myös paljon patenttijärjestelmän konkreettisesta toiminnasta.

Vahvasta taloustieteellisestä painotuksesta huolimatta teksti on myös hyvin luettavaa lukijan taustasta riippumatta. Kaavoja kirjassa ei juuri esiinny. Eurooppalainen lukija jää kuitenkin kaipaamaan laajempia kansainvälisiä vertailuja.

Michele Boldrin ja David K. Levine ottavat paljon radikaalimman lähtökohdan. He pyrkivät osoittamaan, että tekijänoikeus ja patentointi eivät ole pelkästään tarpeettomia innovaatioille ja uusien teosten luomiselle, vaan myös haitallisia yhteiskunnan kokonaisetua katsottaessa. Kuvaavaa onkin, että kirjassa käytetään systemaattisesti käsitettä ”intellectual monopoly”, koska se kuvaa tekijöiden mielestä paljon paremmin sitä, mistä yleensä IPR:nä tunnetuissa oikeuksissa on kyse.

Boldrin ja Levine käyttävät pitkälti samaa metodologiaa kuin Bessen ja Meurer. Esitetyille väitteille haetaan tukea laajasta joukosta empiirisiä tutkimuksia. Samoin käydään läpi anekdootillisia esimerkkejä, kuten James Wattin höyrykoneen patentoinnista seurannut teollisen vallankumouksen hidastuminen. Kirjan hitaan valmistumisen johdosta siinä voidaan monessa paikassa verrata tekijöiden ensimmäisissä versioissa esittämien teorioiden pohjalta tekemiä ennusteita ja niiden toteutumista todellisessa elämässä.

”Tekijänoikeuksista ja patenteista luovuttava kokonaan”
Boldrin ja Levine päätyvät siihen, että vaikka immateriaalimonopoleista voikin olla rajatuissa tapauksissa hyötyä, niistä luopumisesta aiheutuvat ongelmat olisivat pienempiä kuin mitä saavutetut edut olisivat. He vaativat, että sekä tekijänoikeudesta että patentoinnista tulisi luopua kokonaan:
”But intellectual property is a cancer – the goal must be not merely to make the cancer more benign but ultimately to get rid of it entirely. So, although we are sceptical of the idea of immediately and permanently eliminating intellectual monopoly, the long-term goal should be no less than a complete elimination. A phased reduction in the length or terms of both patents and copyrights would be the right place to start.”

Boldrinin ja Levinen kirjan suurin heikkous on, että tekijän sortuvat ainakin suomalaiseen makuun liiallisen retoriikan käyttöön. Tämä vie osittain tekstin ja erityisesti siinä esitettyjen argumenttien uskottavuutta.

Vastapainona hyökkäyksiä muun muassa lääkepatentteja vastaan on erittäin huolellisesti perusteltu tutkimustuloksilla, ja ne pakottavat lukijan ainakin miettimään yleensä itsestäänselvyyksinä pidettyjen totuuksien paikkansapitävyyttä.

Kirjan teksti on erittäin sujuvaa huolimatta siitä, että molemmat kirjoittajat ovat taustaltaan taloustieteen teoreettisemman siiven edustajia. Onkin oletettavissa, että kirjasta tulee yksi anti-IPR-liikkeen keskeisimmistä opinkappaleista tulevissa taisteluissa lainsäädännön sisällöstä. Tätä ennakoiden kirjaan tutustumista voi jo nyt suositella varsin lämpimästi.

Ville Oksanen
Tutkija
Teknillinen korkeakoulu