Suomalaisten verkkotunnusten rekisteröintimenettely muuttui

(IPRinfo 4-2000)

Telehallintokeskuksen (THK) määräys suomalaisten verkkotunnusten eli fi-juuren domainien rekisteröinnistä tuli voimaan 15.6.2000. Määräyksellä kumottiin vuonna 1997 annettu asiaa koskenut määräys. Muutoksen tavoitteena oli yksinkertaistaa ja nopeuttaa verkkotunnusten hakumenettelyä sekä laajentaa yritysten mahdollisuutta saada suomalaisia verkkotunnuksia.

Suurimmat muutokset liittyvät siihen, että uuden määräyksen perusteella yritys voi rekisteröidä useamman kuin yhden tunnuksen sekä siihen, että verkkotunnus voidaan myöntää myös suomalaisen aputoiminimen ja tavaramerkin perusteella.

Toisin sanoen THK ei muutoksen jälkeen ole enää suorittanut laajaa nimioikeudellista tutkintaa verkkotunnusten rekisteröitävyydestä, mikä on vapauttanut THK:n resursseja, koska THK kontrolloi vain sen, että Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on rekisteröinyt nimen tavaramerkkinä, aputoiminimenä taikka toiminimenä. Ainoastaan julkisyhteisöt voivat saada sellaisen verkkotunnuksen, jota ei ole merkitty rekisteriin ja jonka osalta täytyy suorittaa mainitunlaista nimioikeudellista tutkintaa (esim. maantieteelliset nimet).

Hakijana vain suomalaisyritys

Tavaramerkillä tarkoitetaan määräyksessä Suomessa voimassa olevaa tavaramerkkirekisteröintiä. Näin ollen kyseeseen tulevat sekä PRH:ssa rekisteröity tavaramerkki että EU:n alueella voimassa oleva ns. yhteisön tavaramerkki.

Koska verkkotunnusta voi hakea vain suomalainen yritys, ulkomaisen elinkeinonharjoittajan suomalainen sivuliike, ammatin- taikka elinkeinonharjoittaja, ei ulkomaalainen yritys voi suoraan hakea suomalaista verkkotunnusta, vaikka sillä olisikin Suomessa voimassa oleva tavaramerkkirekisteröinti.

Sen sijaan Suomessa rekisteröity ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliike voi rekisteröidä ”pääkonttorin” Suomessa voimassaolevia tavaramerkkejä vastaavat verkkotunnukset. Tällöin voitaneen rekisteröinti perustaa myös Suomessa voimassaolevaan kansainväliseen rekisteröintiin. Yksityishenkilöt eivät edelleenkään ole oikeutettuja fi – päätteiseen verkkotunnukseen.

Käytännössä vaaditaan myös, että rekisteröinnin väiteaika on kulunut loppuun ilman, että väitteitä on jätetty. Toisin sanoen rekisteröinnin tulee olla lainvoimainen. Edelleen tavaramerkille perustuvan verkkotunnuksen rekisteröinnin edellytyksenä on, että kyse on identtisestä sanamerkistä.

Kuvio- ja yhdistelmämerkkien perusteella ei siis voi hakea verkkotunnusta eikä myöskään sellaisen sanamerkin, joka on rekisteröity esim. stilisoidussa muodossa, olkoon kuvioelementti kokonaisuuden kannalta kuinka vähäinen tahansa. Kyseessä tulee siis olla normaalein kirjaimin rekisteröity tavaramerkki. Toisaalta merkitystä ei ole sillä, mille tavaroille ja palveluille tavaramerkki taikka mille toimialalle toiminimi on rekisteröity.

Ulkomainen yritys voi suojata verkkotunnuksen joko perustamalla Suomeen tytäryhtiön taikka sivukonttorin. Vaikka asiamies ei voikaan suojata verkkotunnusta ulkomaisen yrityksen lukuun, mahdollista on, että asiamies rekisteröi tunnuksen ensin tavaramerkikseen taikka aputoiminimekseen ja sen perusteella rekisteröi verkkotunnuksen itselleen. Tällainen ratkaisu on käyttökelpoinen lähinnä väliaikaisena ratkaisuna, kun halutaan nopeasti estää verkkotunnuksen joutuminen vääriin käsiin. Tässä toimintamallissa on syytä aina sopia erikseen nimen taikka merkin omistusoikeudesta sekä osapuolten velvoitteista.

Aputoiminimelle tunnus nopeammin

Koska useimmiten verkkotunnus halutaan mahdollisimman nopeasti, on suositeltavaa käyttää hakemuksen perusteena mieluummin aputoiminimeä kuin tavaramerkkiä, koska aputoiminimen rekisteröinti kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, kun taas tavaramerkin rekisteröinti kestää lyhyimmilläänkin noin kahdeksan kuukautta, keskimäärin noin yksitoista kuukautta, minkä lisäksi tulee vielä kahden kuukauden väiteaika.

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan uutta verkkotunnuslakia yhdessä THK:n kanssa. Uudessa laissa on ajatuksena koko järjestelmän muuttaminen siten, että siirryttäisiin etukäteiskontrollista jälkikäteiskontrolliin. Tämä tarkoittaisi sitä, että rekisteröinti olisi varsin vapaata, käytännössä kuka tahansa halukas saisi rekisteröidä minkä tahansa merkin, esim muutoin suojaamattoman markkinointitunnuksen (toisaalta näillä näkymin rekisteröintimahdollisuutta ei edelleenkään avata ulkomaisille yrityksille).

Viranomaiset ovat huomanneet, että suomalainen verkkotunnus ei ole kovin suosittu suomalaisten yritysten keskuudessa, ja niiden myöntämistä halutaankin kehittää kohti vastaavaa menettelyä kuin mitä geneeristen tunnusten (tällä hetkellä .com, .net ja .org) myöntämisessä sovelletaan. Uudessa laissa tultaneen säätämään verkkotunnuksista myös laajemmin, esim. verkkotunnusten oikeudeton rekisteröinti (ns. cybersquatting) tultaneen kieltämään, samoin verkkotunnusten rekisteröinti myyntitarkoituksessa (ns. warehousing).

Tavoitteena on kirjoittaa niin selkeät säännöt, että riitojen ratkaisuun ei tarvittaisi prosessia käräjäoikeudessa, vaan verkkotunnusten rekisteröintiä koskevat riidat voitaisiin käsitellä THK:ssa. Uudistuksen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on tunnusten rekisteröintien ja riitojen ratkaisujen hoitaminen mahdollisimman nopeassa aikataulussa. THK ilmeisesti pysyisi rekisterinpitäjänä erotuksena joistakin maista, joissa rekisteriä pitää voittoa tavoittelematon yhdistys eikä valtion laitos. Uusi laki tullee voimaan aikaisintaan vuoden 2002 alkupuolella.

Myöhemmin lisätty huomautus:
Telehallintokeskuksen nimi muuttui Viestintävirastoksi 1.9.2001. Viraston kotisivuilla lisää tietoa verkkotunnusrekisteröinneistä:
https://www.viestintavirasto.fi/

Tuukka Airaksinen, VT
Lakimies
Benjon Oy

Seija Saaristo