Suomalaista musiikkia ei ole

Teoston kevätseminaarissa pohdittiin suomalaisen musiikin elinvoimaisuutta ja vetovoimatekijöitä.

Toukokuun lopussa 2012 järjestetyssä Teoston kevätseminaarissa ”Sävellänkö suomalaista? Soitanko suomalaista?” keskusteltiin muun muassa siitä, mitä merkitystä on musiikin alkuperämaalla.

Tuoreiden tilastojen mukaan joka kolmas radiossa soitettu kappale on kotimainen. Lataus- ja streamingpalveluissa kotimaiseen musiikkiin kohdistuva kulutus on Teoston arvioiden mukaan noin 25 prosentin luokkaa.

Taloustutkimuksen Teostolle toteuttamassa tutkimuksessa väitteen ”kotimainen musiikki on minulle tärkeää” kanssa täysin samaa mieltä oli 48 prosenttia 50-70-vuotiaista suomalaisista, mutta nuoremmassa ikäluokassa 15-24-vuotiaissa täysin samaa mieltä oli vain 15 prosenttia. Kotimaisen musiikin saatavuudella on kuitenkin merkitystä myös nuoremmille kuuntelijoille.

Teoston toimitusjohtajan Katri Sipilän mukaan kotimaisen musiikin vahva asema ei ole enää itsestäänselvyys, vaan sen elinvoimaisuuteen on jatkossa panostettava entistä voimakkaammin.

Seminaarissa julkistettiin Teoston suunnittelema suomalaisen musiikintekijän etenemisväylä harrastajasta huippuammattilaiseksi, ja miten sillä tuetaan kotimaisen musiikin monimuotoisuutta. Varatoimitusjohtaja Kari Paanasen mukaan Teostolla on tässä kaikessa aktiivinen rooli, mutta mukaan tarvitaan useita toimijoita, jolloin tekijöiden tukena olisivat erilaiset koulutusohjelmat ja sparrausverkostot.

Kansanmusiikkia vai kansan musiikkia?
Iltapäivän ensimmäinen puhuja, säveltäjä Mikko Heiniö, pohti esityksessään musiikin suomalaisuutta: mitä tarkoitamme puhuessamme suomalaisesta musiikista? Perinteisesti klassisessa musiikissa kilpailu on ollut uuden ja vanhan musiikin välillä, eikä musiikin alkuperämaalla ole ollut suurta merkitystä.

Populaarimusiikin suomalaisuutta selvensi professori Vesa Kurkela Sibelius-Akatemiasta. Toisen maailmansodan jälkeen suhde ns. korkean ja matalan kulttuurin välillä muuttui, jolloin toisistaan erottuivat kansanmusiikki ja varsinainen kansan musiikki eli iskelmät.

Erilaiset kansojen väliset musiikkikilpailut, kuten Euroviisut, antavat voimia kansalliselle identiteetille ja niillä on myös terapeuttinen tehtävä kilpailuyhteiskunnassa. Populaarimusiikin eräs tehtävä on tarjota ”turvallista toiseutta” sopeuttamalla eri tyylejä tiettyihin olosuhteisiin ja tarkoituksiin.

Toivo Kärki toi suomalaiseen iskelmämusiikkiin itäisen eksotismin venäläisyyden kautta, ja kansainvälinen musiikki on tuotu osaksi kulttuuriamme käännösiskelmien ja suomirockin avulla. Kansallista musiikista tekee kieli. Kurkela heittikin ilmoille kysymyksen: voiko suomalainen musiikki olla jonakin päivänä kokonaan englanninkielistä?

Suomalaiset osaavat parhaiten suomalaisen musiikin
Suomalainen musiikki on osa suomalaista kulttuuria, ja kulttuuri kertoo aina jotain omasta aikakaudestaan. Seminaarin paneelikeskustelussa aiheena oli suomalaisen musiikin käyttö elokuvissa, radiossa ja erilaisissa tapahtumissa ja säveltäjien näkökulmaa musiikin suomalaisuuteen tarjosivat Sari Kaasinen ja Markus Fagerudd.

Kaasiselle oman musiikin identiteetti oli uran alussa hyvin selkeä, mutta suosion myötä alkoi lokerointi ja näitä lokeroita tuntuu riittävän. Fageruddin mielestä peruslähtökohta sävellystyössä on säveltää suomalaisille, ja menestys muualla tulee jos on tullakseen. Sekä juuret että juurettomuus auttavat musiikin lokeroinnissa ja määrittelyssä.

Toimittaja Pekka Seppäsen mielestä suomalaista musiikkia ei ole olemassakaan. Yhtenä todisteena tästä hän esitti melodica-soolon Sibeliuksen Finlandiasta, josta loppujen lopuksi paljastuikin yllättäviä yhtäläisyyksiä Abban ”Money, money, money” -kappaleeseen. Seppäsen tarkoituksena oli muistuttaa meitä siitä, että rakkautemme kohde ei ole niinkään suomalaisuus, vaan itse musiikki.

Soile Manninen
Tietoasinatuntija
IPR University Center

http://tapahtumat.teosto.fi/tapahtumat/kevatseminaari_2012/materiaalit/

Share: