Sitaatti, plagiaatti ja huono käytös

(IPRinfo 2/2005)

Tekijänoikeus on vaikeaa, ja tekijänoikeuslaki on mahdoton. Molempien ymmärtämistä helpottaa, kun aina välillä palauttaa mieleensä, miksi tekijänoikeudesta on säädetty ja mitä siitä itse asiassa on säädetty.

Tekijänoikeus on yksinoikeus, jonka rajat löytyvät tekijänoikeuslaista, sen 2. luvusta Tekijänoikeuden rajoitukset.
Osa rajoituksista on vapaasti ilman korvausta kaikkien käytettävissä, osaa saa käyttää korvausta vastaan ja osa edellyttää kollektiivilupaa ja sen yhteydessä sovittua korvausta. Tiukin raja yksinoikeudelle lienee tekijänoikeuslain 22 §:ssä säädetty sitaatti: tekijä ei voi kieltää siteeraamista.

Sitaattioikeus välttämätön kulttuuriyhteiskunnalle
Sitaatti on lainaus. T.M. Kivimäki toteaa vuodelta 1948 olevassa Tekijänoikeus-teoksessaan, että ”siteeraus johtuu sanasta ”cito”, joka merkitsee mm. vetoamista johonkuhun.” Kivimäen mukaan sana luonnehtii hyvin tätä tekijänoikeuden rajoitusta.
Lainaan edelleen: ”Se onkin mielipiteiden kehityksen välttämätön edellytys. Ilman sanottua vapautta kulttuuriyhteiskunta ei voisi tulla toimeen.” Siteerauksen tarkoitus ja merkitys ei ole nykyisessä, vuonna 1961 säädetyssä tekijänoikeuslaissa muuttunut. Kulttuuri kehittyy vain aikaisemman pohjalta, eikä sivistystä voida sitaateitta rakentaa.

Hyvät tavat kunniaan myös lainaamisessa
Sitaattioikeudelle on laissa asetettu rajat. Lainaaminen on ensinnäkin sallittua julkistetusta teoksesta eli teoksesta, jonka tekijä on jollakin tavalla saattanut yleisön saataville. Nettimaailman aikana julkistamisen merkitys on kasvanut, koska julkistaminen ei edellytä, että teoksen fyysisiä kappaleita olisi olemassa.

Lainaamisen on tapahduttava hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Hyvä tapa edellyttää, että lähde mainitaan, eli teoksen nimi ja sen tekijä ilmoitetaan lainauksen yhteydessä.

Nettimaailmassa on syytä myös mainita se, missä teos on eli sen nettiosoite (ja lainauspäivä, koska tekijä voi helposti muuttaa verkossa olevaa teostaan). Hyvä tapa edellyttää myös, että lainaus selvästi erottuu teoksessa.

”Tarkoituksen edellyttämä laajuus” antaa lainaajalle melko väljän liikkumavaran, johon oikeuskäytännössä on jonkin verran otettu kantaa. Koko teosta ei saa ottaa oman teoksensa osaksi, mutta toisaalta liian lyhyt lainaus saattaa joissakin tapauksissa antaa väärän kuvan lainattavasta teoksesta tai sen tekijästä.

Pelkistä lainauksista koostuvaa teosta ei myöskään ole 22 §:n nojalla luvallista tehdä. Näin ollen mietelauselmakirjojen tekeminen edellyttää lupaa niiltä, joiden teoksia tai teosten osia käytetään.

Siteerausoikeus edellyttää myös, että lainauksilla on asiayhteys lainaajan teokseen. Siteerausoikeuden nojalla ei saa ottaa sellaisia lainauksia, joiden tarkoitus on ainoastaan hauskuuttaa lukijoita tai herättää heidän mielenkiintonsa teosta kohtaan. Siteerauksesta tulee olla apua siteeraajan omassa luomistyössä. Siteerausoikeuden luonteesta johtuu, että sitä luontevimmin ja eniten käytetään tieteellisessä työssä, opetuksen yhteydessä ja myös arvosteltaessa toisten tekemiä teoksia.

Myös teoslajien välinen siteeraaminen mahdollista
Tekijänoikeuslaissa ei rajoiteta sitaattioikeutta vain kirjallisiin tai kirjoitettuihin lähteisiin. Sitaatin voi ottaa myös sävellysteoksesta, taideteoksesta, elokuvasta. Lainaaminen teoslajista toiseen käy myös mainiosti päinsä. Näin ollen kirjallisesta aineistosta voidaan ottaa lainaus verkkojulkaisuun, kunhan siteerauksen periaatteita noudatetaan.

Kuvasitaatista puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten sitä missä, milloin ja miten kuvataideteos voidaan toisintaa eli ottaa kokonaisuudessaan omaan teokseen lupaa pyytämättä. Sana ”kuvasitaatti” onkin hieman harhaanjohtava, koska kyse on koko teoksen toisintamisesta – ja siten kokonaan toisesta tekijänoikeuslain pykälästä.

Epäeettinen toiminta ei välttämättä loukkaa lain kirjainta
Siteerausoikeus mahdollistaa julkistetussa teoksessa esitetyn kaavakuvan sisällyttämisen toiseen teokseen, kun lainauksen edellyttämä asiayhteys on olemassa. Koska siteeraus aina edellyttää lähteen mainitsemista, esimerkiksi luentotilaisuudessa esitettyyn materiaaliin siteerausoikeuden nojalla sisällytetyn kaavion yhteydessä on lähde selkeästi mainittava. Muutoinhan luennoitsija tulee omineeksi toisen työn omiin nimiinsä.

Vastaavasti, jos näyttelyn tauluista kootaan luvallinen kuvakirja, näyttelyä varten kirjoitettujen esitetekstien sisällyttäminen teokseen edellyttää ainakin kirjoittajan nimen mainitsemista. Vain faktat voi esittää nimettöminä.

Lainausoikeus lienee merkityksellisin tieteellisissä julkaisuissa. Kiusaus toisen työn hyödyntämisestä lainausoikeutta pitemmälle on kuitenkin usein melko suuri. Myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa on viime aikoina esiintynyt tekstejä, jotka ovat lähes identtisiä toisen kirjoittajan teoksen kanssa. Plagioinnin ja luovan hyödyntämisen raja on myös moraalinen kysymys.

Teosten käyttäminen lähteenä on myös aivan eri asia. Tieteellisissä julkaisuissa on omat sääntönsä lähdekirjallisuuden mainitsemisesta, mutta ne perustuvat lähinnä tiedeyhteisön käyttäytymissääntöihin.

Ihminen voi hyödyntää kaikkea oppimaansa omassa toiminnassaan lähteitä mainitsematta, kunhan sen tekee omaperäisesti ja itsenäisesti. Opettamisen päämääränä voidaankin pitää sitä, että oppilas ohittaa tiedoillaan opettajan. Opettaja voi tällöin levollisin mielin vetäytyä – vaikkapa puutarhuriksi.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

***********************************************************************************

Tekijänoikeuslain 22 §
Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Tekijänoikeuslain 25 §
Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:
1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä
2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen, ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakausikirjassa toisinnettavaksi.
Kun taideteoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu taikka taideteos on julkaistu, saa taideteoksen sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisioesitykseen, jos toisintamisella on valokuvassa, elokuvassa tai esityksessä toisarvoinen merkitys.

*************************************************************************************

Share: