Siirtohinnoittelu vaatii selkeää dokumentointia
Yritysten tuloista yhä suurempi osa perustuu aineettomiin oikeuksiin. Immateriaalioikeuksien taloudellista arvoa on vaikea määrittää esimerkiksi yrityskauppatilanteessa, eikä muun aineettoman omaisuuden, kuten tietotaidon ja tuotekehittelyn, arvottaminen ole ainakaan helpompaa.
Instituutin IPR ja verotus -seminaarissa (10.9.2014) asiantuntijat avasivat verosuunnittelun kiemuroita. Erityisesti paneuduttiin siirtohinnoitteluun, jota on käsitelty mediassakin korkeimman hallinto-oikeuden heinäkuisen uudelleenluonnehdintaa koskevan ratkaisun (KHO:2014:119) jälkeen.
Verotusmenettelylain 31 §:n ja OECD:n ohjeiden mukaan siirtohinnoittelussa on noudatettava markkinaehtoperiaatetta, eli konsernien sisäisten liiketoimien ehtojen tulee vastata riippumattomien yritysten sopimuksia.
Johtava veroasiantuntija Sami Laaksonen Verohallinnosta totesi, että moni yhtiö käsittelee siirtohinnoitteludokumentoinnissaan aineetonta omaisuutta kevyesti, vaikka se kerryttää merkittävästi yrityksen tulosta.
– Tärkeää on selkeä dokumentointi. Jos yhtiö ei pysty todentamaan markkinaehtoisuutta vertailulla, sen on yritettävä haarukoida oikea hinta ja selvitettävä verottajalle, miksi taloudellinen lopputulema on mikä on. Aineettomassa verottajaa kiinnostavat sen tuottama hyöty sekä sen omistajuus.
Huolellista dokumentointia ulkopuolisine lausuntoineen korosti myös pitkän linjan veroasiantuntija Kirsi Hiltunen Juridia Bützowilta, joskin yrityksen verosuunnittelun näkökulmasta. Hän muistutti, että verojohtajan on osallistuttava yrityksen strategian laadintaan paljon ennen yrityskauppoja, jotta muun muassa IPR:n ristiinlisensiointi ja konsernin integraatio voidaan suunnitella hyvissä ajoin.
Hiltunen kehotti tarkkuuteen päätettäessä, mitä keskitetään ja miten markkinaehtoisuus varmistetaan. OECD:n yleisohjeista huolimatta valtioiden verosäädöksissä on eroja. Useissa hänen esimerkkitapauksissaan IPR:t oli onnistuneesti siirretty ennakkotoimena jo ennen yrityskauppaa, jolloin niitä ei ole tarvinnut arvottaa erikseen.
Päivi Helander
Aineettomista oikeuksista saatavien tulojen verotus
Verohallinto antoi 21.10.2014 uudistetun henkilöverotusta koskevan ohjeen (A95/200/2014) aineettomista oikeuksista saatavien tulojen verotuksesta. Uusi ohje korvaa kaksi aikaisemmin annettua ohjetta (Tulot aineettomista oikeuksista ja Tekijänoikeuskorvaukset).
Aineettomasta oikeudesta saatava tulo verotetaan ansiotulona neljässä tapauksessa. Ensinnäkin ansiotuloksi katsotaan itse luotuun oikeuteen perustuvat tulot, eli kun tulo perustuu verovelvollisen omaan toimintaan. Ansiotuloa ovat myös lahjana saadun oikeuden perusteella lahjan saajalle maksetut korvaukset. Työsuhteessa saatu tekijänoikeuskorvaus on ansiotuloa. Lisäksi lainauskorvaus on ansiotulona verotettavaa veronalaista käyttökorvausta. (IPRUC)
