Siinä.se

(IPRinfo 3/2003)

Internetin maatunnusten tiukka rekisteröintikäytäntö on hiljalleen väljenemässä. Tämän oletetaan houkuttelevan yrityksiä käyttämään oman maansa tunnuksia avoimien tunnusten sijasta. Myös aikaisemmin pannassa olleet ä- ja ö-kirjaimet ovat tulevaisuudessa käytettävissä nettiosoitteissa.

Internetin maatunnukset eli ccTLD:t (Country Code Top Level Domain) muodostavat monimuotoisen järjestelmän, jossa verkkotunnuksen hallinnointi ja rekisteröintiperiaatteet vaihtelevat huomattavasti eri valtioiden välillä. Tässä suhteessa maatunnukset poikkeavat yleisistä verkkotunnuksista eli gTL:stä (Generic Top Level Domain), joiden hallinnointi on keskitetty ICANN:ille ja joiden osalta pyrkimyksenä on yhtenäisen järjestelmän aikaansaaminen.

Käytännössä myös yleisten verkkotunnusten järjestelmässä on eri tunnusten hallinnoinnissa ja rekisteröintiedellytyksissä eroja, mutta lähtökohtaisesti niitä koskevat samat perusperiaatteet.

Maatunnusten teknisestä hallinnoinnista vastaa IANA (the Internet Assigned Numbers Authority). Se määrittelee esimerkiksi sen, mitkä IP osoitteiden numerosarjat kohdentuvat millekin maatunnukselle. IANAn alaisuudessa toimii neljä alueellista rekisteriä (the Regional Internet Registries, RIR), joiden kautta IP osoitteiden numerosarjat jaetaan eteenpäin maatunnuksille.

WIPOn vuonna 1999 julkaiseman ensimmäisen verkkotunnusraportin mukaan tuona ajankohtana maatunnuksia oli yhteensä 243 kappaletta. Jokainen näistä muodostui ISO-standardin mukaisesta kaksikirjaimisesta tunnuksesta (.fi, .se, .de, .tv, .fm, .nu). Maatunnusten hallinnointi on delegoitu kutakin tunnusta vastaavalle valtiolle, jotka puolestaan ovat organisoineet oman maatunnuksensa hallinnoinnin vaihtelevilla tavoilla. Maatunnuksen hallinnoinnista voi vastata esimerkiksi siihen valtuutettu viranomainen tai yksityisoikeudellinen järjestö.

Vaihtelevat rekisteröintikäytännöt

Maatunnusten rekisteröintiperiaatteet eivät lähtökohtaisesti noudata mitään yhtenäistä linjaa, vaan periaatteet vaihtelevat huomattavasti eri valtioiden välillä.

WIPOn ensimmäisen verkkotunnusraportin osana tehdyn kyselyn mukaan 71 prosentissa kyselyyn osallistuneista valtioista noudatettiin jonkinasteisia rajoituksia verkkotunnuksen rekisteröinnissä. Lähtökohtaisesti rajoitukset jakautuivat seuraaviin neljään perustyyppiin:

1. Maantieteelliset rajoitukset

Verkkotunnuksen rekisteröinti on mahdollista vain, mikäli hakijalla on liittymä kyseiseen valtioon. Yhtiöiden ja organisaatioiden osalta edellytetään esim. toimipistettä tai ainakin nimettyä yhteyshenkilöä ko. valtiossa. Yksityishenkilöiden osalta voidaan vaatia esim. kansalaisuutta. Rajoituksia perustellaan mm. käytettävissä olevien tunnusten rajallisella määrällä sekä kuluttajansuojaan liittyvillä argumenteilla.

2. Pakollisten alitunnusten käyttö

Verkkotunnukset voidaan rekisteröidä vain ennalta määriteltyjen alitunnusten (sub-domain) avulla. Tällaisessa järjestelmässä ei ole mahdollista rekisteröidä suoraan verkkotunnusta, jonka osana on maatunnus, vaan verkkotunnus on muodostettava alitunnuksen ja maatunnuksen yhdistelmästä.

3. Verkkotunnusten rajoitettu määrä

Hakijalla on mahdollisuus rekisteröidä vain yksi tai rajoitettu määrä verkkotunnuksia. Lisäksi voidaan vaatia esim. verkkotunnuksen ja toiminimen tarkkaa vastaavuutta.

4. Ennakkotarkastus

Rekisteröintiä edeltää ennakkotarkastus, jossa selvitetään rekisteröintiedellytysten täyttyminen.

Avoimet tunnukset
Säänneltyjen maatunnusten ohella oman ryhmänsä muodostavat eräiden pienten valtioiden avoimet maatunnukset, joiden rekisteröinnissä ei ole rajoituksia ja jotka ovat lähtökohtaisesti kenen hyvänsä rekisteröitävissä riippumatta rekisteröijän sijainnista tai juridisesta statuksesta. Tällaiset verkkotunnukset vastaavat rekisteröitävyydeltään käytännössä yleisiä verkkotunnuksia.

Esimerkkinä tällaisista maatunnuksista voidaan mainita Niuen maatunnus .nu, joka on tullut suosituksi etenkin skandinaavisissa maissa ja joka myös kilpailee niiden kansallisten verkkotunnusten kanssa. Toisenlaisella lähestymistavalla puolestaan markkinoidaan Turkmenistanin maatunnusta .tm. Tunnusta tarjotaan nimenomaisesti tavaramerkinhaltijoille. Sen mukaisen maatunnuksen voi rekisteröidä 10 vuodeksi kerrallaan ja rekisteröintimaksu on 1 000 Yhdysvaltojen dollaria.

Kehityssuuntana väljemmät säännöt

Jo WIPOn ensimmäisessä raportissa kiinnitettiin huomiota siihen, että useiden maatunnusten osalta harkittiin rekisteröintikäytännön väljentämistä. Myös mainita Suomessa 1.9.2003 voimaan tullut verkkotunnuslaki on osoitus tästä.

Yhtenä perusteena rekisteröintikäytännön väljentämiseen ovat sillä saavutettavat kustannussäästöt. Luopumalla ennakkotarkastuksista rekisteröintiprosessia voidaan automatisoida ja sen avulla vähentää esim. henkilöstökustannuksia. Toisena perusteena ovat rajoitusten vaikutukset rekisteröintien määrään.

Kansallisen verkkotunnuksen rekisteröinnin korkea kynnys johtaa usein siihen, että se korvataan helpommin rekisteröitävällä yleisellä verkkotunnuksella tai avoimella maatunnuksella. Tämä puolestaan johtaa siihen, että yritykset ja yksityiset eivät rekisteröi niille esim. todellisen sijaintinsa tai toimintansa kannalta luonnollisinta verkkotunnusta, vaan jonkin yleisen verkkotunnuksen.

Ruotsin uudet säännöt

Maatunnuksen rekisteröintisääntöjen väljentyminen käy hyvin ilmi Ruotsissa 2.4.2003 voimaan tulleista uusista rekisteröintisäännöistä.

Muutoksen yhteydessä ennakkotarkastuksesta luovuttiin kokonaan ja rekisteröinnit tehdään hakemusjärjestyksessä. Hakija vastaa antamiensa tietojen oikeellisuudesta. Väärien tietojen antaminen voi olla peruste rekisteröinnin peruuttamiselle. Samoin hakijan tehtävänä on varmistua, että tunnus ei loukkaa toisen immateriaalioikeutta tai ole muuten lain vastainen. Vilpillisessä mielessä tehtyjen rekisteröintien oikaisemiseksi on olemassa erillinen riidanratkaisumenettely, joka muistuttaa ICANNin UDRP:tä.

Rekisteröintiä voivat hakea kaikki yhteisöt ja yksityishenkilöt. Ulkomaalaiset, joilla ei ole kiinteää toimi- tai asuinpaikkaa Ruotsissa, tarvitsevat yhteyshenkilön, jolla on vakituinen asuinpaikka Ruotsissa. Tämä voi olla esimerkiksi ruotsalainen internetpalveluntarjoaja, joten käytännössä rajoituksen vaikutus on vähäinen.

Yhteisölle tai henkilölle rekisteröitävien tunnusten kappalemäärää ei ole rajoitettu.

Verkkotunnus voi koostua jopa vain kahdesta merkistä, joten myös lyhyet tunnukset ovat mahdollisia. Tietyt tunnukset, kuten esimerkiksi Ruotsin hoviin liittyvät tunnukset, on ennakolta suljettu rekisteröinnin ulkopuolelle.

Myös ä ja ö kelpaavat

Lokakuusta 2003 alkaen voidaan ruotsalaisissa verkkotunnuksissa käyttää myös erityismerkkejä å, ä, ö, ü ja é. Siten Ruotsi on ensimmäisten joukossa ottamassa käyttöön ns. kansainvälistettyjä verkkotunnuksia (IDN), joissa käytetään myös muuta kuin englanninkielistä kirjaimistoa.

Hakemuksia uusia merkkejä käyttävistä verkkotunnuksista voidaan tehdä jo nyt, mutta .se tunnusten rekisteröinnistä vastaava NIC-SE aloittaa hakemusten käsittelyn 14.10.2003. Hakemusten katsotaan tulleen sisään samanaikaisesti aina 21.10.2003 saakka.

Kollisiotilanne ratkaistaan arvalla, ellei millään hakijalla ole tunnukseen muuten parempaa oikeutta. Etuoikeus annetaan myös niille, jotka ovat rekisteröineet verkkotunnuksen viimeistään 11.6.2003 ja haluavat täydentää tunnustaan ottamalla käyttöön uusia kirjaimia.

Siten uudistusten jälkeen myös suomalaisen on mahdollista rekisteröidä esim. otsikossa mainittu ”siinä.se” verkkotunnus. Tätä kirjoitettaessa tunnus on vielä vapaa ja rekisteröitävissä 96,85 dollarin hinnalla. Muutenkin .se tunnus voi antaa mahdollisuuden kehitellä enemmän tai vähemmän nokkelia suomenkielisiä verkkotunnuksia, jos siihen on kiinnostusta.

Esimerkkejä naapurimaista

Esimerkkinä maatunnusten vaihtelevista rekisteröintikäytännöistä ja – säännöistä voidaan verrata Suomen lähimpien naapurimaiden tilannetta.

 	Viro	Venäjä	Ruotsi
Järjestelmän Ylläpitäjä	Estonian Educational and Research Network (EENet, www.eenet.ee)	Russian Institute for Public Networks (RIPN, www.nic.ru)	Stiftelsen Internetinfrastruktur, II-stiftelsen, (www.iis.se)
Maatunnus	.ee	.ru ja myös .su	.se
Kenelle Myönnetään	Virossa rekisteröidyt yritykset, Opetus-, tiede- ja kulttuuriyritykset, joilla kaupallista toimintaa	Kenelle tahansa oikeushenkilölle tai yksityiselle, myös ulkomaalaisille.	Oikeushenkilöt ja yksityiset. Ulkomaalaisilla oltava paikallinen edustaja
Tunnusten lukumäärä	Vain yksi tunnus rekisteröijää kohti	Ei rajoituksia	Ei rajoituksia
Tunnusten Rakenne	A-Z, 0-9, väliviiva Kaksikirjaiminen, jos organisaation nimi tai lyhenne. Maantieteelliset nimet varattuja, lista poissuljetuista (esim. tekniset termit)	A-Z, 0-9, väliviiva .ru tunnuksessa myös kaksikirjaimisia. Ei sopimattomia tai yleisen edun vastaisia tunnuksia	A-Z, 0-9, väliviiva Myös kaksikirjaimisia sekä skandikirjaimia. Lista poissuljetuista, esim. hoviin liittyvät tunnukset
Hakumenettely	Sähköposti, fax, posti	Hakulomake verkossa	Valtuutettujen asiamiesten kautta. www.nic-se.se/ombud/ombudslista.shtml
Riidanratkaisu	Valitukset sähköpostilla admin@eenic.ee Voidaan valittaa vain verkkotunnusten identtisyydestä. Tavaramerkin ja verkkotunnuksen konflikti yleiseen tuomioistuimeen ellei päästä sopimukseen.	Verkko-operaattoreiden liiton välimiesoikeus tai verkkoliikenteen edistämisyhdistyksen välimiesoikeus. Kilpailu- tai markkinointilainsäädäntöä koskevat asiat käsittelee Venäjän monopolien vastaisen politiikan ministeriö. Viimeisenä vaihtoehtona yleinen tuomioistuin	Yleinen ruotsalainen tuomioistuin. Selkeissä väärinkäyttötilanteissa vaihtoehtoinen II Stiftelsen organisoima erityinen riidanratkaisumenettely

Naapurimaista Viron järjestelmä on edelleen jäykin, ja rekisteröintimahdollisuudet rajoittuvat Virossa rekisteröityihin yrityksiin ja yhteisöihin. Ruotsin järjestelmä on vapautettu ja se on teknisesti edistynein. Samoin Venäjän järjestelmässä on vähän rajoituksia ja sen mukaisten tunnusten rekisteröinti on mahdollista myös ulkomailta käsin ilman paikallista edustusta. Venäjällä on käytössä kaksi tunnusta eli .ru ja .su.

Riidanratkaisun osalta Ruotsin järjestelmä on selkein ja todennäköisesti parhaiten ennakoitavissa. Erityisessä riidanratkaisumenettelyssä annetut ratkaisut julkistetaan verkossa, joten ratkaisukäytännön kehitystä on mahdollista seurata. Viron ja Venäjän osalta riidanratkaisumenettelyt eivät ole erityisen selkeitä.

Eri valtioita koskevat tiedot ovat koonneet IPR University Centerissä kesäharjoittelijana ollut oikeustieteen ylioppilas Rita Aalto sekä instituutin informaatikko Päivi Helander.

Risto Rouvari
Asianajaja
Asianajotoimisto Risto Rouvari Ky

Linkkejä: IANA (the Internet Assigned Numbers Authority:
http://www.iana.org/

Linkkejä maatunnuksia hoitavien organisaatioiden sivuille

Suomi (Viestintävirasto)
https://www.viestintavirasto.fi/

Belgia (DNS)
http://www.dns.be/

Espanja (ESNIC):
http://www.dominios.es/dominios/

Irlanti (IEDR)
https://www.iedr.ie/

Iso-Britannia, Pohjois-Irlanti, Guernsey, Jersey ja Isle of Man:
http://www.nominet.org.uk/

Riidanratkaisu Britanniassa:
http://www.nominet.org.uk/Disputes

Guernsey ja Jersey : (toimii myös osoitteella http://www.nic.gg)
http://www.channelisles.net/

Isle of Man
https://www.nic.im/home.mth

Italia
http://www.nic.it

Italia:
http://www.cnr.it/sitocnr/home.html

Itävalta
http://www.nic.at/

Ranska (Association Française pour le Nommage Internet en Coopération, AFNIC):
https://www.nic.fr/

Ruotsi (II-stiftelsen, IIS, är huvudman för bolaget NIC-SE som administrerar och marknadsför domänen .se):
http://www.iis.se

Saksa (Denic eG):
http://www.denic.de/de/

Venäjä (RU-Center):
http://www.nic.ru/dns/service/en/

Viro:
http://www.eenet.ee/EENet/

Yhdysvallat:
http://www.neustar.us/

Huom! (17.12.2003):
Managing Intellectual Property -lehden numerossa 135, (December 2003/January 2004, s. 29-34) on artikkeli, jossa käsitellään 10 valtion maatunnusten riidanratkaisusäännöksiä ja -menettelyjä:
Lori Faye Fischler: How to solve country code domain disputes.