Selvät nuotit? – Nuottien kustantajalla voi olla oikeuksia säveltäjän tekijänoikeuden jo rauettua

(IPRinfo 3/2009)

Säveltäjä luovuttaa painettujen nuottien julkaisemisen yleensä siihen erikoistuneelle kustantajalle. Erilliset oikeudet saattavat aiheuttaa päänvaivaa tekijänoikeudellisen suoja-ajan päättyessä.

Tekijänoikeuslaki suojelee musiikin luovaa tekijää yhtä pontevasti kuin kirjailijaa tai kuvataiteilijaa. Laaja yksinoikeus on voimassa säveltäjän jälkeläisten iloksi vielä 70 vuotta tämän kuoleman jälkeen. Esimerkiksi Ravelin ja Gershwinin musiikki vapautui vasta vuoden 2009 alusta.

Mutta vapautuivatko myös Ravelin ja Gershwinin musiikista tehdyt tuhannet nuottijulkaisut? Mikä on musiikin kustantaneen yhtiön asema tässä kuviossa? Joutuvatko esimerkiksi Editions Salabert ja Boosey & Hawkes nyt sietämään sen, että kuka tahansa voi ruveta julkaisemaan Ravelia ja Gershwiniä nuotteina?

Kokonaiskuvion hahmottamiseksi täytyy ensin ymmärtää ero tekijänoikeuden ja nuotinkustantajien sopimuksiin perustuvien oikeuksien välillä. Eurooppalaisittain ymmärrettynä tekijänoikeus syntyy aina luovalle yksilölle, jonka mielen tuotos – sävelmäteos – sitten parhaassa tapauksessa lähtee maailmalle.

Säveltäjällä on yksinoikeus päättää siitä, millä ehdoilla hän tuotoksensa maailmalle päästää. Mutta kun hän on tehnyt päätöksensä, seurauksena on yleensä oikeuksien uudelleenjako.

Kustannussopimusten sisältö vaihtelee
Paperille painettuja nuotteja voi julkaista periaatteessa kahdella tavalla. Joko sen tekee säveltäjä itse suoraan käsikirjoituksista (harvinaista) tai sitten hän luovuttaa kustannusoikeuden jollekin asiaan erikoistuneelle yritykselle (normaali menettely).

Tekijänoikeuslaki ei määrää kustannussopimuksen sisältöä, vaan se on sopimusoikeudellinen asia tekijän ja kustantajan välillä. Kustantajalle ei siirry tai synny tekijänoikeutta vaan oikeus kustantaa teos sovituilla ehdoilla. Nämä sopimusehdot määräävät, millainen ja miten pitkä hallintaoikeus kustantamolla on.

Toinen kokonaiskuvan kannalta tärkeä muistettava asia on kustannussopimuksen kohteen määrittely.

Säveltäjä voi luovuttaa kustantajalle oikeuden kaikenlaisiin sovituksiin, mutta hän voi myös pidättää itsellään esimerkiksi kaikki sovitusoikeudet. Ulkopuolinen ei voi säveltäjän ja kustantamon sopimusta tuntematta tietää, mihin kaikkeen sopimus ulottuu säveltäjän tekijänoikeuden voimassaoloaikana. Sopimus voi myös olla sanamuodoiltaan hyvin yleinen, ylimalkainen tai epämääräinen.

Tekijänoikeuden loppuessa myös kustannussopimukset raukeavat
Mutta kun – ja tämä on ehkä keskeisin muistettava kokonaiskuvan kannalta – säveltäjän alkuperäinen tekijänoikeus loppuu 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, myös kaikki sopimusten perusteella käytetyt kustannusoikeudet raukeavat. Säveltäjä ja kustantaja eivät voi keskinäisellä sopimuksellaan ohittaa tekijänoikeuden yleistä määräystä tekijänoikeuden kestoajasta.

Mutta kustantajan näkökulmasta elämä ja varsinkin liiketoiminta voi jatkua pitkäänkin säveltäjän tekijänoikeuden jo rauettua. Kustantaja ei ole tässä tilanteessa täysin aseeton, vaikkei voikaan alkuperäisen tekijänoikeuden päättymistä estääkään. Tavanomaisin tapa pidentää nautintaoikeutta on laatia uusi sovitus.

Jos sovitus ei ole täysin mekaaninen (esimerkiksi pelkästään sävellajin muutos, jonka voi mainiosti tehdä nuotinnosohjelma ilman ihmisen luovuutta), sovittaja nauttii sovituksensa osalta suojaa elinikänsä ja vielä 70 vuotta päälle.

Jos kustantaja solmii sopimuksen alkuperäisteoksen sovituksesta, tuota sovitusta kustantaja hallitsee yksinoikeudella, kunnes sovittajankin kuolemasta on kulunut tuo 70 vuotta. Ennen suoja-ajan umpeutumista kustantaja voi tietenkin teettää sävellyksestä taas uuden sovituksen ja hankkia sille suojaa taas noin sadaksi vuodeksi eteenpäin.

Julkaistaviin sovituksiin täytyy säveltäjän tekijänoikeuden voimassaolon aikana saada lupa, mutta tekijänoikeudellisesti vapaan teoksen voi kuka tahansa sovittaa ja hankkia näin sen satavuotisen suojan tälle sovitukselle.

Käsikirjoituskaan ei vapaata riistaa
Myös kustantamattomien sävellysten julkaisemiseen ennen suoja-ajan päättymistä tarvitaan säveltäjän tai perillisten lupa. Käsikirjoitus ei ole mitenkään vapaata riistaa ennen tekijänoikeuden suoja-ajan umpeutumista. Mutta kun tuo 70 vuotta kuolemasta on kulunut, käsikirjoituksen fyysisen kappaleen omistaja voi käytännössä päättää, mitä sävellyksellä tekee.

Alkuperäisteoksen käsikirjoituksen julkaiseminen tai kustantaminen ei luonnollisesti synnytä uutta tekijänoikeutta, vaan kuka tahansa muukin voi julkaista saman sävelkäsikirjoituksen, kun se on kerran julkisuuteen päästetty. Kilpailun voi estää vain pitämällä käsikirjoituksen kassakaapissa.

Onko verkkolevitys kustantamista?
Suomessa nuotteihin liittyviä oikeuksia hallinnoi lähinnä Teosto, joka edustaa sekä säveltäjiä, sanoittajia että kustantajia. Jos joku haluaa levittää verkon kautta suojatun sävelmäteoksen, hänen täytyy hankkia lupa Teostolta, jolle opetusministeriö on lain nojalla antanut oikeuden edustaa oikeudenhaltijoita.

Kopiostoon ollaan lupa-asioissa yhteydessä vain niissä tapauksissa, joissa halutaan valokopioida nuotteja esimerkiksi koulussa. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksella on monien elävien säveltäjien kanssa sopimus nuottimateriaalin välittämisestä, mutta nämä sopimukset eivät ohita Teoston kanssa hoidettavia asioita.

Mutta miten menetellä sellaisen musiikin osalta, jonka tekijänoikeus on jo päättynyt? Voiko kuka tahansa skannata ja laittaa verkkoon esimerkiksi Fennica Gehrmanin myyntiluettelossa edelleen olevan Oskar Merikannon laulun Miss’ soutaen tuulessa?

Merikannon kaikkien teosten tekijänoikeus on päättynyt nykyisen lainsäädännön näkökulmasta vuonna 1995, jolloin tuli kuluneeksi 70 vuotta säveltäjän kuolemasta. Vuodesta 1995 lähtien kuka tahansa on saanut julkaista millä tahansa tavalla oman versionsa Merikannon laulusta Miss’ soutaen tuulessa.

Alkuperäinen nuotinnus vapaasti levitettävissä suojan päätyttyä
Saisiko Fennica Gehrmanin kustantaman nuotin sellaisenaan skannata ja julkaista maksuttomaan levitykseen verkkosivuilla, on monimutkaisempi kysymys. Nuottikuvan ja itse sävellyksen yhteys ei ole ihan helppo asia, eikä siihen tässäkään voi kovin syvällisesti mennä.

Jos kustannettu nuottikuva on identtinen käsikirjoituksen informaation kanssa, eli kyseessä ei ole alkuperäisteoksen sovitus, tämän nuottikuvan sellaisenaan ilman kannen grafiikkaa ja nuottisivujen kustantajatietoja voi vapaasti skannata ja levittää suoja-ajan päätyttyä. Fennica Gehrman ei enää omista Merikannon laulun musiikillisen toteutuksen levittämisen yksinoikeutta.

Myöskään kustantajan oikeus nuotin graafiseen kokonaisuuteen ja layoutiin ei ole tekijänoikeuden näkökulmasta ikuinen. Jos arvioidaan, että nuotinkannen kokonaisuus on suojaa saava kuvataiteellinen teos, sen suoja on voimassa enintään 70 vuotta teoksen tekijän kuolemasta.

Kannen tekijällä ja kustantajalla on voinut olla sopimus, mutta sekään ei siis voi olla pidempi kuin suoja-aika. Kokonaan toinen asia on, onko kannen tekijä selvitettävissä, hänen kuolinvuodestaan puhumattakaan.

Julkaiseminen ja kustantaminen eri asioita
Jos kustannetun nuotin kansia ei voida pitää suojaa saavina teoksina, niiden skannaamiseen ja levittämiseen ei ole estettä suoja-aikojen päätyttyä. Kustantajan nimen näkyviin jättäminen saattaisi kuitenkin olla jonkin kilpailulainsäädännöllisen pykälän nojalla kiellettyä, joten sen suhteen olisi syytä olla harkitseva.

Terminologiasta voisi todeta vielä sen, ettei julkaiseminen ole sama asia kuin kustantaminen. Jälkimmäisen termin etymologia viittaa selkeästi kustannusten maksamiseen ja historiallisesti se liittyy myös säveltäjän kanssa tehtävään sopimukseen.

Julkaiseminen puolestaan on tekninen termi sille, että jotain tulee yleisön saataville. Tekijänoikeudellisesti vapaan musiikin maksuttomassa verkkolevityksessä on siten kyse aina julkaisemisesta, ei koskaan kustantamisesta.

Heikki Poroila
FM, kirjastonhoitaja, informaatikko
Tikkurilan kirjasto, musiikkiosasto

Kirjoittajan huomautus: Artikkelissa esitetyt tulkinnat ovat tekijänoikeutta harrastavan ei-juristin ajatuksia, eivätkä ne edusta minkään yhteisön virallista näkemystä.