Selkoa yliopistotutkimuksen tekijänoikeushässäkkään

(IPRinfo 2/2006)

Arvosteltu teos: Pirjo Kontkanen: Tekijänoikeus yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa. Painettuna Yliopistopaino, 2006, (xxvi + 251 s.), verkkojulkaisuna Helsingin yliopiston eThesis sekä IPR Series A:1.

Keskustelu suomalaisten yliopistojen asemasta, tehtävistä ja kilpailukyvystä on vellonut viime vuosina laidasta laitaan. Elinkeinoelämä on ehdotellut yliopistojen yhdistämisiä, erikoistumista ja yritysyhteistyön kehittämistä. Korkeakoulut ovat puolustautuneet viittaamalla tieteen vapauteen ja ehdottaneet taloudellisen itsenäisyytensä lisäämistä.

Suhteellisen yksimielisiä ollaan yliopistotutkimuksen kehittämistarpeista ja kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen palvelutehtävän ja tutkimustulosten hyödyntämisen tehostamisesta. Samalla on kuitenkin huomattu, että yliopistotutkimus, ja varsinkin kolmas tehtävä, on itse asiassa melkoinen juridinen hässäkkä: yliopisto toimii tiedeyhteisönä, viranomaisena ja “liiketoimintayksikkönä”.

Tutkijoilla on monta hattua. Millä säännöillä milloinkin toimitaan? Tutkimuseettisillä, oikeudellisilla vai liiketoiminnallisilla?
Sääntöjä yritetään vähitellen sekä selvittää että kehittää. Eduskunta on juuri hyväksynyt korkeakoulukeksintölain. Yliopistot laativat sopimusmallejaan. Opetusministeriö on antanut hallinnollisia ohjeita. Tekijänoikeudet ovat perinteisesti laahanneet jäljessä sekä sääntelyssä että sopimuskäytännössä.

Pirjo Kontkasen väitöskirja “Tekijänoikeudet yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa” tulee kuin tilauksesta.

Yliopistotutkimuksessa tekijänoikeuden alaisia aineistoja luodaan yhä enemmän, niiden kaupallinen arvo on korostumassa ja niiden käyttöoikeuksista, esim. pääsystä tietokantoihin, on tullut merkittävä tutkimusresurssi.

Yliopisto-opetuskin on monin tavoin muuttumassa, se on mennyt verkkoon ja opetussisältöjä laaditaan tilaustyönä yrityksille. Ja juuri nyt joudutaan miettimään missä määrin ja millä keinoilla korkeakoulukeksintölain periaatteita sovelletaan tekijänoikeuksiin.

Tärkeä puheenvuoro pelisääntökeskusteluun
Kontkasen kirja tuo selkoa moniin avoimiin kysymyksiin, minkä lisäksi se on tärkeä puheenvuoro pelisääntökeskustelussa. Kiveäkään ei jää kääntämättä, kun hän käy läpi koko tekijänoikeusregulaation yliopiston tutkijan ja opettajan kannalta. Kieli on selkeää eikä tekotieteellisyyskään, monien juridisten väitöskirjojen peruspahe, häiritse eräitä alun jaksoja lukuun ottamatta pahemmin. Esityksen systematiikka on niin hyvä, että teos käy miltei käsikirjasta, mikä ei mielestäni ole väitöskirjalle häpeäksi.

Oli antoisaa lukea kirjoittajan näkemyksiä tekijänoikeuden rajoituksista ns. vapaassa ja sopimustutkimuksessa. Kirja vie keskustelua esim. tutkijapoikkeuksen sovellettavuudesta yhteistyöprojekteissa eteenpäin. Ehkä olisi voinut vielä jatkaa ja tarkastella sopimustutkimuksen erilaisia konsepteja tutkimustyön itsenäisyyden kannalta. Esimerkiksi rahoitustutkimus on ohjaavuudeltaan eritasoista kuin tilaustutkimus puhumattakaan tuotekehitystoimeksiannoista, joita niitäkin yliopistotutkimuksessa tehdään.

Myös tutkijoiden oikeuksien siirtoa koskevassa jaksossa olisi toivonut vielä yhtä askelta: kirjoittaja olisi voinut vauhtiin ilmeisen hyvin päässeenä käsitellä saman tien projektikohtaisen ja yleissitovan siirron eroja ja ongelmia, koska hän varmaankin tietää asian ajankohtaisuuden ja merkityksen.

Yliopistotutkijat ovat havahtumassa siihen, että suurta osaa heidän tietovarannoistaan ja aineistoistaan voidaan juridisesti pitää tietokantoina. Mutta mitä se sitten tarkoittaa onkin jo yleensä hämärän peitossa. Tietokannat voivat sisältää erilaisen datan lisäksi vaikkapa biomateriaaleja.

Kontkanen selvittää yksityiskohtaisesti tietokantojen eri suojamuotoja ja omistussuhteita, jotka tunnetusti ovat monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia. Rahoittajan aseman arvioiminen on selventävää, joskin julkisten rahoittajien osalta kirjoittaja on käsitellyt vain helpoimmat, EU:n ja Tekesin, jotka ovat itsestään selviä tapauksia, koska ne ovat puhtaita rahoittajia. Toisin on asianlaita esim. monien ministeriöiden rahoittamissa projekteissa, joiden tuloksia ne haluaisivat hyödyntää hallintotoimissaan.

Muodinmukainen perusoikeusnäkökulma
Kirjassa on vahva perusoikeusnäkökulma. Se on muodinmukaista, mutta käytännön kannalta, kuten niin usein, melko hedelmätöntä. Jakso, sinänsä kyllä kiinnostava, jää kuitenkin irralliseksi, se on päälle liimatun tuntuinen eikä sitä myöhemmin juurikaan hyödynnetä. Valinta on myös yllättävä kirjan otsikon kannalta.

Kolmanneksi voi ihmetellä perusoikeusnäkökulman miltei täydellistä puuttumista siellä missä sitä mielestäni tarvittaisiin: yliopistojen sopimuskäytännöissä, joissa yritykset rahoitustutkimuksen hankkeissa (esim. Tekes-projektit) pyrkivät joskus asettamaan tutkijoille kohtuuttoman pitkiä salassapitoaikoja ja julkaisujen lykkäämisvelvoitteita. Tilaus¬tutkimuksessakaan en pitäisi niitä itsestään selvinä.

Olen ollut toisella puolella monia kertoja, mutta en muista Kontkasen, tai kenenkään muunkaan yliopiston tutkimuspalvelujuristin koskaan vedonneen perusoikeuksiin, vaikka sitä Kontkasen esityksen perusteella voisi ehkä pitää jopa yliopiston velvollisuutena.

Kirjan pahin puute on se, että yliopistotutkimuksen ja -opetuksen sopimuksia ei juurikaan käsitellä, vaikka, kuten kirjoittaja toteaa, “tekijänoikeuksista sopiminen on tapa, jolla yliopistotoiminnan perusperiaatteet käytännössä turvataan tai sivuutetaan”. Jostain syystä Kontkanen, yliopiston sopimusjuristi, on laistanut luontevan yhdistelmän tekijänoikeus/sopimusoikeus ja valinnut hybridin tekijänoikeus/hallinto-oikeus.

Ratkaisu vesittää aika tavalla kirjoittajan lupaamaa käytännönläheisyyttä ja ongelmakeskeisyyttä. Lukija voi saada käsityksen, että tekijänoikeuskysymykset selvitetään yliopistoissa lakia tulkitsemalla. Kuitenkin tilanne on sama kuin muuallakin yhteiskunnassa: tekijänoikeuksia hallinnoidaan ja hyödynnetään pääosin sopimuksilla. Yliopistot tekevät vuosittain tuhansia tekijänoikeuksia koskevia sopimuksia. Tutkimusaineistoa olisi siis ollut yllin kyllin.

Markku Lampola
Oikeustieteen lisensiaatti
Lawtech Oy, Tampereen teknillinen yliopisto

Pirjo Kontkanen: Tekijänoikeus yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa sähköisessä muodossa
1) Helsingin yliopiston eThesis:
http://ethesis.helsinki.fi/

sekä 2) IPR University Centerin verkkojulkaisusarjassa IPR Series A:1.