Sävellys vai soittoääni?

(IPRinfo 1/2007)

Onko hittikappaleen osan itsenäinen tunnistettavuus muuttamassa tekijänoikeuden kriteerejä?

Taannoinen menestyselokuva ”Standing in the Shadows of Motown; The Best Kept Secret in the History of Pop Music” (Yhdysvaltain ensi-ilta 15.11.2002) teki kunniaa Motown-yhtiön maineikkaille studiomuusikoille, jotka yhteistyössä säveltäjien ja laulajien kanssa olivat luomassa erityisesti 60-luvun alussa legendaariseksi noussutta ”Motown-soundia”.
Yhtiön tuon ajan hittikappaleissa oli itsenäisesti tunnistettavaksikin noussut tyyli ja soitinnustapa, joiden varsinaiseksi luovaksi moottoriksi on paljastunut silloinen studiomuusikoiden ryhmä eivätkä niinkään kappaleiden varsinaiset tekijät, säveltäjät, sanoittajat ja sovittajat.

Miten Motown-soundi luotiin? Elokuvassa muusikot kuvaavat tilanteita, joissa levy-yhtiön tuore tähti (jonka osaamisen taso jää arvailun varaan) saa laulettavakseen viitteellisesti sävelletyn kappaleen, jossa pahimmillaan – tai parhaimmillaan – on ainoastaan joitakin huudahduksenomaisia ilmaisuja tai iskulauseita. Studiomuusikoiden ryhmä rakentaa kuitenkin kappaleeseen innostavan ja omaleimaisen sovituksen, ja kappale menestyy.

Luovaa musiikkia kevyelle tähdelle
Tämä ryhmä, jota on jälkikäteen ryhdytty nimittämään ”The Funk Brothersiksi”, koostui kunnianhimoisista ja taitavista jazz-muusikoista, jotka olivat ottaneet tavakseen soittaa ensinnäkin hyvin ja toisaalta myös luovasti sovittaen, vaikka varsinaisella tähdellä saattoikin olla heppoisat eväät. Näin syntyi monia menestyskappaleita. Syntyi myös käsite levy-yhtiöiden tuottamista ”one-hit-wondereista”, joista ei yhden hitin jälkeen kuulla.

Funk Brothers jatkoi toimintaansa 1950-luvun lopulta aina seuraavan vuosikymmenen loppupuolelle. Nyt 2000-luvulla uudelleen koottu The Funk Brothers on vanhoilla päivillään keikkaillut Suomessa asti.

Elokuvassa tuodaan esiin, että varsinaisen tekijänkunnian siirtyessä säveltäjälle ei muusikoita kuitenkaan välttämättä kohdeltu huonosti. Tästä on muutakin näyttöä. Esimerkiksi legendaarinen basisti Carol Kaye on omasta urastaan tehdyssä dokumenttiohjelmassa todistanut eläneensä lääkärin elintasolla. Levy-yhtiö tunnisti hittitehtaansa arvon ja halusi pitää sitä yllä.

Funk Brothersin menestys perustui myös siihen, että yhtye koostui sekä mustista että valkoisista muusikoista, jolloin erilaisia kulttuurisia raja-aitoja ylittävä luovuus toimi. 1960-luvun lopun poliittiset tapahtumat nostivat kuitenkin rodullisia raja-aitoja myös musiikin alalla.

Musiikin tekijänoikeuskysymykset soittoäänissä
Miksi tämä kaikki on tärkeää nykyisessä mobiiliteknologian pyörittämässä maailmassa? Voidaan kysyä, alkaako soittoäänien vaikutus näkyä myös musiikkimarkkinoiden toimintalogiikassa. Soittoääniksi nimittäin tyypillisesti ei valita koko kappaletta, vaan nimenomaan tunnistettavia osia.

Sama koskee vanhojen hittikappaleiden sample-käyttöä uusissa äänitteissä. Perinteinen käsitys on, että musiikkikappaleen hallitsevat elementit ovat melodia ja sanoitus, ja sovitus voi tuoda siihen ehkä pikanttia lisää. Nämä ovat tekijänoikeussuojan piirissä.

Soittoäänet ja sample-maailma paljastavat kuitenkin, että yleisön keskuudessa musiikkikappaleen määrääväksi elementiksi sen tunnistettavuuden osalta voi muodostua kokonaan jokin muu kuin perinteinen melodia. Rock-musiikin historia tuntee lukuisia kappaleita, jotka muistetaan jonkin yksityiskohdan vuoksi, esimerkiksi kitaristin keksimän nokkelan ”koukun” ansiosta – esimerkkeinä Rolling Stonesin, Led Zeppelinin tai Deep Purplen lukuisat kappaleet – tai vaikkapa kappaleen erityisen soundin vuoksi (The Byrds, Oasis).

Motown -elokuvassa esitetään esimerkkinä ”My Girl”. Kappaleen kaikki tietävät Temptations-yhtyeen hitiksi, mutta sen tunnistettavin osa on juuri yksinkertainen ja helposti mieleen jäävä kitaraintro. Olen itse kuullut sen useita vuosia sitten live-esityksenä ilman kyseistä introa, eikä kappaleen antama vaikutelma ollut lainkaan sama. Täytyi odotella jonkin aikaa kappaleen etenemistä, että ylipäätään oli mahdollista tunnistaa se.

A Whiter Shade of Pale: urkuri nostettu tekijätasolle
Lontoon High Court antoi joulun alla kiinnostavan ratkaisun koskien Procol Harum -yhtyeen hittikappaletta 1960-luvun lopulta, ”A Whiter Shade of Pale”. Kappaleen tekijänoikeudet omistavat säveltäjä Gary Brooker ja sanoittaja Keith Reid.

Kappale muistetaan kuitenkin keskeisesti Bachia jäljittelevästä, uruilla soitetusta sävelkulusta, joka toistuu kappaleessa useita kertoja ja joka myös muodostaa sen kuuluisan intron. Äänitettä on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta, ja se on useissa äänestyksissä valittu maailman kaikkien aikojen tunnetuimpien rock-sävellysten joukkoon.

Urkuri Matthew Fisher haastoi lähes 40 vuoden jälkeen entiset yhtyetoverinsa oikeuteen kappaleen tekijänoikeuksista ja (pääasiassa) voitti oikeudenkäynnin tuomari Blackburnen (Sir William Anthony) päätöksellä.

Kiista nousi esiin soittoäänien vuoksi
Fisherin pitkäaikaisen passiivisuuden vuoksi tuomari hylkäsi takautuvat vaatimukset, mutta katsoi että urkuri on oikeutettu 40 prosentin osuuteen kappaleen tulevista tekijänoikeustuloista. Vaikka tuomari piti Brookerin panosta suurempana kuin Fisherin, oli myös Fisherin panos katsottava keskeiseksi (”substantial”). Brooker joutuu lisäksi maksamaan suurimman osan Fisherin oikeudenkäyntikuluista.

Tuomari katsoi sävellystä kokonaisuutena arvioitaessa urkusoolon olevan erottuva ja antavan teokseen huomattavan panoksen. Se oli myös mitä ilmeisimmin tekijänsä hankkiman taidon ja hänen tekemänsä työn tulos.

”I find that the organ solo is a distinctive and significant contribution to the overall composition and, quite obviously, the product of skill and labour on the part of the person who created it”.

Ratkaisua koskevista lehdistökommenteista ei suoraan ilmene, mikä on soittoäänikäytön rooli päätöksen perusteluissa. Tähän seikkaan Fisher itse vetosi, ja asiaa koskevissa lukuisissa lehtitiedoissa viitataan myös laulun suosioon soittoäänenä. On jokaiselle laulun tuntevalle selvää, että tunnistettavuus soittoäänenä ei suinkaan perustu Brookerin laulamaan melodiaan vaan Bachia jäljittelevään urkuintroon.

Sisältääkö ratkaisu aikapommin levy-yhtiöille?
On vielä aikaista sanoa, mitkä ovat tämän ratkaisun vaikutukset musiikin luomiseen studio-olosuhteissa. Kommenteissa ratkaisua on pidetty sekä Fisherin luovan panoksen oikeutettuna huomioimisena että levy-yhtiöitä uhkaavana ”aikapommina”: studiossa puolihuolimattomasti heitetty sovitusidea saattaa, mobiiliaikana hallitsevaan asemaan tunnistettavuuden vuoksi noustessaan, johtaa kysymykseen tekijäkrediitistä ja korvauksista.

Toisaalta on syytä huomata, että ainakin tässä ratkaisussa ajan kuluminen ja passiivisuus vei oikeuden vaatia korvauksia takautuvasti, mikä taas oli Brookerille ja Reidille suuri voitto. Mikäli uudet ikäpolvet eivät löydä Procol Harumin musiikkia uudestaan, lienee myös ”A Whiter Shade of Palen” suurimmat rojaltit kerätty menneinä vuosikymmeninä.

Mikko Huuskonen
OTT, hallitussihteeri
OPM

Lähteet:
elokuva ”Standing in the Shadows of Motown”,
uutistoimistojen AFP, Reuters uutinen 20.12.2006,
BBC internet-sivut 20.12.2006.
Artikkelissa esitetyt tulkinnat ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta OPM:n kantaa.

Alioikeuden ratkaisu löytyy BAILII-tietokannasta (html-muodossa):
England and Wales High Court (Chancery Division) Decisions;
Neutral Citation Number: [2006] EWHC 3239 (Ch)
Case No: HC05C01374
Before: THE HON MR JUSTICE BLACKBURNE
Between: Matthew Fisher and (1) Gary Brooker (2) Onward Music Ltd
http://www.bailii.org/ew/cases/EWHC/Ch/2006/3239.html

LISÄYS 7.4.2008/phh
Brooker valitti alioikeuden ratkaisusta, ja valitustuomioistuin kumosikin Fisherin kaikki vaatimukset. Ratkaisu on BAILII-sivustolla.
Court Of Appeal (Civil Division) , 4 April 2008
Number: [2008] EWCA Civ 287, Case No: A2/2007/0157.
Gary Brooker & Onward Music Limited v. Matthew Fisher
http://www.bailii.org/ew/cases/EWCA/Civ/2008/287.html

LISÄYS 31.7.2009/phh
House of Lords otti Fisherin muutoksenhaun käsiteltäväkseen. Se ratkaisi asian 30.7.2009 urkurin eduksi pitkälti samoin perustein kuin High Court. Valitustuomioistuimen tuomio kumottiin.
United Kingdom House of Lords Decisions
Fisher v Brooker & Ors [2009] UKHL 41 (30 July 2009)
Cite as: [2009] UKHL 41
(on appeal from: [2008] EWCA Civ 287)
http://www.bailii.org/uk/cases/UKHL/2009/41.html