Sattumaa vai Satumaa? Tekijänoikeustulojen verotusmalli uudistuksen tarpeessa

(IPRinfo 5/2008)

Maailmalta löytyy lukuisia malleja, joiden pohjalta tekijänoikeustulojen verotus voitaisiin kirjoittajan mielestä järjestää nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Suomalainen musiikkivienti on vuosituhannen vaihteesta kasvanut neljänkymmenen prosentin vuosivauhdilla, ja artistimme menestyvät maailmalla ansiokkaasti ja monipuolisesti. Jos tahdomme iloita jatkossakin täkäläisten taitajien tahkoamasta tuotosta ja kunniasta, Suomeen on saatava edistyksellinen ja kannustava tekijänoikeustulojen verotusmalli, joka takaa luovan työn mahdollisuudet.

Nykyisin uhkakuvaksi muodostuu menestyvien lauluntekijöiden hakeutuminen ulkomaisten tekijänoikeusjärjestöjen asiakkaiksi ja veropakolaisuus formulamalliin.

Tekijänoikeuksista kertyy musiikin saralla tuottoa säveltäjille, sanoittajille ja sovittajille, kun teoksia myydään, soitetaan radiossa ja tv:ssä tai esitetään muuten julkisesti esimerkiksi konserteissa Suomessa tai ulkomailla. Kyse on kaupallisilta tahoilta ja viennistä kerättävistä tuotoista eikä taiteilija-apurahoista.

Tekijänoikeustuloa ei voi rahastoida
Oma toimeentuloni on pääosin muodostunut Teoston vuosien aikana valvomista ja keräämistä korvauksista. Sen sijaan eläkettä ei ole kertynyt, vaikka olen maksanut jokaisesta teostokakusta puolet valtiolle.

Verotusjärjestelmämme ei anna tekijälle muuta mahdollisuutta kuin maksaa normaali tulovero tekijänoikeustuotoista. Näitä tuloja ei Suomessa voi ohjata rahastolle tai yritykselle lukuun ottamatta pientä kustannusoikeuksien siivua.

Lapseni maksavat aikanaan isänsä tekijänoikeuspalkkioista vain kohtuullista pääomaveroa, mutta tämä autuus koittaa vasta, kun heistä on tullut edesmenneen popparin perikunta.

Vapaana taiteilijana en ole koskaan työtön – palkaton saatan ollakin. Nautin työstäni ja olen onnellinen voidessani elää luovien ja innostavien yhteisöjen keskellä.

Toimiva bändi kelpaisi työyhteisömalliksi mihin tahansa firmaan: vierustoverin ammattitaidon ja persoonallisen lahjakkuuden kunnioittaminen, tilan antaminen ja taito kuunnella ovat arvoja, joita yksilökeskeisen ura-ajattelun pyörteissä kaivataan.

Pelkkä innostus ei elätä artistia huippukausinakaan
Uskon lujasti suomalaiseen kulttuuriosaamiseen ja omaperäisyyteen. Neljännesvuosisadan kokemuksella tiedän myös, että populaarikulttuuriin kuuluvat nopeat ja voimakkaat vaihtelut, joiden keskellä artistin on mahdotonta tietää, milloin hänen huippukautensa koittaa tai päättyy.

Jälkeenpäin menestys näkyy tekijänoikeuksista saatujen tulojen rankkoina verotuspiikkeinä: tulokertymät pitkistä projekteista osuvat usein lyhyelle jaksolle.

Lukuisat menestyneet ja ammattitaitoiset bändit ovat kolistelleet pommisuojissaan vuositolkulla, ennen kuin joku on avannut oven. Nuoruuden innolla ja suurin odotuksin ilmaiskeikatkin kääntyvät voitoksi, mutta yritystermein puhuttaisiin tuotekehittelystä ja tappiollisista tilikausista, joita myöhemmällä tuotolla kompensoidaan. Meillä artisti maksaa.

Urheilijoiden raha-asioiden järjestelyyn useita malleja
Olisi pitänyt ryhtyä kuulantyöntäjäksi; urheilijat nimittäin ovat hoitaneet raha-asiansa hyvin. Jokainen mörssäri tai moukarinheittäjä saa rahastoida tulojaan huippujaksoilta, vähentää sujuvasti kulujaan ja nauttia kohtuuverotuksesta vielä akillesjännettä parannellessaankin.

Hyvä vaihtoehto olisi myös ryhtyä ruotsalaiseksi, sillä sikäläinen tekijänoikeusjärjestö Stim voi maksaa tilitykset kokonaisuudessaan tekijän omistamalle yritykselle. Ruotsalaistaiteilijan on mahdollista myös jakauttaa tai säätiöittää tulojaan. Irlannissa tekijänoikeustuloja ei veroteta lainkaan ja Britanniassakin vain kohtuudella porrastaen.

Suomalainen verotuskäytäntö tekee pitkäjänteisen työskentelyn tai verosuunnittelun taiteilijalle raskaaksi. Kansainväliseen kilpailukykyyn tällä on luonnollisesti heijastuksensa, kun vauhdilla kehittyvä ubiikkiyhteiskunta luo yhä enemmän odotuksia sisällöntuottajille. Lainsäädännön näköalattomuus voi surullisimmillaan johtaa siihen, että olemme loppupelissä – valtioinemme – häviäjiä.

Muualta voi kopioida hyviä luovan työn verotusmalleja
Musiikkiteollisuuden vientitoivolle on keskeistä, että alaa kohdellaan teollisuutena. Sillä pitää olla mahdollisuus yhtiöittää tekijän toiminta eli luoda yritystoimintaa tekijänoikeuksien ympärille. Muiden immateriaalioikeuksien osalta tämä on mahdollista. Yksinomaan luonnollisen henkilön verotukseen perustuvalla tekijänoikeusmallilla ei ole tulevaisuutta.

Toimivia ja hyväksi havaittuja tekijänoikeusverotuksen malleja ovat niin sanottu taiteilijaveromalli, jossa tekijänoikeuksiin kohdistuvien verojen katto on 25 prosenttia, mahdollisuus rahastoida huippuvuosien elämäntyön tuloksia tai tulouttaa tekijänoikeudet täysimääräisinä yritykselle.

Ajanmukainen verotusjärjestelmä voisi olla näiden yhdistelmä. Sävellys-, sanoitus- tai sovitustyötä tekevällä ihmisellä pitäisi ammatinharjoittajana olla oikeus valita yrittäjyyden tai palkkatyön vaihtoehdoista.

Malli maksaisi valtiolle alkuvaiheessa neljä metriä moottoritietä, mutta toisi hulppean väylän mahdollisuuksia ja työtä tullessaan.

Kun globalisaatio keikuttaa markkinoita, on syytä kiinnittää erityistä huomiota sisältötuotannon ja luovien alojen kehittymiseen. Paperitehtaiden tai kännykänkuoripajojen kylmä peli maksattaa julmaa hintaa, eikä kukaan uskalla luvata uusia investointeja kotimaiseen tuotantoteollisuuteen.

Musiikkivienti avaa valoisampia näköaloja ja työtä monelle, jos perusrakenteet luodaan terveeksi. Rikas kulttuuriperimämme, oma kieli ja sen uudistuminen sekä korkeatasoinen ammatillisuus ovat pääomaa, jota ei Kiina-ilmiöllä ohiteta. Luovaa osaamista ei voi halpatuonnilla ulkoistaa.

Mikko Kuustonen
Lauluntekijä ja yrittäjä