Saksan patenttilaki uudistui

(IPRinfo 1/2010)

Lakiremontin tavoitteena on jämäköittää valitusten käsittelyä ja pienentää valitustuomioistuimen työtaakkaa.

Lokakuussa 2009 Saksassa voimaan tullut laki patenttioikeuden yksinkertaistamiseksi ja modernisoimiseksi (Gesetz zur Vereinfachung und Modernisierung des Patentrechts) muutti vanhaa lainsäädäntöä huomattavasti.

Tärkeimmät uudistukset koskevat patenttien mitätöintikäsittelyä ja valitusta patenttituomioistuimen päätöksestä mitätöintiasiassa, joiden käsittelyn toivotaan lainmuutoksen myötä jämäköityvän. Uudistukset koskevat myös työsuhdekeksintölakia.

Modernisointiaspektit liittyvät lähinnä elektronisesta asioimisesta annettujen säännösten täsmentämiseen ja täydentämiseen. Käsittelen pääpiirteittäin patenttien mitätöintiin ja työsuhdekeksintölakiin liittyvät uudistukset.

Patenttituomioistuin edellyttää osapuolilta aktiivisuutta
Saksan patenttilain 83 § sisälsi aiemmin määräyksen siitä, että patenttituomioistuin tekee päätöksen suullisen käsittelyn perusteella.

Joskus saattoi käydä niin, että suullisessa käsittelyssä toinen osapuoli esitti yllättävää materiaalia tai todistajia, jotka saattoivat patentoidun keksinnön uutuuden kyseenalaiseksi.

Patenttituomioistuin ei välttämättä omatoimisesti ennen suullista käsittelyä ottanut kantaa kantajan tai vastaajan esittämiin väitteisiin, jotka olivat mahdollisesti relevantteja mutta oikeudellisesti epäselviä. Yhtä kaikki, seuraus oli että ratkaisu saattoi olla yllättävä, ja siihen vaikutti suuresti suullisen käsittelyn aikana esitetty, mahdollisesti aiemmin esittämätön materiaali.

Jos päätös tehtiin yllättäen esiin tuodun seikan pohjalta, oli tavallista, että käsittelyä jatkettiin valitustuomioistuimessa myös sellaisten näkökantojen osalta, jotka olisi voitu käsitellä patenttituomioistuimessa. Lakimuutoksella halutaan estää tämäntapaisista yllätyksistä aiheutuva käsittelyaikojen piteneminen.

Tuomioistuimen ratkaisujen ennustettavuus paranemassa
Saksan patenttiasianajajien julkisoikeudellisen yhdistyksen (Patentanwaltskammer) ehdotuksesta uudistetussa 83 §:ssä edellytetään, että patenttituomioistuin viittaa mahdollisimman varhain sellaisiin seikkoihin, joiden tuomioistuin arvioi olevan erityisen merkittäviä tapauksen ratkaisun kannalta.

Tämä koskee myös sellaisia seikkoja, jotka palvelevat oikeudenkäynnin aikana käytävän keskustelun keskittämistä kysymyksiin, jotka ovat olennaisia ratkaisun kannalta.

Patenttituomioistuimen ei kuitenkaan tarvitse viitata seikkoihin, jotka ovat osapuolten lausumien jälkeen ilmeisiä. Tämän avulla pyritään parantamaan patenttituomioistuimen ratkaisujen ennustettavuutta sekä jämäköittämään ja nopeuttamaan oikeuskäsittelyä.

Patenttituomioistuin voi nyt asettaa osapuolille määräajan, jonka sisällä ne voivat tehdä tuomioistuimen antamaan viittaukseen liittyen uusia prosessianomuksia, täydentämään lausumiaan sekä ottamaan lopullisesti kantaa. Määräaikaan voi saada pidennyksen vain erityisen merkittävistä syistä.

Lainmuutoksen jälkeen patenttituomioistuin voi hylätä määräajan jälkeen esitetyt hyökkäys- ja puolustusvälineet ja jättää huomiotta kanteenmuutoksen sekä puolustautumisen patentin muutetulla suojapiirillä. Tästä syystä uudessa patenttien mitätöintikäsittelyssä on syytä esittää mahdollisimman aikaisin myös sellaiset seikat, jotka vanhan lainsäädännön mukaan oli mahdollista pitää salassa suulliseen käsittelyyn asti.

Valitustuomioistuimen kuorma kevenee
Lainmuutoksen tarkoituksena oli jämäköittää mitätöintiasioista käytäviä valituskäsittelyjä. Ennen kaikkea haluttiin pienentää valitustuomioistuimen eli Bundesgerichtshofin (BGH) työkuormaa sekä lyhentää valitusten käsittelyaikaa nykyisestä noin neljästä vuodesta. Päämäärät pyritään saavuttamaan kahdella toimenpidekokonaisuudella.

Ensinnäkin BGH:n toimenkuvaa kavennettiin. Ennen lainmuutosta BGH:n tehtävänä oli arvioida uudelleen kaikki tosiseikat sikäli kuin vähintään toinen osapuolista tätä pyysi, riippumatta siitä, oliko patenttituomioistuin ylipäänsä jo arvioinut kyseisiä tosiseikkoja. Uudistuksen jälkeen BGH vain uudelleenarvioi patenttituomioistuimen arvioimat tosiseikat.

Muissa kuin patenttioikeudellisissa asioissa BGH toimii muutoksenhakutuomioistuimena, joka ei ota kantaa mihinkään alempien oikeuksien toteamiin tosiseikkoihin, vaan tarkastelee ainoastaan sitä, onko niiden perusteella tehty oikea päätös, ja onko tosiseikkoihin päätymiseksi käytetty oikeaa oikeudellista arviointia.

BGH tutkii tosiseikat aiempaa rajatummin
Lainmuutoksen jälkeen BGH:n tehtävänä on edelleen arvioida tosiseikkoja. Sisältökontrolli rajoitettiin kuitenkin uuden 111 §:n avulla ainoastaan patenttioikeuden tekemään päätökseen ja vain siinä laajuudessa, jossa vähintään toinen osapuoli sitä pyytää.

Toiseksi uuden 116 §:n mukaan mitätöintikanteen muutos tai patentin puolustettavan version muuttaminen edellyttää, että vastapuoli suostuu tähän, tai että BGH pitää muutosta tarkoituksenmukaisena. Lisäksi muutettujen prosessianomusten on perustuttava sellaisille tosiseikoille, jotka kuuluvat BGH:n kontrollifunktion alaisuuteen. Säännös tuli lakiin Patentanwaltskammerin vastustuksesta huolimatta.

Säännöksen johdosta patentinhaltijan on syytä miettiä jo patenttituomioistuimessa käytävässä käsittelyssä tarkkaan, mitkä vaatimusasetelmat ovat puolustamisen arvoisia ensisijaisen vaatimusasetelman lisäksi, ja lisätä tällaiset vaatimusasetelmat toissijaisiksi anomuksiksi.

Vastaavasti patentin mitätöintiä tavoiteltaessa on jo mitätöintikanteen yhteydessä toimitettava perustelu pyrittävä laatimaan mahdollisimman täydellisenä. Mitätöintiä hakevan osapuolen kannattaa ottaa hyvin tarkkaan myös patentinhaltijan esittämät toissijaiset anomukset huomioon.

Ensimmäisen asteen käsittelyn voi olettaa monimutkaistuvan toissijaisten anomusten määrän kasvaessa. Siksi onkin odotettavissa, että uusi 83 § ei riitä nopeuttamaan mitätöintiasian ratkaisua.

Työsuhdekeksintölain uudistus parantaa työnantajan asemaa
Työsuhdekeksintölakia muutettiin suurelta osin työnantajien toivomaan suuntaan. Uusi laki sisältää kuitenkin työnantajan kannalta pari sudenkuoppaa.

Käytännön kannalta tärkeimmät muutokset ovat:

Muotovaatimukset: Keksintöilmoituksen muotovaatimuksia löysennettiin. Lainmuutoksen jälkeen riittää, että keksintöilmoitus toimitetaan tekstimuodossa eli omakätistä allekirjoitusta ei enää edellytetä.

Oikeudenotto-olettama: Oikeudenottovaatimuksesta luovuttiin. Lainmuutoksen jälkeen katsotaan, että työnantaja on vaatinut oikeudet työsuhdekeksintöön, jos työnantaja ei ole tästä oikeudestaan erikseen luopunut. Oikeudesta luopuminen hoidetaan työntekijälle tekstimuodossa, kuten sähköpostina, faksina tai tekstiviestinä, toimitettavalla ilmoituksella neljän kuukauden kuluessa keksintöilmoituksen vastaanottamisesta.

Lainmuutos parantaa merkittävästi erityisesti pk-sektorin yritysten asemaa. Tähän saakka on useissa tapauksissa voitu havaita, että yritykset epähuomiossa jättävät ottamatta oikeudet työsuhdekeksintöinä tehtyihin keksintöihin. Tämä tulee esiin usein vasta sitten, kun yritysten teollisoikeuksia tarkastellaan lähemmin esimerkiksi yrityksen oston tai myynnin yhteydessä.

Yrityksen kannalta tästä voi seurata hankaluuksia, sillä työsuhdekeksijöillä on usein vielä vuosien ajan mahdollisuus käynnistää prosessi paremmasta oikeudestaan keksintöön.

Hakemuspakko säilyy
Lainmuutos ei vaikuttanut hakemuspakkoon eikä työnantajan tarjoamisvelvollisuuteen. Ellei työntekijän kanssa muuta sovita, on työnantajan pakko hakea patenttia keksinnöille, joihin työnantaja on vaatinut oikeudet.

Samoin työnantajan on tarjottava työntekijälle mahdollisuus hakea omissa nimissään patenttia niissä maissa, joissa työnantaja ei sitä itse hae. Työnantajan on tarjottava patentteja tai patenttihakemuksia työntekijälle ennen kuin ne jätetään sillensä.

Vaikka laki patenttilain yksinkertaistamiseksi ja modernisoimiseksi on sinänsä tervetullut ja poistaa monia epäkohtia, se tuo työsuhdekeksintöjen osalta kaksi vaaraa.

Lainmuutoksen jälkeen tekstimuodossa toimitettavat (faksit, sähköpostit, tekstiviestit) keksintöilmoitukset katoavat kokemuksen perusteella jäljettömiin helpommin kuin allekirjoituksella varustetut entisen lain mukaiset kirjalliset dokumentit.

Toinen vaara on siinä, että jos työnantaja ei hae patenttia kaikille keksinnöille, joiden oikeudet se on ottanut ja joista ei ole erikseen muuta sovittu, työnantajalle syntyy vahingonkorvausvelvollisuus työntekijää kohtaan. Keksinnön osoittautuessa kaupalliseksi menestykseksi tämä voi tulla yritykselle kalliiksi.

Jaakko Väisänen
Patentanwalt (DE), Patenttiasiamies (FI),
European Patent, Trademark & Design Attorney

Share: