Rikollista designia?

(IPRinfo 3/2012)

Julkisasiamiehen mukaan jäsenvaltiot voivat määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia kansallisen alueen ulkopuolelta peräisin olevaan tekijänoikeutta loukkaavaan käyttäytymiseen.

EUT:n julkisasiamies Niilo Jääskinen antoi 22. maaliskuuta 2012 ratkaisuehdotuksen kopioituja design-huonekaluja koskevassa niin kutsutussa Donner-tapauksessa (C-5/11), jossa pyrittiin hyödyntämään heikompaa italialaista tekijänoikeussuojaa Saksan markkinoille suuntautuvassa etämyynnissä. Ratkaisuehdotuksen mukaan rikosoikeudelliset seuraamukset tekijänoikeuden suojaamiseksi Saksassa eivät merkinneet kiellettyä sisämarkkinoiden jakamista.

Italialainen Dimensione Direct Sales Srl (Dimensione) myy tunnettujen huonekalujen ja design-esineiden kopiota ja etenkin Bauhaus-koulukunnan muotoilijoiden huonekaluja. Dimensione kohdistaa markkinointiaan Saksassa oleviin asiakkaisiin.

Saksalainen Titus Donner oli italialaisyhtiö In. Sp. Em. Srl (Inspem) pääomistaja ja toimitusjohtaja. Kopiohuonekalut myydään ja toimitetaan saksalaisille ostajille Inspemin avustuksella.

Tavaroita pidettiin Saksassa tekijänoikeudella suojattujen taideteollisten teosten kopioina. Italiassa tavarat eivät sen sijaan saaneet tekijänoikeussuojaa, tai niihin liittyvää tekijänoikeutta ei voida käytännössä panna täytäntöön. Tavarat nauttivat siis tekijänoikeussuojaa ostajan, mutta eivät myyjän jäsenvaltiossa. Dimensione ja Inspem hyödynsivät kansallisen tekijänoikeussuojan eroa sisämarkkinoilla tapahtuvassa kaupassa.

Dimensione myi tavarat etämyyntinä Italiassa sijaitsevasta varastosta. Ostajia kehotettiin ottamaan yhteyttä Inspemiin tavaroiden kuljettamiseksi Saksaan.

Inspem oli järjestelyssä mukana ulkopuolista kuljetuspalvelua laajemmin. Sen kuljettajat muun muassa maksoivat tavarat hakiessaan ne Italiasta. Jos ostaja Saksassa kieltäytyi maksamasta, Inspem palautti tavarat ja Dimensione korvasi Inspemille tavaroiden hinnan ja maksoi toimituskustannukset.

Direktiivi yhtenäistää levitysoikeuden
Donner tuomittiin avunannosta tekijänoikeudella suojattujen teosten kiellettyyn kaupalliseen hyödyntämiseen. Tuomion mukaan Dimensione oli levittänyt teoskappaleita laskemalla tavarat liikkeeseen ja Donner oli avustanut tässä. Donner on hakenut rikostuomioonsa muutosta, ja juttua käsittelevä Bundesgerichtshof on pyytänyt EUT:lta ennakkoratkaisua.

Donnerin mukaan syytetoimet merkitsevät SEUT 34 artiklassa kiellettyä jäsenvaltioiden välistä tuonnin määrällistä rajoitusta vastaavaa toimenpidettä. Jutun syyttäjän mukaan rajoitus on sallittu SEUT 36 artiklan mukaan teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojelemiseksi. Bundesgerichtshofin ennakkoratkaisupyyntö koski näiden säännösten tulkintaa.

Tapauksessa väitetty tekijänoikeusloukkaus on tapahtunut Saksassa. Kysymys siitä, saavatko tavarat tekijänoikeussuojaa, ratkaistaan siis Saksan lain mukaan. Tekijälle kuuluvan yksinomaisen levitysoikeuden käsite on kuitenkin yhdenmukaistettu tekijänoikeusdirektiivissä (2001/29/EY). Vetoaminen SEUT 36 artiklaan tekijänoikeuden suojaamiseksi edellyttääkin, että ”levittäminen” Saksassa on toteutettu tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla.

Keskeinen ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, onko Donnerin toiminta tekijänoikeusdirektiivin tarkoittamaa, tekijän yksinoikeuksiin kuuluvaa, yleisölle levittämistä.

Tekijänoikeusdirektiivin levitysoikeutta koskevalla 4 artiklan 1 kohdalla toimeenpannaan WIPOn tekijänoikeussopimuksen (WCT 1996, 6 artikla) levittämistä koskeva säännös Euroopan unionissa. Jääskisen mukaan tekijänoikeusdirektiivillä yhdenmukaistetaan täysimääräisesti muun muassa levitysoikeus, ja käsitteen sisältö tulee tämän takia tekijänoikeussopimuksesta.

Kyseisen määräyksen mukaan ”kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia alkuperäisten teostensa ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataville myymällä tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin”.

Omistusoikeuden siirtymisellä ei merkitystä
Jutun osapuolet korostavat omistusoikeuden siirtymisen merkitystä tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn levitysoikeuden tulkinnassa. Italiassa omistusoikeus siirtyi sillä hetkellä, kun nimetyille asiakkaille myyty tavara oli yksilöity Dimensionen varastossa. Saksassa omistusoikeuden siirtyminen edellytti hallinnan siirtoa. Tosiasiallinen määräysvallan siirtyminen tapahtui kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun ostajat saivat tavarat Inspemin kuljettajilta Saksassa.

Ratkaisuehdotuksen mukaan tämä on kuitenkin hyödytöntä, koska omistusoikeuden pistemäisen siirtymisen sijaan ”saattaminen yleisön saataville myymällä” kattaa koko myymiseen tähtäävän toimintojen ketjun kaupan pitämisestä kauppasopimusten tekemisen kautta sopimusten täyttämiseen. Julkisasiamies viittaa muun muassa tapauksiin Peek & Cloppenburg (asia C‑456/06) ja L’Oréal ym. (asia C-324/09).

Donnerin osallisuus kuuluu tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Levittäminen tapahtui osallistumalla liiketoimeen tavalla, joka ylittää huomattavasti sen, mitä itsenäinen kuljetusyritys olisi valmis hyväksymään toimitettaessa huonekaluja tavanomaisesti rajojen ylitse. Tekijänoikeuden suojaamiselle on siis tarve.

Sisämarkkinoiden rajatarkastukset eivät mahdollisia
SEUT 36 artikla sallii poikkeamisen 34 artiklassa kielletyistä tuonnin määrällisistä rajoituksista muun muassa silloin, kun ne ovat perusteltuja teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Kun otetaan huomioon SEUT 34 ja SEUT 36 artiklassa määrätty tarve löytää tasapaino tavaroiden vapaan liikkuvuuden sekä teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojelun välillä, Jääskisen mielestä ei ole mahdollista katsoa, että elinkeinonharjoittajille asetettu vaatimus noudattaa tekijänoikeussuojaa vaikuttaisi suhteettomasti tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen.

Jäsenvaltioilla ei ole enää mahdollisuuksia panna täytäntöön esimerkiksi piraattituotteita koskevia kansainvälisoikeudellisia velvoitteita sisämarkkinoilla tehtävien rajatarkastusten avulla. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia, joilla varmistetaan, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot noudattavat kansainvälisestä tekijänoikeussäännöstöstä johtuvia velvoitteitaan, ei voida myöskään pitää suhteettomina.

SEUT 36 artiklan mukainen poikkeus soveltuu tapaukseen. Arviossa on merkitystä sillä, että tavarat oli saatettu unionissa markkinoille ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta hieman samaan tapaan kuin yhteisöjen tuomioistuimen ennakkotapauksessa EMI Electrola (asia C-341/87). Kysymys ei siis ole luvallisten teoskappaleiden liikkumisesta sisämarkkinoilla.

Rikosoikeudellinen seuraamus sallittu
Julkisasiamiehen mukaan unionin oikeus ei estä jäsenvaltioita määräämästä rikosoikeudellisia seuraamuksia kansallisen alueen ulkopuolelta peräisin olevaan tekijänoikeutta loukkaavaan käyttäytymiseen. Tekijänoikeusdirektiivi jopa edellyttää jäsenvaltioita säätämään tehokkaita ja vakuuttavia oikeussuojakeinoja. Jääskinen kuitenkin muistuttaa, että rangaistuksen lakisidonnaisuuden periaate ja siihen kuuluva ennakoitavuuden vaatimus saattaa estää rikostuomion antamisen yksityisoikeudellisesta oikeudenloukkauksesta huolimatta.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukaan tavaroiden vapaa liikkuvuus ei siis ole esteenä Donnerin tuomitsemiselle:

”Tavaroiden vapaata liikkuvuutta sääntelevät SEUT 34 ja SEUT 36 artikla eivät ole esteenä sellaisten kansallisten rikossäännösten soveltamiselle, joiden mukaan avunanto tekijänoikeudella suojattujen teosten kopioiden luvattomaan levitykseen on rangaistava teko, jos tekijänoikeudella suojattujen teosten kopiot levitetään myymällä jäsenvaltiossa saattamalla ne yleisön saataville kyseisessä jäsenvaltiossa sellaisessa toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, jossa teoksella ei ollut tekijänoikeussuojaa tai jossa suoja ei ollut pantavissa täytäntöön, toteutetun rajat ylittävän etämyyntijärjestelyn avulla.”

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen voi nähdä siten, että Saksan Italiaa tiukempi tekijänoikeussuoja muodostaa SEUT 34 artiklassa kielletyn esteen tavaroiden vapaalle liikkumiselle, mutta se on sallittu SEUT 36 artiklan nojalla. Myöhempi EUT:n ennakkoratkaisu saattaa ennakoida asiassa tulevia EU-lainsäädäntötoimia ja harmonisointia.

Timo Enroth
Tutkija, IPR University Center

World Intellectual Property Organisationin (WIPO) tekijänoikeussopimus.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, 22.5.2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa. EYVL nro L 167, 22.6.2001, s. 10-19.

Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut:

Asia C 5/11, rikosoikeudenkäynti Titus Donneria vastaan, julkisasiamiehen ratkaisuehdotus 29.3.2012.

Asia C-324/09, L’Oréal SA ynnä muut vastaan eBay International AG ym., Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.7.2011.

Asia C‑456/06, Peek & Cloppenburg KG vastaan Cassina SpA. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17.4.2008.

Asia C-341/87, EMI Electrola GmbH vastaan Patricia Im- und Export ym. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24.1.1989.

Share: