Riistoa vai vaurautta? Latinalaisen Amerikan maat pohtivat suhtautumistaan aineettomiin oikeuksiin

(IPRinfo 5/2010)

Kehittyvissä maissa on herännyt kiinnostus immateriaalioikeuksien kehittymisen
positiivisiin vaikutuksiin.

Brasiliassa käsiteltiin lokakuussa immateriaalioikeuksia (IPR) sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta¹ . Konferenssin järjestivät 9.-10.9.2010 Latinalaisen Amerikan valtiot, erityisesti Brasilia, ja WIPO (World Intellectual Property Organization).

WIPO oli tilannut Suomesta esityksen kansallisesta IPR-strategiasta. Järjestön ajatuksena oli antaa esimerkki maasta, joka pienestä koostaan huolimatta näyttelee varteenotettavaa roolia innovaatiotoiminnassa.

Kolumbia, Venezuela ja Kuuba eivät osallistuneet konferenssiin. Tämä saattaa heijastella näkemyseroja laajemminkin. Aktiivisimpia keskustelijoita olivat Brasilian, Argentiinan, Meksikon, Chilen ja Perun edustajat.

Vaikutelmaksi jäi, että näissä maissa on hyvää IPR-asiantuntemusta, eivätkä keskustelut paljonkaan eronneet esimerkiksi vastaavista eurooppalaisista sessioista. Uruguaysta kotoisin oleva WIPOn Latinalaisen Amerikan aluejohtaja Carlos Mazal toimi kokouksen puheenjohtajana.

Valtiolla ei nykyisin roolia innovaatioiden edistämisessä
Kävi ilmi, että lähinnä Yhdysvaltain vaikutuksesta Latinalaisessa Amerikassa on vallalla eräänlainen ”laissez faire” -liberalismi, jossa markkinoiden halutaan toimivan itsenäisesti ja vapaasti ja valtion pysyttelevän poissa tieltä. Kuitenkin monet alueen valtiot yhä luetaan kehittyviin maihin. Niinpä herää kysymys miten näissä maissa voitaisiin innovaatioita edistää järkevällä tavalla, toisin sanoen mikä on ”public policyn” rooli alueen kehittämisessä.

Asenteissa on myös kehittyvien maiden henkistä painolastia. IPR:t koetaan laajasti kehittyneiden maiden alistamiskeinoksi, jolla ne pidetään nykytilassaan. Samalla on kuitenkin herännyt voimakas kiinnostus päästä mukaan aineettomien oikeuksien kehityksen positiiviseen puoleen.

Aasian maiden nousu ei ole jäänyt huomaamatta, ja latinalaisessa Amerikassa kysytäänkin, miksei samaa voida tehdä perässä.

Myös IPR-koulutus ja tutkimus puhuttivat
Keskusteluteemoja olivat IPR-strategian ja ”public policy” -kysymysten ohella IPR-koulutus ja -tutkimus sekä oikeuksien jakautuminen yhteisprojekteissa, joissa valtio ja yksityiset toimivat yhdessä.

Esittelemäni Suomen IPR-strategia ja eräät innovaatiostrategian osat herättivät runsaasti kysymyksiä siitä, miten valtion rooli nähdään Suomessa. Hämmästystä herätti se, että Tekes-rahoitusta saavien yritysten IPR:t eivät siirry valtion omaisuudeksi. Tämä taas on yhteistyöprojektien pääsääntö Latinalaisessa Amerikassa.

Totesin tähän, että eipä sitten tarvitse ihmetellä, miksi rahoittajat eivät ole projekteista riittävän kiinnostuneita. Immateriaalioikeuksien luovuttaminen (tai jättäminen) tukea saavalle yritykselle on valtion näkökulmasta toki periaatteessa riski, mutta pieni sellainen: huomattavasti tärkeämpää on saada innovaatiopohjaiseen yritystoimintaan vauhtia ja edistää työllisyyttä.

Eräät konferenssiedustajat olivat tutustuneet Israelin innovaatiomalliin. Tämä nosti keskustelun siitä, olisiko valtion parempi rahoittaa riskirahoittajia ja tällä tavoin valjastaa näiden asiantuntemus innovaatiopolitiikan osaksi. Vai onko järkevämpää toimia niin kuin Suomessa, eli valtio (tietyin edellytyksin) voi tukea yritystoimintaa suoraan? Valmista vastausta ei ollut.

Oikeuksien kaupallistaminen edellyttää hyviä verkostoja
Kiinnostusta herätti myös Suomen innovaatiostrategian kokonaisvaltaisuus, toisin sanoen että ei pelkästään keskitytä yritystoiminnan edellytyksiin, vaan myös valtionhallinnon toimintaan periaatteessa kaikilla sektoreilla.

Immateriaalioikeuksien kaupallisen hyödyntämisen melko yksinkertainen perusedellytys herätti keskustelua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa menestyvillä alueilla tutkijoilla ja rahoittajilla on yhteisiä tapaamispaikkoja, jopa baareja ja pubeja, joissa voidaan keskustella ideoista ja luoda suhteita. Tällaisten verkostojen luominen nähtiin tärkeäksi Latinalaisessa Amerikassa, koska niitä ei tällä hetkellä ole juuri lainkaan, ei myöskään klusteriajattelua.

Kokouksen aikana tiedusteltiin usein vertailuja Suomi-Brasilia. Vastasin yleensä, että Brasiliaa on järkevämpää verrata koko Euroopan unioniin, koska Suomi on tällä mittakaavalla osavaltiosarjaa. Isännät kysyivät, miten voisi kiteyttää IPR:ien merkityksen. Ehdotin ordem e progresso , järjestys ja edistys. Sanat löytyvät Brasilian lipusta.

Kehittyvät ja transitiomaat nousevat arvoketjussa
Maailmalla ollaan huomattavan kiinnostuneita Suomesta ja maamme innovaatio- ja IPR-järjestelmistä. Olen välittänyt tietoa kiinnostuksesta myös vinkkinä eräille suomalaisille alan yrityksille – konsulttitoimintaa ja asiakasrajapinnan laajennusta voisi olla helpostikin luvassa. World Economic Forumin hiljattainen IPR-ranking, jossa Suomi oli 139 maan vertailussa kakkossijalla, ei varmaankaan vähennä tätä kiinnostusta.

Finpron toimitusjohtaja Kari Hyvärinen esitti hiljattain, että suomalaisyritykset ovat liiaksi keskittyneet perinteisille ja vakiintuneille markkina-alueille. Niillä ei kuitenkaan ole välttämättä samoja kasvunäkymiä kuin eräillä kehittyvillä alueilla. Huomiota pitäisi enemmän kohdentaa esimerkiksi Latinalaisen Amerikan mahdollisuuksiin. Tähän on helppo yhtyä.

Näiden maiden kiinnostus immateriaalioikeuksia kohtaan viittaa siihen, että ne ovat kehittämässä kansainvälisen liiketoiminnan osaamistaan ja pinnistelemässä talouden arvoketjussa ylöspäin kohti omien IPR:ien luomista ja hyödyntämistä. Jos tämä trendi jatkuu, maailmantalous näyttää hyvin toisenlaiselta 10 vuoden kuluttua.

¹ The Regional Meeting of Industrial Property Offices and Agencies of Innovation and Scientific and Technological Development: Promoting a Dialogue towards Social and Economic Development in Latin America, 9.-10.9.2010, Brasilia.

Mikko Huuskonen
OTT, dosentti, neuvotteleva virkamies, työ- ja elinkeinoministeriö

Brasilia
Brasilia on Latinalaisen Amerikan monin tavoin suurin valtio. Maassa on 193 miljoonaa asukasta, pinta-ala noin 30-kertainen Suomeen verrattuna, ja bruttokansantuote asukasta kohti noin 6300 euroa (Suomessa noin 33000 euroa). Brasilian BKT on Maailmanpankin arvion mukaan tukevassa nousussa, ja se on jo nyt maailman kahdeksanneksi suurin talous. Tärkeimmät tuotantosektorit ovat maatalous, kaivostoiminta, teollisuus (lentokone-, auto-, energia-) ja palvelut.