Rakkaalla kasvilla on monta nimeä

(IPRinfo 3/2007)

Pilkottaisiinko tänään soppaan Satua vai Tomppaa? Särpimeksi valitaan varmaan Elvistä valmistettua leipää, koska Urho ei ole yhtä terveellistä.

Suomalaisella pellolla lainehtiva vilja tai mullan alla muhiva uusi peruna on tarkan kehitystyön tulosta. Peltokasvilajikkeita jalostaa Jokioisilla toimiva Boreal Kasvinjalostus Oy, valtion ja elintarvikeketjun toimijoiden yhteisyritys.

– Kotimaan kansallisessa lajikeluettelossa on yhteensä 129 Borealin kasvilajiketta. Borealin lajikkeita on rekisteröity ja myydään kymmenessä maassa, toimitusjohtaja Markku Äijälä kertoo.

Kuluttajan mieleen harvemmin juolahtaa, että aamiaisleivän raaka-aine on pitkän jalostustyön tulosta. Siihen on hyvin todennäköisesti käytetty viljaa, joka on tuotettu Borealin jalostamasta lajikkeesta.

Ainoa kasvilaji, jonka nimi näkyy kuluttajalle asti, on peruna: esimerkiksi Timo on yleinen varhaispottu. Muiden lajien sato kulkee yleensä elintarviketeollisuuden prosessien kautta.

Yhteisösuojan hakeminen kallista
Suomen EU-jäsenyys laajensi mahdollisuuksia kasvinjalostajanoikeuden rekisteröintiin. Suomen kansallinen laki kasvinjalostajanoikeudesta oli ollut voimassa tätä ennen jo kolme vuotta. Kaikki lain voimaantulon jälkeen jalostetut kotimaiset lajikkeet on suojattu sen nojalla.

Unioniin liittymisen jälkeen jalostajalle tarjoutui mahdollisuus hakea lajikkeelle yhdellä hakemuksella EY:n yhteisösuojausta kansallisen suojan vaihtoehtona. Suomessa tähän ei ole kuitenkaan laajasti innostuttu.

– Emme ole hakeneet vielä yhtään yhteisörekisteröintiä. Prosessi on selvästi kotimaista kalliimpi, ja laajaa myyntiä pitäisi olla vähintään kolmessa maassa, jotta yhteisösuojan hakeminen kannattaisi, Äijälä kertoo.

Keski-Euroopassa EU-suojan hakeminen on yhteneväisen ilmaston vuoksi yleisempää. Pohjoisempana taas Suomi, Ruotsi ja Viro muodostavat alueen, jossa sekä kasvuolosuhteet, viljeltävät lajikkeet että lainsäädäntö ovat osin samankaltaisia. Näihin kolmeen maahan hankittu kansallinen rekisteröinti takaa useimmiten riittävän suojan.

Periaatteessa on mahdollista, että vaikkapa espanjalaisen lajikkeen EU-alueella tuotettua sertifioitua siementä tuodaan Suomen markkinoille. Käytännön esteenä on kuitenkin markkinatalous eli maanviljelijä.

– Viljelijä tuskin ostaa ulkomaista siementä ulkomaisesta lajikkeesta, jos sitä ei ole testattu täkäläisissä kasvuoloissa, Äijälä uskoo.

Kiusana piratismi
Siemenkaupan ongelmana on laajalle levinnyt piratismi. Harmaan siemenkaupan osuus on viranomaisten arvion mukaan jopa 30 prosenttia Suomessa omistajaa vaihtavista siemenistä. Suurin osa tästä on sinänsä harmittomalta kuulostavaa naapurikauppaa, joka vanhan siemenkauppalain mukaan oli sallittua.

– Ehkä tieto muutoksesta ei ole mennyt perille. Valvonta ainakin on hankalaa, harmittelee Markku Äijälä.

Yleisintä on siemenkauppalain kiertäminen. Viljelijä ei voi myydä oman peltonsa tuotantoa naapurilleen siemeneksi, mutta viljana myynti on sallittua. Naapuri voi kuitenkin käyttää ostamansa viljan kylvämiseen. Sekä ostaja että myyjä syyllistyvät rikkomukseen, koska vain sertifioidun siemenen myyminen tai luovuttaminen on sallittua.

Laki kasvinjalostajanoikeudesta antaa viljelijälle oikeuden käyttää omalla tilallaan tuottamaansa satoa kylvösiemeneksi seuraavina vuosina. Tällaisesta käytöstä viljelijän on maksettava jalostajalle korvausta. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta ostaa esimerkiksi naapurilta suojatun lajikkeen viljaa ja käyttää sitä kylvöön.

Nimi tuottaa päänvaivaa
Samalla kun uudelle lajikkeelle haetaan kasvinjalostajanoikeutta eli rekisteröintiä, tulokkaalle on keksittävä nimi. Nimen on oltava hyväksyttävä ja sen on erotuttava muista.

– Kyllä me lajikkeita aina teemme, mutta nimen keksiminen on vaikeampi juttu, Markku Äijälä vitsailee.

Nimen erottumiskynnys on asetettu korkealle. Kasvilajin sisällä yhden kirjaimen ero ei riitä.

– Jalostimme esimerkiksi Arttu-nimisen ohran, mutta Italiasta löytyi Artu-kevätvehnälajike. Nimeksi piti muuttaa Artturi.
Suomessa nimi-inspiraatiota on haettu esimerkiksi almanakasta, Seitsemästä veljeksestä ja Kalevalasta.

– Pelloilla kasvaa monenlaista Erkkiä ja Olavia. Timo on hyvä esimerkki iskevästä, markkinointikelpoisesta nimestä.

– Aikanaan suunnittelimme vievämme Venäjälle Leevi-nimistä kauraa. Venäläisittäin äännettynä se saattaisi kuitenkin tarkoittaa vasenta tai kieroa.

Suojauksen kohteena lajike
Kasvinjalostajanoikeudella suojataan lajiketta, joka on immateriaalinen hyödyke. Kelpoisuus suojaukseen määritellään ns. DUS-kriteereillä. DUS muodostuu sanoista Distinctiveness (erottuminen), Uniformity (yhtenäisyys) ja Stability (säilyvyys).
Erottumisvaatimus tarkoittaa, että uuden lajikkeen on erotuttava kaikista muista. Tutkittavia seikkoja on nelisenkymmentä, esimerkiksi ulkonäön ja lehden pituuden on oltava erottuvia.

Yhtenäisyydellä tarkoitetaan sitä, että lajikkeen kaikki yksilöt ovat keskenään samanlaisia. Säilyvyyden vaatimus merkitsee, että lajikkeen ominaisuuksien on pysyttävä samoina sukupolvesta toiseen.

DUS-kriteerien lisäksi lajikkeen on oltava uusi, jotta sen voi suojata.

Aineisto tuotetaan yhä risteyttämällä
Boreal ei ole toistaiseksi lähtenyt käyttämään kiisteltyä geenimuuntelua kasvinjalostuksessa. Vain paperiteollisuuden raaka-aineeksi tarkoitetun tärkkelysperunan jalostusohjelmassa on opeteltu geeniteknologian menetelmiä sekä lupa- ja valvontaprosesseja.

Toimitusjohtaja Markku Äijälä selvittää biotekniikan ja geenimuuntelun eroa.

– Biotekniikka on paljon laajempi asia kuin geenimuuntelu. Jalostustyössä tarvittava, perinnöllisesti muunteleva aineisto tuotetaan edelleen pääosin risteyttämällä. Monia biotekniikan menetelmiä käytetään nopeuttamaan ja tarkentamaan jalostustyötä, muun muassa valittaessa risteytyksen tuloksena saadusta jälkeläistöstä halutut yksilöt jatkoon.

– Geeninsiirto on yksi menetelmä, jota voidaan käyttää tuomaan haluttu ominaisuus jälkeläistöön, jos risteyttämällä ei saada toivottua tulosta. Se on yksi työkalu lisää pakissa.

Suomessa kiinnostusta geenimuunteluun hillitsee maantiede: laajimmin geenimuuntelun kohteina käytettyjä kasveja eli soijaa, puuvillaa ja maissia ei täällä viljellä.

Kaikki maatalouslajikkeet suojattu
Kaikki Suomessa jalostetut maatalouskasvilajikkeet on suojattu kansallisella kasvinjalostajaoikeudella, kertoo johtaja Arto Vuori maa- ja metsätalousministeriön kasvinjalostajanoikeustoimistosta.

Lisäksi joitakin ulkomaisia lajikkeita on suojattu myös Suomen kansallisella kasvinjalostajanoikeudella.

– Oleellista on havaita, että Suomen kasvinjalostajanoikeusjärjestelmä on räätälöity siten, että se sopii Suomessa viljeltävien maatalouskasvien oikeussuojajärjestelmäksi. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että suomalaisille lajikkeille ei ole haettu EY:n järjestelmän mukaista oikeussuojaa, Vuori selvittää.

Risto Paananen

LINKKEJÄ:
MMM:n asetus kasvilajikkeiden lajikeluettelosta 51/04 (23.6.2004) ei ole Finlexissä, joskin monet sen liitteitä muuttavat asetukset kyllä. Asetus on julkaistu maa- ja metsätalousministeriön määräyskokoelmassa, ja se on saatavissa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta:
(Mariankatu 23, Helsinki), PL 310, 00023 Valtioneuvosto, puhelin 020 772 005.
Muutoin MMM:n määräyskokoelman dokumentteja on Finlexissä:
http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/normi/400001/

Lisäys 17.6.2009/phh:
Hallituksen esitys laiksi kasvinjalostajanoikeudesta sekä laeiksi siemenkauppalain ja rikoslain 49 luvun 2 §:n muuttamisesta HE 98/2009. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kasvinjalostajanoikeudesta, joka korvaisi voimassa olevan lain vuodelta 1992. Uudistuksella selkeytettäisiin lain rakennetta. Uuden lain tarve johtuu myös hallinnollisista muutoksista, koska kasvinjalostajanoikeustoimisto on lakkautettu ja uutena rekisteriviranomaisena toimisi Elintarviketurvallisuusvirasto. Ehdotettu laki vastaa sisällöltään uusia kasvilajikkeita suojaavan kansainvälisen yleissopimuksen (UPOV) vaatimuksia. Laki (ja siihen liittyvät muut lakimuutokset) tulisivat voimaan syksyllä 2009.
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=HE+98/2009&base=erhe&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD

Share: