Radiovastaanottimella varustettujen kuulosuojainten käyttö ja tekijänoikeudet

(IPRinfo 4/2001)

Tekijänoikeusneuvoston enemmistö päätyi 28.9.2001 antamassaan lausunnossa (2001:13) toteamaan, että työnantaja esittää radiolähetysten sisältämiä sävelteoksia julkisesti tarjoamalla työntekijöilleen radiovastaanottimilla varustettuja kuulosuojaimia. Sävelteosten mainitunlainen esittäminen edellyttää siten sävelteoksen tekijänoikeuden haltijan lupaa.
Tekijänoikeusneuvosto antoi lausuntonsa tiukan äänestyksen (7 puolesta – 6 vastaan) jälkeen. Eriävän mielipiteen jättäneet neuvoston jäsenet päätyivät täysin päinvastaiseen lopputulokseen. He katsoivat, että radiovastaanottimella varustettujen kuulosuojainten luovuttaminen työntekijöiden käyttöön ei ole tekijänoikeuslain 2 §:n mukaista julkista esittämistä eikä siten edellytä lupaa tekijänoikeuden haltijoilta.

Tekijänoikeusneuvoston enemmistön kantaa on vaikea sovittaa yhteen neuvoston aikaisemman käytännön kanssa. Erityisesti vuokra-autoihin asennettuja radioita koskeneessa asiassa 2000:6 tekijänoikeusneuvoston kanta poikkeaa käsillä olevan lausunnon ratkaisusta. Viitatun lausunnon mukaan radiolla varustettujen autojen vuokraustoiminta avoimelle käyttäjäkunnalle ei kuulu tekijänoikeuslain 2 §:n yksinoikeuden piiriin.

Tapauksissa 2000:6 ja 2001:13 tekijänoikeusneuvosto päätyy erilaisiin ratkaisuihin varsinaisen tuotteen (auto, kuulosuojain) lisävarusteeksi asennetun radion käyttöoikeuden luovuttamisen tekijänoikeudellisesta arvostelusta.
Autonvuokraustoimintaa koskevan lausuntonsa 2000:6 perusteluissa tekijänoikeusneuvosto viittasi mm. WIPO:n tekijänoikeussopimuksen 8 artiklaan liitettyyn julkilausumaan, jossa todetaan: ”on selvää, ettei pelkkien välittämisen mahdollistavien tai aikaansaavien fyysisten apuvälineiden toimittaminen itsessään merkitse tässä sopimuksessa tai Bernin yleissopimuksessa tarkoitettua välittämistä.”

Tekijänoikeusneuvosto totesi, että autonvuokraustoiminnassa oli ”pikemminkin kyse radion kuuntelua mahdollistavan laitteen luovutuksesta määräajaksi kuin julkisesta esittämisestä tekijänoikeuslain tarkoittamassa mielessä.” Tekijänoikeusneuvoston enemmistö ei ota lausunnossaan 2001:13 kantaa siihen, miksi nämä perusteet eivät ole sovellettavissa työnantajan luovuttaessa kuulosuojaimia työntekijöilleen.

Kontrollin puutteella merkitystä

Autoradiotapauksen perusteluissa katsottiin, että kontrollimahdollisuuden puuttuminen on merkityksellinen seikka arvioitaessa sitä, voidaanko radiolaitteen tarjoamista pitää julkisena esittämisenä. Mainitun tapauksen perusteluissa verrattiin autoradion kuuntelua mm. asuntohotellitoimintaa koskevaan tapaukseen 1996:8, jossa musiikin esittämistä televisiovastaanottimien välityksellä asuntohotellin huoneissa pidettiin korvausvelvollisuuden alaisena julkisena esittämisenä.

Asuntohotellitoiminnan katsottiin eroavan autonvuokraustoiminnasta siten, että vuokrattuun autoon ei ulotu vuokrausaikana samanlaisia välillisiä tai välittömiä valvonnan mahdollisuuksia kuin hotellihuoneeseen.
Valvontamahdollisuuden puuttuminen autonvuokraustoiminnassa vastaa käsillä olevan tapauksen olosuhteita. Luovuttaessaan työntekijälle radiolla varustetut kuulosuojaimet, työnantajalla ei ole mahdollisuuksia valvoa radion käyttöä. Valvonnan mahdollisuuksia vähentää lisäksi se, että kuulosuojaimia käytetään usein myös muualla kuin työnantajan omissa tiloissa.

Käsillä olevan tekijänoikeusneuvoston lausunnon 2001:13 perusteluissa rinnastetaan tilanne, jossa 50 työntekijää kuuntelee radiolähetystä kuulosuojainten kautta sellaiseen tilanteeseen, jossa kuuntelu tapahtuu perinteisin teollisuusmusiikin keinoin. Radion kuunteleminen kuulosuojainten välityksellä eroaa kuitenkin perinteisestä teollisuusmusiikista itsenäisen valintamahdollisuuden vuoksi.

Perinteisissä teollisuusmusiikkitapauksissa kaikki kuuntelijat seuraavat samaa lähetystä, mutta kuunnellessaan radiota kuulosuojaimista työntekijät voivat itse valita kuuntelevatko he radiota ja jos kuuntelevat, mitä lähetystä he kuuntelevat. Teollisuusmusiikkitapaukset eroavat lausunnossa käsitellystä tapauksesta myös siten, että kuulosuojaimia käytetään tosiasiallisesti usein myös työnantajan tilojen ulkopuolella, kuten erillisillä työmailla.

Liian niukat perustelut

Tekijänoikeusneuvoston niukan enemmistön kantaan olisi ollut toivottavaa saada yksityiskohtaisempia ja analyyttisempiä perusteita. Aikaisemmasta käytännöstä poikkeava kanta ja sen niukat perustelut saattavat johtaa omituisiin lopputuloksiin esimerkiksi työsuhdeautojen osalta. Lähes kaikissa työsuhdeautoissa on lisävarusteena radio.
Perusteettomalta ja tekijänoikeuslain tarkoituksen vastaiselta vaikuttaisi kuitenkin se, että työsuhdeautojen tai muiden lisävarusteena radion kuuntelumahdollisuuden sisältävien työvälineiden luovuttaminen työntekijöille katsotaan yleisesti radiolähetysten sisältämien musiikkiteosten julkiseksi esittämiseksi.

Sakari Aalto
Asianajaja
Roschier-Holmberg Asianajotoimisto Oy