Pohjoismaiselle yhteistyölle edelleen tarvetta

LehtiarkistoIPRinfo_4_2012 Pääkirjoitus 2.1.2013

(IPRinfo 4/2012)

Euroopan Unionissa on ollut yhtenäistä patenttijärjestelmää koskevaa työtä eri muodoissa ja eri nimillä vireillä ainakin neljä vuosikymmentä. Poliittinen yksimielisyys on saavutettu muutaman kerran, mutta jotain on jäänyt yksimielisyyden ulkopuolelle. Yhteisöpatentista luovuttiin 2011 ja siirryttiin 25 jäsenmaan kattavaan yhtenäiseen patenttiin, kun Espanja ja Italia jättäytyivät yhteistyön ulkopuolelle. Pelisäännöt hyväksyttiin syksyllä 2011, mutta yhteisen tuomioistuimen sijaintipaikka jäi avoimeksi.

Yhtenäisen patenttijärjestelmän osalta on käännytty loppusuoralle, mutta maalissa ei vielä olla. Kesäkuussa 2012 Eurooppa-neuvosto päätti, että yhtenäistä patenttia koskeva valitustuomioistuin sijaitsee Pariisissa, Lontoossa ja Münchenissä. Eurooppa-neuvoston hyväksymä sisältö ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia jäsenmaita, joten yhtenäistä patenttia koskevia keskusteluja käydään edelleen. Asetuksen sisältökään ei ole täysin lukkoon lyöty.

Yhtenäiseen patenttijärjestelmään liittyvässä oikeudenkäyntimenettelyssä on ensimmäisenä oikeusasteena kansallinen tai alueellinen jaosto. Jaoston toimivuus edellyttää, että sen käsiteltäväksi on tulossa riittävästi asioita. On todennäköistä, että kukin EU:iin kuuluva Pohjoismaa on yksin liian pieni patenttimaa, jotta sillä olisi oma kansallinen aluejaostonsa. Myöskään Baltian maissa tuskin on riittävästi patenttiasioita omaan jaostoon.

Helsingissä järjestettiin 26.–28.8.2012 XXXI NIR-kokous, joka perinteisesti keräsi yhteen immateriaalioikeuden pohjoismaiset ammattilaiset. Tiistaina keskusteltiin mm. pohjoismaisen yhteistyön muodoista tulevaisuudessa. Esimerkkinä oli yhteistyö eurooppalaisen patenttituomioistuimen perustamisessa.

Pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet myös lainsäädännössä. Pohjoismaiden immateriaalioikeutta koskeva lainsäädäntö oli pitkään yhteisen valmistelutyön tulosta ja sanamuodoltaankin lähes identtistä. Nurinkurista kyllä pohjoismaisen lainsäädännön disharmonisoituminen alkoi siinä vaiheessa, kun viidestä Pohjoismaasta kolme oli liittynyt jäseneksi Euroopan Unioniin.

EU:n päätöksentekomekanismien kehittyminen, kuten yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen useiden asioiden osalta, osoittaa, että pienen jäsenmaan on entistä vaikeampaa vaikuttaa EU:n päätösten lopputulokseen. Yhteisesti toimimalla kolme pientä jäsenmaata muodostavat kuitenkin selkeästi merkittävämmän kumppanin EU:n sisällä. Yhteistoiminta on perustelua ulottaa myös Norjaan ja Islantiin, joihin EU:n päätöksillä on ETA-maina suuri vaikutus.

Pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen on hyvä aloittaa yhtenäistä patenttia koskevassa asiassa. Pohjoismaat voivat luontevasti muodostaa yhteiseen tuomioistuimeen yhteisen aluejaoston. Sitä voidaan vielä vahvistaa ottamalla mukaan oikeuskulttuuriltaan läheiset Baltian maat. Lisäksi yhtenäistä patenttia koskevissa, vielä menossa olevissa, neuvotteluissa Pohjoismaiden tulisi ensin muodostaa yhteinen kanta ja ajaa sitä yhtenäisesti. Ääni kuuluisi huomattavasti paremmin, ja se myös kuultaisiin.

NIR-kokous osoitti, että Pohjoismaissa on edelleen tahtoa ja halua yhteiseen keskusteluun ja yhteisen kannan muodostamiseen. Tätä tulisi hyödyntää päätöksenteossa, joka koskee yhtenäistä patenttijärjestelmää ja siihen liittyvää ”rules of procedures” eli oikeudellista menettelyä.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Share: