Pitäisikö tavaramerkkien suoja-alaa supistaa?

(IPRinfo 4/2002)

Silloin tällöin esitetään, että tavaramerkit ovat loppumassa. Jos ajatellaan, että tavaramerkki voi olla mikä tahansa graafisesti esitettävä olio, on tavaramerkkien määrän rajana ihmisen luovuus. Näin ajatellen tavaramerkkien loppumisesta ei tarvitse huolehtia.

Sen sijaan hyvät, 4-6 kirjaimen helposti äännettävät ja etenkin englannin kieleen pohjautuvat tavaramerkit varmasti alkavat olla kortilla, erityisesti, jos merkistä vielä halutaan hieman suggestiivinen markkinoinnin helpottamiseksi. Hyvätkään tavaramerkit tuskin absoluuttisesti koskaan loppuvat, vaan ennemmin niiden kehittelyyn, suojaamiseen ja oikeuksien valvontaan käytettävät panokset kasvavat kohtuuttomiksi. Pitäisikö asialle tehdä jotakin?

Kyllä ja ei. Olemassa olevien oikeuksien haltijoiden edun mukaista tietysti on varmistaa mahdollisimman laaja yksinoikeus. On myös sinänsä oikein, että vuosien varrella tehtyjä investointeja voi suojata mahdollisimman tehokkaasti, eikä tätä mahdollisuutta tule vaarantaa. Toisaalta talouden kasvaessa tarvitaan uusia tuotteita ja niille uusia nimiä. Yleensä kansantalouden kasvu tulee juuri uuden luomisen kautta. Näin ollen voidaan ajatella, että yleisen edun mukaista olisi kaventaa tavaramerkkien suoja-alaa nykyisestä. Jos suoja-alaa voidaan lisäksi kaventaa puuttumatta aiemmille oikeudenhaltijoille tärkeisiin asioihin, ei asiassa pitäisi olla ongelmia. Tavaramerkit tulisi nimittäin nähdä keinona suojata innovaatioita ja investointeja eikä niinkään kuluttajia.

Ovatko määritelmät liian laajoja?

Kätevintä asiaa on lähestyä tavaroiden ja palvelujen kautta. Tällä hetkellähän Suomessa ja OHIM:ssa käytäntönä on, että tavaramerkin voi rekisteröidä luokkaotsikoille ja luokkaotsikon katsotaan kattavan kaikki tavarat kyseisessä luokassa. Lienee selvää, että mikään yritys ei valmista kaikkia esimerkiksi luokkaan 9 kuuluvia tavaroita, edes luokkaotsikon puitteissa (tulensammuttimet & aurinkolasit?) tarkemmista määritelmistä puhumattakaan.

Olisikin harkittava, onko tavaramerkkejä syytä rekisteröidä näin laajoille määritelmille. Mallia voi ottaa vaikkapa USA:sta, jossa vaaditaan varsin tarkka tavaraluettelo. Siellä voidaan hyväksyä hyvinkin samankaltaiset merkit vaikkapa tietokoneohjelmille, jos (ja kun) molempien ohjelmien tarkat käyttötarkoitukset on ilmoitettu, ja ne eroavat toisistaan riittävästi, kuten tietokonepelit ja rakennusten suunnitteluohjelmat. Yleisnimikkeen ”tietokoneohjelmat” (vielä laajemmista nimikkeistä puhumattakaan) salliva nykykäytäntö on myös elämälle vierasta: jos kaupassa pyytää saada ostaa tietokoneohjelman, todennäköisesti saa myyjältä kummeksuvan katseen ja kysymyksen ”mihin tarkoitukseen?”.

Luettelot vastaamaan suojan tarvetta

Toisaalta kaavailtu mahdollisuus tavaramerkin rekisteröinnin osittaiseen hallinnolliseen kumoamiseen käyttämättömyyden perusteella menee pitkälle oikeaan suuntaan, kunhan käytännössä pidetään huolta siitä, että esitettävä käyttönäyttö hyväksytään vain merkillä todella myydyille tavaroille eikä laajemmille nimikkeille, esimerkiksi autonrenkaat vain autonrenkaille eikä nimikkeelle ”ajoneuvojen varaosat”.

Osittainenkaan kumoaminen ei kuitenkaan ole mahdollista kuin viiden vuoden käyttämättömyyden perusteella, mikä on melko pitkä aika talouselämässä. Siinä ajassa ehtii talouden kasvukäyrä kääntyä koillisesta etelän kautta pohjoiseen. Siksi olisi hyvä jo rekisteröintivaiheessa saada tavara- ja palveluluettelot vastaamaan paremmin suojan todellista tarvetta.

Toiminimien ongelmat

Käytännön työssä suuremman ongelman kuitenkin muodostavat toiminimet. Nehän usein rekisteröidään maailmoja syleilevän laajoille toimialoille. Ja niin kauan kuin yritys toimii, ei toimialaa saa väkisin supistettua. Lähtökohdaksi kaupparekisterissä pitäisikin ottaa toimialan tarkempi määrittely, tai jos se ei ole yritystä perustettaessa mahdollista, niin ainakin toimiala pitäisi viran puolesta kaventaa muutaman vuoden kuluttua todellisuutta vastaavaksi. Järjen hiventähän ei ole siinä, että Tuupovaarassa toimiva autokorjaamo voi vuosikausia pitää rekisterissä sellaista toimialaa, joka vastaa lähinnä General Electricin toimintaa ja estää muita ottamasta käyttöön nimeä tai merkkiä, joka ei liippaa läheltäkään autokorjaamon todellista toimintaa tai suojan tarvetta.

Taikka sitten toiminimien ja tavaramerkkien sekoitettavuutta tulisi ryhtyä tulkitsemaan todella tiukasti ja pitää erottamiskykyisinä myös sellaisia toiminimen osia kuin ”International” tai ”& Co.” taikka toimialaan liittyviä nimiä kuten ”kuljetus” tai ”metalli”. Nehän nimittäin kertovat yrityksen todellisesta toiminnasta usein paremmin kuin rekisteröity toimiala.

Tuukka Airaksinen, VT
Benjon Oy