Piratismin monimuotoinen historia

(IRPinfo 5/2011)

Adrian Johns: Piracy, The Intellectual Property Wars from Gutenberg to Gates 2009, The University of Chicago Press, 522 s., ISBN 978-0-226-40118-8.

Musiikkiteollisuus on murroksessa. Teknologian kehittyminen ja kuluttajien muuttuneet asenteet ovat haastaneet alan perinteisten toimijoiden asemaa ennennäkemättömällä tavalla. Näin voitiin todeta 1900-luvun alussa, jolloin nuottien luvattoman kopioimisen ympärille syntyi ammattimaista piratismia. Tämäkin historiallista jatkumoa osoittava vähemmän tunnettu periodi käy ilmi Adrian Johnsin teoksesta. Piratismin historiasta ei ole juuri aiemmin kirjoitettu, minkä vuoksi teokselle on ollut selkeä tilaus IPR-kentällä.

Ensimmäinen maininta piratismi-termistä on jäljitetty vuoteen 1650. Tekijänoikeutta edelsi erityinen rekisteri, johon kirjamyyjät ja kustantajat kävivät merkkaamassa aikaprioriteetin mukaisesti oikeutensa painaa tietty kirja. Tekijänoikeus antoi tälle käytännölle myöhemmin juridisen luonteen. Niin kapitalismin kuin piratisminkin syntypaikassa Lontoossa piratismin käsite tyhjeni pitkälti kirjojen luvattomaan uudelleenpainamiseen.

Teoksen selkeästi erottuvana punaisena lankana on luovuuden ja kaupankäynnin yhteys sekä näiden väliset konfliktit, joita ilman piratismin historialliset vaiheet eivät avaudu. Siten piratismin historia on Johnsille modernismin historiaa. Sitä on mahdoton irrottaa tieteen vallankumouksen, teollistumisen, kuluttamisen ja julkisen tilan syntymisen merkityksistä.

Piratismi ymmärretään kirjassa laajasti sateenvarjokäsitteenä: luvuissa käsitellään muun muassa tekijänoikeuksia, patentteja, lääkepiratismia, hakkerointia edeltänyttä puhelinverkkopiratismia (phreaking) ja radiotaajuuksien luvatonta käyttöä. Kirjan teksti on soljuvaa ja kappaleet luontevia. Hienoiseen toistoon kirjoittaja kuitenkin toisinaan lankeaa.

Tekijänoikeus kehittyi varsinaisesti 1700-luvun lopulla Isossa-Britanniassa. Kirjapiratismi valtasi alaa Skotlannissa ja Irlannissa, joissa paikalliset kirjapainajat painoivat omia painoksiaan luvatta vailla sanktioiden pelkoa. Johns linkittää piratismin Amerikan kansallisen eetoksen syntyyn osoittamalla valistuksen ja painamisen luonnollisiksi liittolaisiksi: emigrantit veivät Lontoosta kirjojen ensipainoksia uuteen maailmaan ja painoivat niistä luvatta omia painoksiaan. Transatlanttista uudelleenpainamisbisnestä kutsuttiin ”peliksi” (the game), jossa eri kirjapainajat kilpailivat siitä, kuka sai Lontoossa julkaistun kirjan ensimmäisenä Amerikan markkinoille omana piraattipainoksenaan.

Johns pyrkii ymmärtämään piratismia ja sen syitä, mutta ei sorru paatoksellisuuteen. Teoksen työstämiseen on käytetty yli kymmenen vuotta, mikä näkyy tutkimustyön huolellisuutena ja kokonaisuuden tiiviytenä. Kirja nojaa pitkälti primäärilähteisiin ja lähdeluettelo vakuuttaa. Lähestymistapa on vahvasti kulttuurihistoriallinen, mikä väkisinkin syö kirjan juridista substanssia.

Radion keksiminen nostetaan yllättävästi jalustalle merkittävimpänä yksittäisenä teknologisena innovaationa. Radio loi ensimmäisen kerran passiivista vastaanottavaa massapiratismia 1920-luvun Lontoossa, jossa radion kuuntelu edellytti tietyn lisenssimaksun maksamista. Mielenkiintoista luettavaa on myös 1980-luvun kotivideolaitteiden yleistymisen synnyttämä konflikti japanilaisten laitevalmistajien ja Hollywoodin sisällöntuottajien välille.

Johns valaisee myös 1900-luvun alun musiikkikustantajien käynnistämää antipiratismitoimintaa kotietsintöineen. Ansiokas analyysi piratismin harjoittamisen siirtymisestä kaduilta yksityisiin koteihin viimeistään 1980-luvun nauhoituslaitteiden myötä ansaitsee myös maininnan.

Tietoverkkovallankumouksen jälkeisessä maailmassa elävän 2010-luvun IPR-juristin on hyvä lukea 1700-luvun tekijänoikeuskirjoituksia ja 1900-luvun patenttidebatteja siksikin, että näissä keskusteluissa poleemisesti esitetyt argumentit ovat hämmästyttävän yhteneviä niiden näkökulmien kanssa, joita tämän päivän IPR-keskusteluissa edelleen nostetaan esiin. Immateriaalioikeuksia on vuosisatojen saatossa lähestytty ja voidaan edelleen lähestyä puhtaasti moraalisesta tulokulmasta.

Johns esittää teoksen esipuheessa, että immateriaalioikeuksien radikaali uudelleenarviointi voi olla lähempänä kuin arvaammekaan. Hän myös flirttailee ajatuksella immateriaalioikeuksien lopusta. Johns muistuttaa, että mikäli haluamme hahmottaa alan murrosvaiheita ja edes jossain määrin ohjailla sen kehitystä, on historiallisen aspektin ymmärtäminen välttämätöntä. Tätä näkemystä vastaan on itsepäisimmänkin juristin vaikea argumentoida.

Teemu Laakkonen, OTM, HuK,
Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n lakimies