Perusteellinen kommentaari tekijänoikeuksista

(IPRinfo 1/2007)

Arvosteltu teos: Kristiina Harenko, Valtteri Niiranen, Pekka Tarkela: Tekijänoikeus. Kommentaari ja käsikirja. WSOY pro Helsinki 2006. ISBN 951-670-080-2

Tekijänoikeus on muuttunut radikaalisti. Ensisijaisesti muutos johtuu siitä, että sääntelyn kohde on merkittävästi laajentunut tietoyhteiskunnassa. Tekijänoikeus on nykyään keskeinen IT-teollisuuden suojamuoto ja alan lainsäädäntö on perinteisten kulttuuripoliittisten painotusten ohella saanut huomattavaa teknologia- ja kauppapoliittista merkitystä.

Tilanteesta syntyy monenlaisia jännitteitä. On esimerkiksi vaadittu, että valtionhallinnossa vastuu tekijänoikeusasioista tulisi siirtää opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön, joka hoitaa jo teollisoikeudet (patentti, tavaramerkit jne).
Uuden tekijänoikeuden lainsäädännöllisen läpimurron sinetöi vuoden 2005 lainuudistus, joka tuli kokonaisuudessaan voimaan vuoden 2007 alusta. Harengon, Niirasen ja Tarkelan vuoden 2006 loppupuolella julkaistu kirja on lainsäädännön laaja ja perusteellinen kommentaari.

Kolmikko on saanut perusopetuksensa tekijänoikeudesta opetusministeriössä: kaikki ovat osallistuneet tekijänoikeuslain kansalliseen valmisteluun vuosien varrella ja Harenko ja Tarkela olivat myös aktiivisesti mukana WIPOssa tapahtuneessa vuoden 1996 sopimusten valmistelussa.

Kirjan lähtökohdat
Kirja on uusi siinäkin mielessä, että siinä otetaan asianmukaisesti huomioon tekijänoikeuden relevanteissa oikeuslähteissä tapahtuneet painotuksen muutokset. Niinpä Suomen tekijänoikeuden ansiokkaat ja pitkäaikaiset kestolähteet, Ruotsin vuoden 1956 komitean mietintö (SOU 1956:25) ja Kivimäen vanha kommentaariteos, on pääosin siirretty syrjään, ja tilalle ovat tulleet eurooppaoikeuden keskeiset lähteet.

Muutoinkin on kansainväliset sopimukset ja EY-oikeus kauttaaltaan hyvin integroitu esitykseen. Myös WIPOn sopimukset saavat niille kuuluvan aseman. Ainoastaan TRIPS-sopimus jää liian vähälle huomiolle; sen merkitys EY-oikeuden osana sivuutetaan kokonaan ja siihenkin sisältyvä kolmivaihetesti (three steps test) käsitellään hyvin pintapuolisesti.
Kirjassa painotetaan perusoikeuksien merkitystä tekijänoikeuslain tulkinnassa. Vaikka tätä näkökulmaa ei ehkä aivan johdonmukaisesti ole toteutettu kaikissa kirjan osissa (ks. tältä osin Mikko Huuskosen kirja-arvostelu JFT 6/2006, s. 626), se on kuitenkin yksi tärkeimmistä tekijänoikeuslainsäädännön tulkintaoppiin vaikuttaneista muutoksista, jonka myös perustuslakivaliokunta on selkeästi vahvistanut.

Kirjan sisältö ja kohderyhmä
Harengon ja kumppaneiden kirja on pitkään alalla toimineiden ammattilaisten kirja toisille ammattilaisille, mutta tarkoitettu myös ”kadunmiehille”.

Lukemista ja ymmärtämistä helpottamaan kirjan alussa on katsaus tekijänoikeuteen oikeudenalana, kansainvälisiin sopimuksiin sekä eurooppaoikeuden vaikutukseen suomalaiseen lainsäädäntöön. Johdanto auttaa ymmärtämään tekijänoikeuden sääntelyn rakennetta ja sijoittamaan sen sekä kansalliseen että kansainväliseen yhteyteen.

Kirjan laajin osa koostuu pykäläkohtaisesta kommentaarista. Se noudattaa perinteistä katekismus-muotoa: ensin on kirjoitettu säännös ja sen jälkeen selitys siitä, mitä se tarkoittaa. Kunkin pykälän kohdalla on mainittu myös siihen liittyvät esityöt sekä säännökseen liittyvä sanasto. Vaikka pykäliä selittävä tekstissä ei ole väliotsikointia, lukemista helpottaa se, että sivun laitaan on nostettu avainsanoja.

Säännösten kommentointiin on poimittu kattavasti alan oikeuskäytäntö. Esimerkiksi voi ottaa lain 1 §:n. Siinä säädetään lain kohde eli se mitä tekijänoikeussuojaa. Säännöksen mukaan suojaa saa se, joka on luonut teoksen. Käsitteen tulkintaa valaisee, vaikka ei välttämättä helpota, säännöksen yhteyteen kerätty korkeimman oikeuden, hovioikeuksien ja tekijänoikeusneuvoston oikeuskäytäntö. Myös lain 57 §:ään eli hyvitystä koskevaan säännökseen liittyvää oikeuskäytäntöä selostetaan perusteellisesti.

Kirjaan on liitetty Niirasen ja Tarkelan aikaisemmin julkaisema tekijänoikeuden sanasto ajan tasalle saatettuna. Joka alalla syntyy useimmiten oma kieli, alakohtainen slangi. Tekijänoikeudessa tällainen ”salakieli” on varsin pitkälle kehitetty. Sanasto helpottaa paikallistamaan käytännössä esiintyviä termejä tekijänoikeuteen.

Loppuarvio
Kirja on kauttaaltaan perusteellinen ja luotettava. Argumentaation osalta painotukset hieman vaihtelevat, ehkä kirjoittajien ja niiden erityisintressien mukana. Myös tuoreen lainsäädännön päivittämisessä kiireen jäljet näkyvät, jälleenmyyntikorvauspykälät ovat ajan tasalla, mutta perustelujen ja sanaston kohdalla käsitellään osin vielä vanhaa lainsäädäntöä.

Luotettavaa ja yhtenäistä kokonaisvaikutelmaa teoksesta nämä kauneusvirheet eivät kuitenkaan horjuta. Päinvastoin, kirjoittajakolmikkoa on syytä onnitella mittavan perusteoksen julkaisemisesta. Kirja tulee todelliseen tarpeeseen ja sitä voi lämpimästi suositella kaikille, jotka joutuvat tekijänoikeusasioiden kanssa tekemisiin.

Niklas Bruun, professori, johtaja
Marja-Leena Mansala, pääsihteeri
IPR University Center

Share: