Patenttioikeuden historiaa – Sybariksesta Saimaalle

Keisarillisen majesteetin armollinen asetus patenttioikeudesta Suomenmaassa, annettiin 1876. Patenttioikeudella oli sitä ennenkin jo yli tuhatvuotinen historia.

Varhaisin tunnettu nykyajan patenttioikeutta muistuttava oikeus on ollut arviolta vuosina 720–510 eaa. muinaisessa kreikkalaisten siirtokunnassa Sybariksessa, jossa kokki sai vuodeksi yksinoikeuden keksimäänsä ruokalajiin.

Keskiajalla kehittyi privilegiojärjestelmä, jota voidaan pitää nykyaikaisen patenttijärjestelmän edeltäjänä. Ensimmäiset privilegiot myönnettiin jo 1100-luvulla. Ensimmäisenä keksintöpatenttina pidetään Firenzessä 19.6.1421 Filippo Brunellischisille myönnettyä privilegiota rahtilaivaan liittyvään tekniikkaan.

Venetsian laajahko privilegiokäytäntö johti siihen, että maailman ensimmäinen patenttilaki säädettiin Venetsiassa 19.3.1474. Ei ole kuitenkaan selvää, tuliko laki koskaan voimaan.

Privilegiot kuriin

Seuraava tunnettu patenttilaki säädettiin Englannissa, jossa vuonna 1624 annettiin Statute of Monopolies. Aiemmin hallitsija oli myöntänyt privilegioita mitä erilaisimmin perustein, mutta parlamentti halusi rajoittaa tätä väärinkäytöksiinkin johtanutta myöntämisoikeutta. Säädöksen perusteella monopoleja voitiin myöntää uuteen tuotteeseen tai valmistukseen. Myönnettävä yksinoikeus oli 14-vuotinen.

Kehitys Englannissa johti 1700-luvulla siihen, että patentinhaltijoilta alettiin edellyttää keksintönsä kuvausta. Tällöin kilpailijat pystyivät selvittämään patentin sisällön, ja patenttia voitiin käyttää teknisen tiedon lähteenä.

Nykyisen Yhdysvaltojen alueen ensimmäinen patenttisäännös annettiin Massachusettsissa vuonna 1641. Yhdysvaltojen itsenäistyttyä perustuslaki antoi Kongressille oikeuden myöntää monopolioikeuksia tieteiden ja hyödyllisten taitojen edistämiseksi.

Patenttilaki annettiinkin USA:ssa vuonna 1790. Patentti voitiin myöntää hyödyllisiin taitoihin, valmistukseen, koneisiin tai laitteisiin taikka näihin tehtyihin parannuksiin. Yksinoikeus oli aluksi 14-vuotinen. Patenttilakia uudistettiin vuonna 1793 korostamalla hyödyllisyysvaatimusta. Vuonna 1836 perustettiin patenttivirasto.

Ranskan vallankumouksen ansiota

Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen ja ihmisoikeuksien julistuksen seurauksena maassa annettiin Kansalliskokoukselle 1790 patenttilakiesitys, joka oli saanut vaikutteita USA:n samana vuonna antamasta patenttilaista. Kuningas hyväksyi lain vuonna 1791. Laki suojasi uusia ideoita ja siinä tunnustettiin keksijän oikeus keksintöön.

Itävalta sai ensimmäisen patenttilakinsa 1820. Nykyisen Saksan alueella Preussin patenttilaki annettiin 1815 ja Baijerin patenttilaki 1825. Yhdistyneen Saksan valtakunnan patenttilaki annettiin vuonna 1877. Pohjoismaista Ruotsin ensimmäinen varsinainen patenttilaki säädettiin 1819, Tanskan patenttilaki 1894 ja Norjan 1885.

Periaatteet muotoutuvat

Vuonna 1873 Wienissä järjestettiin patenttisuojaa käsitellyt kongressi, jossa ensinnäkin äänestettiin patenttisuojan säilyttämisestä. Säilyttämisen kannattajien saatua murskavoiton annettiin päätöslauselma, jossa esitettiin useita patenttioikeudellisia periaatteita, kuten esimerkiksi, että vain keksijä tai häneltä oikeutensa johtanut voi patentoida keksinnön, ulkomaalaisia patentinhakijoita ei saisi evätä patenttia ja patenttimaksujen olisi oltava kohtuullisia. Wienin kongressi johti kymmenen vuoden päästä solmittuun Pariisin liittosopimukseen.

Pariisin sopimus allekirjoitettiin vuonna 1883 ja se tuli voimaan seuraavana vuonna. Sopimuksen keskeinen säännös oli, että sopijapuolet kohtelevat samalla tavalla sekä koti- että ulkomaisia patentinhakijoita. Sopimuksella luotiin myös prioriteettijärjestelmä, jossa ulkomaisten hakijoiden patenttihakemusten uutuutta tutkitaan alkuperäisen patenttihakemuksen alkupäivän perusteella, jolloin myös ulkomaalaisten on mahdollista hakea määräajan kuluessa patenttia muissa maissa oman alkuperäisen patenttihakemuksen sitä estämättä. Suomi liittyi liittosopimukseen vuonna 1921.

EPOlla pitkä valmistelu

Eurooppalaisen patenttiviraston perustamista esitettiin jo vuonna 1949. Luxemburgissa kokoontui vuosina 1969–1972 eurooppalaista patenttia suunnitteleva konferenssi, joka antoikin esityksen muun muassa eurooppalaisen patentin patentoitavuudesta, patenttivirastosta ja sen rahoituksesta. Yhteisöpatentti ei kuitenkaan tällöin toteutunut.

Esityksen jatkokäsittelyn ja kehittelyn jälkeen pidettiin Münchenin diplomaattikonferenssi 10.9.–15.10.1972. Konferenssin viimeisenä päivänä allekirjoitettiin Euroopan patenttisopimus (European Patent Convention, EPC), jolla luotiin eurooppalainen patenttijärjestelmä ja perustettiin Euroopan patenttivirasto. Sopimus tuli voimaan 7.10.1977 ja virasto avattiin Münchenissä jo muutama viikko tämän jälkeen 1.11.1977.

Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen vasta 1.3.1996. Suomen myöhäinen liittyminen johtui lähinnä elinkeinoelämän vastustuksesta. Halutessaan suomalaiset yritykset pystyivät hakemaan eurooppapatenttia, mutta Suomeen ei kohdistunut ”patenttien tulvaa”.

Ruotsin vallan aikana privilegiot

Suomenkin patenttilainsäädännön juuret ovat privilegiojärjestelmässä. Ensimmäinen privilegiosäännös oli vuonna 1668 annettu Kongl. Maj:ts privilegier, giffne Handtverkshuusen, som här och där i Rijket inrättas skola. Seuraava privilegiosäännös oli 29.5.1739 annettu julistus manafaktuuri- ja käsiteollisuusprivilegeistä.

Privilegio voitiin myöntää johonkin hyödylliseen, mutta keksijällä ei ollut ehdotonta oikeutta saada privilegiota keksinnölleen. Kuningas Kustaa III joutui vuonna 1789 yhdistys- ja vakuuskirjan yhteydessä antamassaan porvariston etuoikeuksissa rajoittamaan privilegioiden myöntämistä siten, ettei niitä voinut myöntää aiemmin tunnettuihin kaupan, liikenteen tai esimerkiksi käsityön harjoittamiseen. Todennäköisesti kenellekään suomalaiselle ei myönnetty Ruotsin vallan aikana privilegiota.

Vuoden 1739 privilegiota koskeva säännös ja vuonna 1789 annetut etuoikeudet jäivät voimaan Suomen tultua liitetyksi Venäjään vuoden 1809 Haminan rauhassa. Vuoden 1809 jälkeen privilegiot myönsi keisari. Hakemukset jätettiin senaatille, joka lähetti ne lausuntonsa kanssa keisarin ratkaistavaksi. Myöhemmin senaatti teki päätökset yksinoikeuksien myöntämisestä itse.

Keksintötoimintaa jo 1800-luvulla

Ensimmäinen suomalaiselle myönnetty privilegio oli myöhemmin teollisuusyritys Wärtsilän perustajana tunnetuksi tulleelle N.L. Arpelle myönnetty privilegio höyrylaivaliikenteeseen Saimaalla. Ensimmäisenä suomalaisena keksintöprivileginä pidetään Felix Dedierille ja Felix Droinetille 14.3.1837 myönnettyjä yksinoikeuksia hiilenpolttamiseen ja vetykarbonaattikaasuun.

Patenttien numerointi on aloitettu vuonna 1842 ja ensimmäinen numeroitu patentti oli L.G. Ståhlelle myönnetty yksinoikeus raudasta valmistettuun puhalluslaitteeseen. Privilegio myönnettiin kymmeneksi vuodeksi. Patentti- ja rekisterihallitus pitää tätä Suomen ensimmäisenä patenttina. Patentti numero kolme myönnettiin erityishiivalle ja Max Planck -instituutti pitää tätä maailman ensimmäisenä rekisteröitynä biokemian alan patenttina.

Manufaktuurijohtokunta päätti 19.5.1842 ehdoista, joita privilegejä annettaessa noudatettaisiin. Ehtojen mukaan keksinnön piti olla uusi tai ainakin Suomessa aikaisemmin tuntematon ja keksinnön piti olla hyödyllinen.

Myönnettyjen patenttien määrä pysyi varsin alhaisena. Patentoimisaktiivisuus kasvoi vasta 1870-luvulla. Tämän vanhan säännöstön mukaisia privilegioita myönnettiin kaikkiaan vuosina 1842–1876 yhteensä 153 kappaletta.

Tekijänoikeus samassa asetuksessa

Ensimmäinen suomalainen patenttisäädös, keisarillisen majesteetin armollinen asetus patenttioikeudesta Suomenmaassa, annettiin 1876. Annetun patenttiasetuksen 2 §:n mukaan patentti voitiin myöntää uusille keksinnöille, jotka tarkoittavat käsityötä, teollisuutta tahi taidetta ja vanhojen keksintöjen parannuksille. Lääkeaineille patenttia ei voitu myöntää. Patenttiasetus käsitti keksintöjen lisäksi myös nykyisin tekijänoikeuden alaan kuuluvan taiteen.

Vuonna 1889 asetettiin komitea valmistamaan ehdotus uudeksi patenttisäädökseksi. Esitys ei kuitenkaan johtanut lainsäädäntöön. Uusi esitys annettiin vuonna 1895, mutta tämäkään ei johtanut patenttilain säätämiseen. Lopulta keisarin asetus patenttioikeudesta sekä patenttia koskevien juttujen oikeudenkäynnistä annettiin 21.1.1898 ilman säätyjen myötävaikutusta. Asetuksen 1 §:n mukaan patentti voitiin myöntää uuteen keksintöön, jota voidaan käyttää hyväksi elinkeinon harjoittamisessa. Asetus käsitti myös nykyaikaisen keksinnölle asetettavan absoluuttisen uutuuden vaatimuksen.

Patenttiasioiden käsittely siirrettiin senaatilta teollisuushallitukselle 1884. Teollisuushallitus lakkautettiin Suomen itsenäistyttyä, ja uusi kauppa- ja teollisuushallitus perustettiin 19.11.1918 annetulla asetuksella. Tähän uuteen virastoon tuli myös patenttiasiain osasto. Sen tehtävät siirrettiin vuoden 1926 alusta kauppa- ja teollisuusministeriöön, ja patenttiasioita käsitelleestä toimistosta muodostettiin ministeriön osasto vuonna 1939. Kauppa- ja teollisuusministeriön patenttiasiain- ja kaupparekisteriosaston tehtävät siirtyivät vuonna 1942 perustetulle Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Absoluuttista uutuudesta luovuttiin väliaikaisesti

Vuonna 1934 asetettiin Y.J. Hakulisen yhden miehen komitea laatimaan uusi patenttilakiluonnos. Esityksen radikaalein uudistus oli, ettei keksinnöltä enää edellytetty absoluuttista uutuutta, vaan ulkomailla tapahtunut keksinnön käyttö ja julkiseksi tulo ei muodostanut enää uutuudenestettä kuten aiemmin. Hallituksen esitys uudeksi patenttilaiksi annettiin eduskunnalle jatkosodan aikana vuonna 1942, ja patenttilaki annettiin 7.5.1943.

Yhteispohjoismainen komiteatyöskentely Pohjoismaiden patenttilakien uudistamiseksi aloitettiin vuonna 1955 Pohjoismaiden neuvoston suosituksesta. Komitea antoi mietintönsä joulukuussa 1963 ja vastaava suomalainen komitea vuonna 1964. Komiteanmietinnön perusteella annettiin hallituksen esitys eduskunnalle patenttilaiksi vuonna 1966. Nykyinen patenttilaki annettiin 15.12.1967 ja se tuli voimaan 1.1.1968.

Lakiin sisältynyt pohjoismaista patenttia koskenut luku ei tullut koskaan voimaan. Patenttilaki harmonisoitiin vastaamaan Euroopan patenttisopimuksen säännöksiä jo vuonna 1980 paljon ennen Suomen liittymistä Euroopan patenttisopimukseen. Lakiin on tehty useita muutoksia tämänkin jälkeen.

 

Jyrki Siivola
Asianajaja, oikeustieteen lisensiaatti, ekonomi
Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy

 

Kirjallisuutta patentin historiasta:

Aro, Pirkko-Liisa: Keksintöprivilegit Suomen suuriruhtinaskunnassa. DL 1977 s. 18—30.

Correa, Carlos & Abdulqawi, A. Yusuf: Intellectual Property and International Trade: The TRIPs Agreement. Cornwall 1998.

Haarmann, Pirkko-Liisa: Suomen ensimmäiset patentit. Teoksessa Patenttien vuosikymmenet s. 22—29.

Kurz, Peter: Weltgeschichte des Erfindungsschutzes, Erfinder und Patente im Spiegel der Zeiten. Köln 2000.

Patenttien vuosikymmenet, 1842—1992, Suomalainen patentti 150 vuotta, 50 vuotta. Patentti- ja rekisterihallitus. Helsinki 1992.

Plasseraud, Yves & Savignon, François: L’Etat et l’invention, histoire des brevets. Paris 1986.