Patenttien ulkoisvaikutuksista ja vähän muustakin

(IPRinfo 4/2001)

Arvosteltu teos: Ilkka Rahnasto: How to Leverage Intellectual Property Rights. Yliopistopaino 2001. 225 sivua.

Nokian IPR-juristin Ilkka Rahnaston väitöskirjan tutkimuskohteena ovat IPR:ien ulkoisvaikutukset. Tyyppiesimerkki voisi olla Microsoftin tiukat tekijänoikeuslisenssit, joiden ulkoisvaikutuksena Linuxiin perustuvat ohjelmistoratkaisut ovat lisääntyneet varsinkin Internet-servereissä.
Rahnasto kysyy, miten Microsoftin tyyppinen oikeudenomistaja voi hyötyä strategisesti IPR:iensä mahdollisista ulkoisvaikutuksista.
Tutkimuskysymys on siis mitä mielenkiintoisin ja merkittävä monen teknologiayrityksen ja immateriaalioikeuksien haltijan kannalta. Käytännön juristien ja konsulttien apuvälineeksi kirjaa ei kuitenkaan voi suositella, sillä abstraktiotaso on korkealla.
Toisaalta kuitenkin kirjan konteksti on hyvin selvästi Nokia-tyyppinen telekommunikaatioyritys, joka lisensoi IPR:iä kilpailijayritysten kanssa. Tämä olisi ollut ehkä hyvä selkeästi mainita; nyt lukija voi alkaa selata kirjaa erheellisin odotuksin vaikkapa käytännön ohjelmistolisensointistrategioista, joista kirja ei kerro mitään.

Akateemiseen kirjahyllyyn

Teksti on tiivistä, tarkkaa ja akateemisen kuivaa. Muutama sisäänvedetty esimerkki reaalimaailmasta hieman helpottaa satunnaista lukijaa, mutta mistään bestselleristä tai helposti lähestyttävästä teoksesta ei ole kyse. Kirjan pääanti on erilaisten juridisten ja oikeustaloustieteellisten immateriaalioikeusteorioiden säntillinen erittely. Kirja on kohdistettu selkeästi akateemiselle tiedeyhteisölle.
Rahnaston kirja käsittelee sekä tekijänoikeutta että patenttioikeutta – jälkimmäistä selvästi laajemmin. Puhuttaessa IPR- tai immateriaalioikeuksista hän ei aina viittaa selkeästi joko tekijän- tai patenttioikeuteen. Tämä voi aiheuttaa välillä ajatuskatkoksia lukijalle, sillä monin kohdin on helpompi intuitiivisesti ajatella jonkin teorian soveltuvan patenttioikeuteen, mutta lukija jää ymmälle, jos alkaa miettiä miten se soveltuukaan tekijänoikeuteen.

Monet on metodit

Tutkimusmetodologia jää hieman hämäräksi. Sitä voisi luonnehtia eurooppalaisittain sovelletuksi oikeustaloustieteelliseksi argumentoinniksi. Tutkimuskohde on taloustieteellinen ilmiö, mutta lähestymistapa on juridinen: miten juridisissa teorioissa on otettu huomioon taloudelliset vaikutukset ja miten eräät juridiset työkalut soveltuvat ulkoisvaikutusten strategiseen hallintaan.
Kysymys on nimenomaan juridisista, ei niinkään taloustieteellisistä, työkaluista. Mitään formaaleja työkaluja Rahnasto ei käytä, vaikka esimerkiksi yksinkertaiset peliteoreettiset taulukot olisivat monessa kohdin voineet vähintäänkin selventää strategisia tilanteita, joita Rahnasto analysoi.
Rahnasto vertaa mielenkiintoisesti eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia oikeudellisia argumentointitapoja. Siinä mielessä eurooppalaiselle ja erityisesti pohjoismaiselle lukijakunnalle teos on tärkeä oikeusteoreettinen tietolähde.

Onko tuloksia?

Konkreettiset tutkimustulokset eivät ole aivan valaisevia ja muistuttavat paikoin monimerkityksistä konsulttikieltä. Ajatellaanpa nyt vaikka – kontekstista irrotettua -lausetta “The success of companies is increasingly depending on their ability to optimize the combined effect of various practices” (s. 221). Teos seisoo oikeusteorian osalta omilla jaloillaan, mutta yritysjuridiikan näkökulmasta teoksen ansiot jäävät turhankin varovaisuuden ja abstraktion taakse piiloon.
Rahnasto väittää lopputuloksissa hieman harhaanjohtavasti, että “The possibility to use intellectual property rights to strategically influence the behavior of others has not previously been discussed in an organized manner” (s. 221). Olen kyllä samaa mieltä, että kirjan tärkein tulos on kattava, kokoava ja kommentoiva katsaus jo tehtyyn tutkimukseen immateriaalioikeuksien ulkoisvaikutuksista.
En kuitenkaan voi olla yhtä mieltä siitä, etteikö IPR:iä olisi tutkittu Rahnastoa ennen strategisesta näkökulmasta. Olisi ollut mielenkiintoista sovittaa Rahnaston käsittelemiä teorioita esimerkiksi Porterin käsitykseen yritysstrategiasta.
Ilkka Rahnaston väitöskirjassa näkyy kokeneen teollisuusjuristin vankka ammattitaito ja patenttioikeuspainotus. Myös akateemisesti teos on erittäin korkeatasoinen, joskin tutkimuksen lähestymistavan ja tulosten kuvaamisessa olisi ollut ehkä vielä hiottavaa.

Mikko Välimäki
Tutkija
Helsinki Institute for Information Technology