Patenttiasiat työllistävät EU-puheenjohtajaa
(IPRinfo 2/2006)
Suomi nousee kohta puoleksi vuodeksi eurooppalaisen päätöksenteon keskiöön myös immateriaalioikeuden alalla. Suuria läpimurtoja ei kuitenkaan ole odotettavissa, arvioi hallitusneuvos Marja-Leena Rinkineva.
Marja-Leena Rinkineva johtaa kauppa- ja teollisuusministeriön yritysoikeusyksikköä. Yksikkö aloitti jo viime vuoden puolella valmistautumisen Suomen heinäkuussa alkavaan EU-puheenjohtajakauteen. Samalla virkakoneisto on tehnyt tiivistä yhteistyötä EU-komission kanssa rakentaen puheenjohtajakauden asialistaa.
IPR-listalla on paljon asianharrastajille vanhastaan tuttuja hankkeita. Monet niistä liittyvät patentteihin, joiden tiimoilla puheenjohtajamaa joutuu paiskimaan töitä Brysselin ohella myös Genevessä ja Münchenissä.
EPOssa pohditaan keskittämistä
Yksi suurimmista ja hankalimmista puheenjohtajakaudella eteen tulevista IPR-hankkeista on yhteisöpatentti. Komission lanseeraama laaja patenttikonsultaatio on nyt päättynyt, eivätkä komissaarit ole vielä valottaneet seuraavia siirtojaan eurooppalaisen patenttijärjestelmän osalta.
– Jos komissio tekee jonkin konkreettisen ehdotuksen, puheenjohtajamaan tehtävä on viedä sitä eteenpäin. Mutta yhtä hyvin voi olla, ettei asia kypsy syksyn kuluessa. Silloin asia siirtyy Saksan vastuulle.
Euroopan patenttivirastossa (EPO) on puolestaan meneillään strategiakeskustelu. Rinkinevan arvion mukaan siinä on edellytykset hyvinkin kiivaalle debatille. Ydinkysymys on, keskitetäänkö hakemusten käsittely kokonaan EPOn kontolle Müncheniin, vai käytetäänkö hakuprosessissa hyväksi jäsenmaiden resursseja.
– Tässä on kaksi selkeästi erilaista filosofiaa. EPOssa on jo 6 000 henkilöä töissä, mutta eräät maat haluavat vielä lisätä näitä resursseja. Toiset maat haluavat muistuttaa, että jäsenmaiden patenttivirastoissa on ihan pätevää henkilökuntaa. Nykymaailmassa tieto leviää silmänräpäyksessä, eikä jokaisella käsittelijällä tarvitse olla paperipinoja edessään.
Temperamentti kuohuu WIPOssa
KTM:n yritysoikeusyksikköä työllistää myös maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO, jossa Suomi toimii kautensa aikana EU-koordinaattorina.
WIPOn kokouksissa koordinaattorin on oltava erityisen tarkkana, sillä käsittelyssä on paljon herkkiä asioita. Esimerkiksi pyrkimykset patenttilainsäädännön harmonisoimiseksi ovat jo parin vuoden ajan olleet juuttuneina kehitysmaiden ja teollisuusmaiden näkemyseroihin.
– Kehitysmaat eivät halua mitään harmonisointia ilman, että heille tehdään lisämyönnytyksiä. Tämä taas on vastoin kansainvälisten sopimusten periaatetta, jonka mukaan samat säännöt pätevät kaikille, ja kehitysmaiden asemaa helpotetaan esimerkiksi siirtymäaikojen avulla, Rinkineva kuvaa asetelmaa.
Suurimmassa helteessä suomalaiset ovat WIPOn yleiskokouksessa, joka pidetään syys-lokakuun vaihteessa. Kaikki WIPOn toimialaan kuuluvat asiat ovat silloin jollakin tavalla käsittelyssä.
Viime syksyn kokouksessa suomalaiset seurasivat tarkkaan, miten Iso-Britannia hoiti puheenjohtajuutta.
– Aika hurjalta se välillä näytti, Rinkineva nauraa.
– Puheenjohtajamaan edustaja tuli välillä naama punaisena neuvotteluista kehitysmaiden kanssa. Siellä oli etelän tyyliin revitty papereita ja viskottu niitä silmille. Kaikkeen pitää varautua.
Rajankäyntiä bisneksen ja kulttuurin välillä
Suomessa keskusteltiin kevään aikana ajoittain kiivaaseenkin sävyyn tekijänoikeuksien roolista uusien medioiden kehittelyssä. Teollisuuspiirien mukaan sisällöntuottajien vahva asema lainsäädännön valmistelussa on este kannattavalle bisnekselle, esimerkiksi mobiilitelevision läpimurrolle.
Marja-Leena Rinkineva uskoo, että yhteinen sävel on löydettävissä, jos vain tahtoa riittää.
– Raja teollisoikeuksien ja tekijäoikeuden välillä ei ole enää niin selkeä kuin se on ehkä joskus ollut. Tekijänoikeus on ollut vanhastaan kulttuurisidonnaista, mutta nyt teollisoikeudet menevät sen kanssa limittäin. Jos halua löytyy, en usko että tämän rajankäynnin ratkaiseminen on erityisen hankalaa.
– Näitä asioita pitää pystyä käsittelemään yhdessä ja yhteistyössä. KTM:ssä on nykyisin paljon sisällöntuotantoon liittyviä hankkeita, joilla tavoitellaan uusia palveluita ja muita innovaatioita. Niiden kehittäminen on viime kädessä myös sisällöntuottajien edun mukaista, Rinkineva uskoo.
Risto Paananen
