Patentti vai tekijänoikeus? Kolumni

(IPRinfo 5/2008)

Sekä ”Immateriaalioikeus” että ”Immaterial Property” ovat sangen keinotekoisia käsitteitä, joiden taustalla on 1800-luvun ”olemusajattelu”. Uskottavien teoreetikkojen mielestä kiinteään tai irtaimeen kohdistuvan esineoikeuden, edes omistusoikeuden, polttopisteessä ei ole mitään erikoisen aineellista, vaan lähinnä tosiasiallinen hallinta ja luovutuskompetenssi.

Patentin ja tekijänoikeuden läheisyys on pakkoavioliitto (shotgun-wedding), joka on kokemuksen mukaan kyllä perusteltu opetuksessa. Mutta ainakin teknillisissä korkeakouluissa selostus tietokoneohjelmien suojaamisesta toisaalta teoksina, toisaalta patentoitavina keskusteluina, aiheuttaa aina epäuskoisia katseita.

Karkeasti yleistäen patenttioikeus on lähes kokonaan elinkeinon harjoittamisen oikeutta, joka luontevin yläkäsite on kilpailuoikeus. Samaan hengenvetoon voi myös puhua sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.

Tekijänoikeus on vanuttunut niin pahanpäiväisesti, että yhdistäviä ajatuksia on vaikea erottaa. Pohjalla on kuitenkin edelleen ajatus, että uusien teosten luominen on niin hyödyllistä toimintaa, että se edellyttää palkitsemista ja kannustamista.

Tyyppiesimerkki voisi olla lukion matematiikan oppikirja. Sellaista ei ole yhtään helppo laatia, vaikka esitettävät asiat ovat vanhastaan tunnettuja. Joka siihen toimeen ryhtyy ja siinä onnistuu, on ansainnut kunnian ja rahaa.

Käytännössä tekijänoikeus on instrumentti, jonka turvin yritykset uskaltavat investoida esimerkiksi kirjoihin, äänitteisiin ja kuvallisiin esityksiin.

Käytännössä tekijöiden piirin tavaton laajuus osoittaa, etteivät lain laatijat ole olleet ensinkään selvillä moniin alhaisiin ammatteihin liittyvästä luovuudesta. Vielä pari vuosikymmentä sitten esimerkiksi betonilaudoitustöihin kykenevä kirvesmies oli melkoinen luova kyky ja samoin muurari.

”Uuden” luominen verrattuna työmiehen suunnitelman toteuttamiseen on lapsekas vastakkainasettelu. Todellisuudessa merkittävä osa ”taiteesta” ja ainakin 90 prosenttia tieteestä toteutetaan koulutuksen, hankitun ”tekniikan” ja vanhastaan hyväksyttyjen mallien perusteella.

Tietokoneohjelmista uskaltaa kukaties sanoa, että niiden suojaaminen tekijänoikeudella tuli ajankohtaiseksi silloin kun koodin kirjoittaminen oli yleisimmillään. Tuon ajan tunnus oli internet sellaisena kuin me sen tunnemme.

Aikaisemmin ja taas myöhemmin eli nykyisin tietokoneohjelmien toteuttaminen ja kehittäminen tapahtuu yhtä yksipuolisesti suurissa organisaatioissa kuin entuudesta tuntemattomien lääkkeiden kehittäminen.

Vertaus ei ole mielivaltainen. Lääkepatenteissa menetelmä on tuotteen rinnalla tärkeä. Tietokoneohjelmissa erottuu yhä enemmän menetelmään liittyvää oivaltamista, kun taas aidosti uusia ilmiöitä esiintyy enemmän elektroniikan puolella eli kojeissa. Tietokoneohjelmien yhdenmukaisuutta pitää yllä myös yhteentoimivuuden (compatibility) vaatimus ja useissa tapauksissa sidonnaisuus käyttöliittymään.

Tekijänoikeus on aivan selvästi perinpohjaisen uudistamisen tarpeessa. Patenttijärjestelmässä ainakin kustannustehokkuus on avoin kysymys – kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että patenteista olisi kansantaloudellisesti enemmän hyötyä kuin kustannuksia.

Erikoinen johtopäätös: ajatellen vähälle käytölle jääneitä mikro-organismien, kasvilajikkeiden ja integroitujen piirien suojaa olisi vakavasti harkittava erillistä lakia oikeudesta tietokoneohjelmaan.

Jukka Kemppinen