Patentti ja tietokanta – rajoite vai mahdollisuus?

(IPRinfo 5/2010)

Caroline Pamp: Intellectual Property In Science. Jure Förlag AB 2010 Stockholm Sweden. p. 473. ISBN 978-91-7223-356-0

Termiä immateriaalioikeus tai IPR käytetään väljästi. Turhan usein käy lopulta ilmi, että keskustelija haluaakin puhua vain patentoiduista keksinnöistä. Sama harhaanjohtavuus on tämän kirjan nimessä: se antaa odottaa laaja-alaista katsausta immateriaalioikeuteen, mutta käsittelyn kohteena ovat vain patentoidut keksinnöt ja tietokannat.

Kirjoittajan pitkiä perusteluja siitä, miksi hän käsittelee vain keksintöjä ja tietokantoja, ei olisi tarvittu, jos kirjalla olisi ollut täsmällisempi nimi, esimerkiksi Patents and databases in science.

Nimestä huolimatta kirja oli mielenkiintoista luettavaa, Kirjassa käsitellyllä tieteenaloilla, biotieteessä ja bioteknologiassa, nimenomaan keksinnöillä ja tietokannoilla on merkitystä, joten keskittyminen niihin ei ollut mikään yllätys.

Kirja on tekijän väitöskirja ja sisältää myös teoreettista pohdintaa. Koska käsittelyn kohteena on alue, jossa lain määräykset ainakin keksintöjen patentointiedellytysten osalta ovat varsin niukat, ja määräysten todellinen merkitys ja sisältö tulevat ilmi aivan muista asiakirjoista, pidin kirjoittajan teoreettisen pohjan valintaa varsin onnistuneena. Kaarlon Tuorin tasoajattelu ja sosiaalinen konstruktivismi tuntuvat sopivan hyvin analyysin perustaksi. Jatko-opiskelijoille kirja saattaakin antaa ajateltavaa ja ideoita omaan käsittelytapaan.

Ajattelemisen aihetta työelämässä oleville
Kirjassa on paljon tapausesimerkkejä ja analyysiä, mikä varmasti antaa ajattelemisen aihetta käytännön työelämässä toimiville. Itse tempauduin intensiivisesti mukaan siinä vaiheessa, kun kirjoittaja kävi läpi, miten Yhdysvalloissa ja Euroopassa suhtaudutaan eri tavalla patenttilain tutkimusta koskevaan poikkeussäännökseen.

Myös kirjoitukset yhdysvaltalaisen yhtiön Myriad Geneticsin tavasta hyödyntää omia patenttioikeuksiaan olivat antoisaa luettavaa. Ne ovat oivia esimerkkejä siitä, miten patentointi ja yritysten toimintatavat voivat vaikuttaa yliopistojen mahdollisuuksiin tehdä tutkimusta patentoinnin kohteena olevalla alalla.

Myös tietokantoja on käsitelty käytännönläheisesti perusteellisen säännösanalyysin lisäksi. Kirjoittaja on hyvin tuonut esille, mikä merkitys tietokannoilla on nykypäivän biotieteellisessä tutkimuksessa.

Kirjassa on käsitelty myös joitakin mallisopimuksia ja tehty päätelmiä niiden pohjalta. Katsaus on mielenkiintoinen, koska se valottaa, mikä merkitys EU:n kaltaisilla tutkimusrahoittajilla voi olla, kun pyritään hyödyntämään keksintöjä ja tietokantoja. Tämä osuus jää kuitenkin hieman irralliseksi ja lyhyeksi ja vaatisi ehkä kokonaan oman kirjan. Ruotsin julkisuuslain säännösten käsittely oli myös sinänsä hyödyllistä luettavaa, mutta ei välttämättä kiinnosta kovin paljon muiden maiden lukijoita.

Jonkin verran itseltäni katosi välillä johtolanka: mitä oltiinkaan perustelemassa? Selittävät kappaleet tulevien alaotsikoiden käsittelystä tuntuivat turhilta. Kirjan lopussa on kuitenkin selkeitä johtopäätöksiä, näkemyksiä muutostarpeista ja parannusehdotuksia.

Teos antaakin ajattelemisen aihetta ja hyödyllistä tietoa ainakin niille, jotka joutuvat pohtimaan tutkimuksen avoimuutta, tulosten suojaamista ja tietojen salassa pitämistä erityisesti yliopistoissa sekä muissa julkista ja avointa tieteellistä tutkimusta tavoittelevissa laitoksissa.

Pirjo Kontkanen
Lakimies
Helsingin yliopisto