Parodiaa brändin kustannuksella

(IPRinfo 4/2012)

Taiteilija Jani Leinonen kumppaneineen vei viime vuoden helmikuussa Ronald McDonald -patsaan Ruoholahden McDonald’s-ravintolasta.

Helsingin käräjäoikeus antoi 21.6.2012 tuomion mediassa suhteellisen laajaa julkisuutta saaneessa tapauksessa, jossa taiteilija Jani Leinonen ja kaksi muuta henkilöä olivat syytettyinä väärennyksestä ja petoksesta varastettuaan ravintolaketjua mainostavan patsaan helsinkiläisestä ravintolasta. Tapauksen käsittelyssä pohdittiin tekijöiden motiivina toimineiden taiteellisten ja kantaa ottavien argumenttien vaikutusta rikokseen ja syyllisyyteen.

Parodia on ivamuunnelma, joka on huumorin alalaji. Se jäljittelee alkuperäisestä teoksesta tunnistettavia piirteitä tai muuntaa teosta pilkallisesti siten, että se samalla välittää omaa erillistä viestiään. Parodia on samanaikaisesti teoksen johdannainen sekä luova ilmaisumuoto. Se pilailee usein teoksen kustannuksella vastoin sen alkuperäistä tarkoitusta, eikä siten välttämättä ole toivottavaa teoksen haltijan tai tekijän näkökulmasta. Parodiatapauksia arvioitaessa sananvapaus ja oikeus teokseen asettuvat usein vastakkain. Näiden oikeuksien välille tulisi löytää tasapaino.

Lainsäädännössä ei ole säännöstä parodian kiellettävyydestä tai sallittavuudesta. Oikeustapauksissa parodia sananvapauden perusteella on usein oikeutettu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkiseen keskusteluun osallistuvien on toimittava vilpittömässä mielessä. Parodialla ilmaistu tieto ei saa olla virheellistä niin, että tarkoituksena on kritisoimisen sijasta vahingoittaa yhtiötä.

Parodia voidaan jakaa aitoon ja epäaitoon. Aito parodia ei yleensä johda oikeudenloukkaukseen vaan sillä on selkeästi oma viestinsä eli parodiatarkoituksensa. Se ei ole sekoitettavissa tai kilpaile alkuperäisen teoksen kanssa päinvastoin kuin epäaito parodia, jolla ei ole omaa viestiä ja joka aiheuttaa todellista sekaannusvaaraa kuluttajille. Epäaito parodia voi myös pyrkiä hyötymään kilpailijan maineesta ilman, että aiheutuu sekaantumisvaaraa. Kummassakin parodian lajissa loukkaus voi tulla kyseeseen vesittymissuojasääntelyn perusteella, mutta aidossa tämä on kuitenkin poikkeuksellista.

Mitä voi tehdä taiteen nimissä?
Jani Leinonen on tullut tunnetuksi aikaisemminkin tavaramerkkien parodioinnista teoksissaan. Taiteen tekemiseen ja myymiseen liittyy myös taloudellinen näkökulma, eikä se ole täysin ongelmaton. Merkin käytön lähestyessä elinkeinotoimintaa lähenee se myös tavaramerkin haltijalle kuuluvan kielto-oikeuden käyttämisoikeutta.

Leinonen on aikaisemmissa töissään kuvannut Raisio Oyj:n Elovena-tytön muun muassa terroristina, prostituoituna, mielenosoittajana ja muslimina. Tuotemerkin käyttöä perusteltiin sananvapaudella, koska teokset käsittelivät suomalaisuutta, muuttuvaa maailmaa ja sen omituisia ilmiöitä, eivätkä Elovena-tuotemerkkiä tai Raisio Oyj:tä.

Tavaramerkkiparodia on todennäköisemmin sallittua, mitä enemmän siinä on kyse taiteellisesta tai informatiivisesta tarkoituksesta. Tilanne on kuitenkin toinen, jos parodiaa tehdään myynnin edistämiseksi.

Kesäkuussa 2012 käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa syytteitä Leinosta ja kahta muuta henkilöä vastaan. He olivat taideprojektin toteuttamiseksi vieneet Ruoholahden McDonald’s-ravintolasta Ronald McDonald -patsaan. Patsaan viennin taustalla oli Leinosen tarkoitus toteuttaa taideteos, jonka avulla otettaisiin kantaa ruoan eettisyyteen ja siihen miten ruokaa valmistetaan.

Patsaan poisvienti videoitiin ja sitä seurasi toinen video, jossa patsas uhattiin teloittaa, ellei videolla esitettyihin kysymyksin ruoan eettisyydestä ja alkuperästä vastattaisi. Alkuperäistä patsasta ei ollut tarkoitus vahingoittaa, vaan siitä tehtiin kipsinen kopio, joka maalattiin vastaamaan alkuperäistä ja lopulta teloitettiin giljotiinilla.

Taiteen tekeminen johti käräjäoikeuteen
Syyttäjän mukaan Leinonen kumppaneineen olivat valmistaneet väärennetyn asiakirjan, joka oli esitetty erehdyttämistarkoituksessa henkilökunnalle. Teko oli tehty oikeudettoman taloudellisen edun hankkimiseksi itselle tai toiselle, eli Leinoselle, sillä tapauksen pohjalta oli tehty elokuva ja järjestetty näyttely. Taloudelliseksi hyödyksi koitui vähintään patsaan ostohinta, kun Leinonen oli välttynyt ostamasta sitä. Leinonen tavoitteli ja sai teollaan julkisuutta.

Teossa käytetty asiakirja oli keksityn yhtiön Veistoshuolto Oy:n nimissä tehty huoltokaavake, jonka mukaan Ruoholahden McDonald’s-ravintola olisi tilannut patsaalle huollon. Vastaajat olivat yhteisen suunnitelman mukaisesti huoltomiehiksi pukeutuneina menneet ravintolaan ja esittäneet lomakkeen henkilökunnalle, jonka jälkeen he olivat vieneet patsaan pois ravintolasta. Syyttäjän mukaan tästä oli aiheutunut asianomistajalle taloudellista vahinkoa tai ainakin välitön vaara taloudellisen vahingon aiheutumisesta. Syyttäjä vaati rangaistusta väärennyksestä ja petoksesta. Asianomistajalla ei ollut asiassa vaatimuksia.

Vastaajat kiistivät syytteet. He eivät olleet mielestään erehdyttäneet henkilökuntaa tai hankkineet oikeudetonta hyötyä. Patsas oli viety McDonald’s-ravintolasta niin nopeasti, ettei henkilökunta ollut ehtinyt erehtyä tai huomata patsaan puuttumista. Poisviennin yhteydessä käytetty asiakirja oli jätetty tiskille, eikä sitä ollut erikseen esitetty henkilökunnalle. Dokumentti ei ollut väärennös, vaan sen avulla haluttiin jäädä tuntemattomiksi ja tiedottaa, milloin patsas palautettaisiin. Patsaan poisviennissä oli ollut kysymys taideteoksesta, ja patsasta oli ollut tarkoitus käyttää taiteen tekemiseen. Patsas oli ollut tarkoitus palauttaa asianomistajalle vahingoittumattomana, mutta poliisi ehti noutaa sen ennen palautuspäivämäärää. Patsaan arvo oli vähäinen.

Leinosen toteuttama taideteos oli poliittisen aktivistinen, eikä sen ollut tarkoitus olla kaupallinen. Ruoholahden McDonald’s-ravintola valikoitui kohteeksi siksi, että Leinonen oli käynyt siellä usein syömässä ja inspiroitunut näkemästään patsaasta. Näyttelyssä oli esillä viennin yhteydessä käytetyt vaatteet ja ne olivat osa teosta, mutta mitään taideteoksia tai sen osia ei myyty. Leinonen ei saanut tästä taloudellista hyötyä, ja järjestetty taidenäyttely oli tuottanut tappiota.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vastaajat väärennyksestä ja petoksesta sakkorangaistuksiin. Tuomiosta on valitettu, joten se ei vielä ole lainvoimainen.

Erilaista rikollisuutta
Yritysten tavaramerkit voivat saavuttaa hyvin tunnetun aseman yleisön keskuudessa jopa niin, että ne saattavat kuvata yrityksen ja sen tuotteiden lisäksi laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä. Siksi monet hyvin tunnetut merkit ovat suosittuja kohteita parodialle, ja niitä käytetään paljon yhteiskunnallisten ilmiöiden kuvaamiseen ja kritisointiin.

Parodian kautta tapahtuva kritiikki on tehokkaampaa, jos ihmisille on markkinoinnin seurauksena muodostunut henkilökohtainen suhde merkkiin. Silloin kritiikki ei kohdistu kasvottomaan yritykseen, vaan suhteen kohteena olevaan merkkiin.

Tässäkin tapauksessa on Ronald McDonald -patsasta käytetty apuvälineenä viestin välittämisessä, jolloin vaikutus voi olla tuntuvampi ja henkilökohtaisempi, kuin jos kohteena olisi ollut suoraan McDonald’s-yhtiö.

Tapauksessa McDonald’s-ravintoloiden symbolia on käytetty taiteen nimissä sen alkuperäistä tarkoitusta vastaamattomalla tavalla. Taiteen tuottamiselle ei kuitenkaan annettu tuomiossa suurta merkitystä. Käräjäoikeuden mukaan syyllisyyteen ei vaikuta se, että patsasta oli käytetty taiteen tekemiseen, tai ettei sitä ollut tarkoitus vahingoittaa.

Rangaistusseuraamusharkinnassa käräjäoikeus lausui, että tekijöiden motiivina oli ollut taiteellisen teoksen tekeminen, mitä ei voitu pitää rikoslain tarkoittamana lieventämis- tai anteeksiantoperusteena.

Käräjäoikeus kuitenkin piti huomionarvoisena sitä, että teon vaikuttimet olivat selvästi poikenneet normaalista rikollisuudesta ja että teon ilmeisenä vaikuttimena oli ollut taideteoksesta saatava julkisuus. Tämä oli vain yksi monista argumenteista, joiden perusteella käräjäoikeus päätyi normaalia lievempään tuomioon.

Helsingin käräjäoikeus os. 5/7, tuomionro. 12/5208, asianro: R 11/10797.

Kemppainen, Aino:
Tavaramerkkiparodia. (2010). Pro gradu -työ: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta.

Petra Sormunen, Oik. yo, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja oli harjoittelijana IPR University Centerissä kesällä 2012.