Pääkirjoitus. Tietokantoja koskeva tekijänoikeus

LehtiarkistoIPRinfo_2-2001 Pääkirjoitus 1.4.2001

(IPRinfo 2/2001)

Tietokantoja koskeva direktiivi annettiin vuonna 1996. Direktiivi implementointiin Suomen tekijänoikeuslakiin vuonna 1998. Lain muutoksen jälkeen tietokanta voi tekijänoikeussuojan lisäksi saada erityistä, sui generis -suojaksi kutsuttua suojaa (tekijänoikeuslaki 49 §). Direktiivin johdantolauseen 40 mukaan suojan tarkoituksena on antaa suojaa niille investoinneille, jotka tietokannan sisällön hankkimisesta, tarkistamisesta tai esittämisestä aiheutuvat. Suoja antaa tietokannan valmistajalle oikeuden määrätä koko tietokannan sisällöstä tai sen laadullisesti tai määrällisesti arvioiden olennaisesta osasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin. Tekijänoikeuslaki noudattaa näiltä osin lähes sanatarkasti direktiivin sanamuotoa.

Tietokanta voi saada myös tekijänoikeussuojaa. Suojan saaminen edellyttää teostaso vaatimuksen ylittymistä. Suojan kohteena on tällöin se rakenne, jolla tietokanta on toteutettu. Tietokantasuojalla ei saa tekijänoikeutta tietokannan sisältöön. Tekijänoikeus ei suojaa myöskään tietoa.

Britannian the High Court of Justice Chancery Division Patents Court on antanut tietokantaa koskevan mielenkiintoisen ratkaisun. Ratkaisu koskee hevoskilpailuista tehtyä tietokantaa, joka saa suojaa nimenomaan sui generis -suojan perusteella. Ratkaisun perusteena on the Copyright and Rights in Databases Regulations 1997 (SI 1997/3032), jolla edellä mainittu direktiivi Britanniassa implementointiin. Ratkaisusta ilmenee brittiläisen erittäin arvostetun tuomarin the Hounourable Mr Justice Laddien tulkinta sui generis -suojan ulottuvuudesta.

Lyhyesti jutussa oli kysymys siitä, että the Brittish Horseracing Board Limited’llä (BHB) on kattava tietokanta, joka sisältää kaikki hevoskilpailussa tarvittavat tiedot reaaliaikaisina. Vastaajana ollut yhtiö harjoitti vedonlyöntitoimintaa. Vastaajayhtiön tietokannassa oli luonnollisesti samoja tietoja, jotta vedonlyönti onnistui. BHB:n mukaan vastaayhtiö oli laittomasti kopionut sen tietokannasta tietoja.

Justice Laddie analysoi tuomiossa tietokantadirektiiviä ja sui generis -suojan laajuutta perusteellisesti. Loppupäätelmänään hän esittää, että “Database rights protect the unlicensed taking and use of infomation.” Mikäli tulkinta saavuttaa hyväksynnän myös muualla EU:ssa, avaa melkoisia näkymiä, jos tulevaisuudessa tietokannan haltija saa oikeuden myydä tietoa. Tietokantadirektiivin laadintavaiheessa korostettiin, että direktiivin tarkoituksena ei ole tiedon suojaaminen.

Tietokantoja koskevan sui generis -suojan laajuus pohdituttaa myös Suomessa. Tiedon vapaa saanti ja käyttöoikeus on aina kuulunut tekijänoikeuden perusoppeihin. Koska tietokantasuojaa koskeva säännös on sijoitettu tekijänoikeuslakiin, voidaan sen tulkita tarkoittavan, että sui generis -suojan tulkinnassa tulee ottaa huomioon lain peruslähtökohdat eli tiedon vapaus. Tiedon vapaus ja oikeus tiedon hyödyntämiseen on johdettavissa myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta, jossa taataan vapaa tiedonvälitys. Suomessa vanhastaan voimassa ollutta luettelosuojasäännöstä on perinteisesti tulkittu tätä taustaa vastaan.

Justice Laddien ratkaisu on luonnollisesti kansallinen ratkaisu. Ratkaisua tulkittaessa on otettava huomioon kansallisten oikeusjärjestelmien erot ja tulkintatraditiot. Ratkaisun mielenkiintoa kuitenkin lisää se, että ratkaisussa analysoidaan ja tulkitaan säännöstä, joka on samansisältöisenä velvoittava kaikissa EU:n jäsenmaissa. Mielenkiintoista nähdä, kuka ensimmäisenä saattaa tietokantadirektiivin tulkinnan EY-tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Linkit:
Valitustuomioistuimen päätös (31.7.2001), jossa referoidaan aiempi tuomio ja päädytään pyytämään ennakkoratkaisua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta: esim: British and Irish Legal Information Institute BAILII:n sivulla:
http://www.bailii.org/ew/cases/EWCA/Civ/2001/1268.html

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center