Pääkirjoitus. Sanktiojärjestelmä puntariin.

(IPRinfo 4/2004)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2004/48/EY; ns. enforcement-direktiivi) on annettu 29.4.2004. Direktiivi julkaistiin virallisessa lehdessä kuitenkin vasta 2.6.2004. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin edellyttämä kansallinen lainsäädäntö voimaan viimeistään 29.4.2006.

Direktiivi perustuu komission lokakuussa 1998 esittämään väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistamisen vastaista toimintaa sisämarkkinoilla koskevaan vihreään kirjaan. Komission käsityksen mukaan jäsenmaiden väliset erot teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanossa sanktioiden ja menettelyjen välillä haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa.

Direktiivillä pyritään siihen, että myös jo sisämarkkinoille päätyneiden teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tuotteiden osalta sanktiot ja menettelyt olisivat jäsenmaissa mahdollisimman yhtenäiset. Direktiivissä on kysymys yksinomaan siviiliprosessuaalisten toimenpiteiden yhtenäistämisestä eri jäsenmaissa. Rikosoikeudelliset toimenpiteet jäävät kussakin jäsenmaassa kansallisesti ratkaistaviksi.

Suomessa voimassa olevissa teollis- ja tekijänoikeutta koskevissa laeissa on lähtökohtaisesti oikeuksien noudattamisen varmistamista koskevat säännökset, jotka pääosin vastaavat direktiivissä olevia säännöksiä. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat lait on säädetty eri aikoina. Tämän vuoksi nykyinen sanktiojärjestelmämme on epäyhtenäinen. Myös vähäinen ennakkoratkaisukäytäntö vaikeuttaa yhtenäistä tulkintaa.

Käytännössä yksinoikeuksia koskevissa loukkausasioissa on usein kysymys useamman teollis- ja/tai tekijänoikeuden loukkauksesta. Loukkauksen arviointi ja esimerkiksi siitä tulevat sanktiot ja korvaukset käsitellään samassa yhteydessä. Tilkkutäkkimäinen lainsäädäntö ja vähäinen oikeuskäytäntö vaikeuttavat sanktioiden määrittämistä linjakkaasti.

Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin sovittaminen kansalliseen lainsäädäntöön tarjoaakin erinomaisen tilaisuuden tarkastella koko immateriaalioikeudellista sanktiojärjestelmäämme. Kokonaisuudistus voitaneen luontevasti toteuttaa myös sisällyttämällä kuhunkin erityislakiin yhtenäiset sanktioita koskevat säännökset.

Uudistuksen toteuttaminen edellyttää säännösten horisontaalista tarkastelua. Esimerkiksi Saksassa vastaava yhtenäistäminen pantiin toimeen jo 1990-luvun alkupuolella. Sanktiojärjestelmän kokonaisuudistuksen edellyttämän valmistelun alkuvaihe voitaisiin ainakin osittain suorittaa tutkimuspainotteisena selvityksenä.

Direktiivi sisältää myös joitakin uutuuksia suomalaiseen lainsäädäntöön. Artiklassa 8 mahdollistetaan se, että tuomioistuin voi velvoittaa loukkaajan antamaan tietoa tavaroiden/palveluiden alkuperästä ja jakeluverkosta. Vastaavanlaista säännöstä ei ole nykyisessä lainsäädännössämme. Säännöksen sovittaminen kansalliseen lainsäädäntöön tarkoittaa sitä, että luodaan siviiliprosessuaalinen ”kuulustelumenetelmä”. Uuden prosessuaalisen keinon sovittaminen lainsäädäntöön herättää luonnollisesti paljon kysymyksiä, joiden ratkaiseminen edellyttää perusteellista valmistelua ja pohdintaa.

Toinen selkeä uutuus on, että loukkauksen johdosta nostetun kanteen yhteydessä tuomioistuimella on oltava mahdollisuus velvoittaa loukkaaja julkistamaan omalla kustannuksellaan tiedot päätöksestä.

Valmisteluvaiheessaan ongelmalliseksi koetusta direktiivistä saadaan paras kansallinen hyöty, mikäli sen implementoinnin yhteydessä pystytään selkeyttämään olemassa olevia sanktioita ja menettelyjä koskevia säännöksiä.

EUVL N:o L 195, jossa ns. enforcement-direktiivi on, on ilmestynyt Eur-lexissä:
”Oikaistaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (EUVL L 157, 30.4.2004)”.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center