Pääkirjoitus. Salaista yhteydenpitoa
(IPRinfo 3/2003)
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti maaliskuussa 2003 työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida nykyiseen patenttiasiamiesten rekisteröintimenettelyyn ja rekisteröinnin edellytyksiin liittyviä kehittämisnäkökohtia sekä uuden tavaramerkkiasiamiesrekisterin perustamisen tarvetta ja rekisteröinnille asetettavia vaatimuksia. Työryhmä otti nimekseen Teollisoikeudellisen asiamiesjärjestelmän kehittämistyöryhmä, tuttavallisesti TASKE. Päätehtävänsä lisäksi työryhmän tehtävänä on selvittää patenttiasiamiehen vaitiolovelvollisuutta koskevan erityissääntelyn tarve.
Kesällä 2002 pidetyn pohjoismaisen patenttiasiamieskongressin päätöslausumassa ehdotettiin, että Pohjoismaissa säädettäisiin asiakkaan ja auktorisoidun asiamiehen välisen kirjeenvaihdon salassapitovelvollisuudesta. Ruotsissa asiaa on pohdittu patenttilakityöryhmässä, joka todennäköisesti ehdottaa muutoksia oikeudenkäymiskaareen. Tanskassa puolestaan pallo asian eteenpäin kehittämisestä on heitetty patenttiasiamiehille.
Euroopan patenttisopimuksen uudistamisen yhteydessä sen soveltamismääräyksiin lisättiin joulukuussa 2002 asiamiehen ja asiakkaan kirjeenvaihdon salassapitovelvollisuutta koskeva soveltamissääntö. Sen mukaan kaikki asiakassuhteeseen liittyvä asiamiehen ja asiakkaan välinen kirjeenvaihto on pysyvästi salassapitovelvollisuuden alaista EPOn menettelyssä.
Suomessa asianajajat ja heidän apulaisensa ovat velvollisia pitämään salassa asioita hoitaessaan tietoonsa saamansa salaisuuden tai luottamuksellisen seikan. Asiasta on säädetty sekä oikeudenkäymiskaaressa että asianajajista annetussa laissa. Vastaavanlaista salassapitovelvollisuutta ei ole patenttiasiamiehillä eikä tavaramerkkiasiamiehillä.
Asioiden mutkistuessa eri asiantuntijoiden käyttäminen oikeudenkäynneissä lisääntyy. Patenttioikeudenkäynneissä on jo nyt sääntönä, että asianosaisia edustavat sekä asianajaja että patenttiasiamies. Patenttiasiamiehet usein myös arvioivat ennen oikeudenkäynnin aloittamista mahdollisen patentinloukkauksen olemassaolon.
Lakimiesten osuus tavaramerkkiasiamiehistä on lisääntynyt viime aikoina voimakkaasti. Voidaankin olettaa, että heidän tehtävänsä entisestään lähentyvät tavaramerkkiasioita hoitavien asianajajien työtä. Asiakkaan kannalta olisi huomattavasti selkeämpää, että kaikilla heidän immateriaalioikeuksiaan hoitavilla henkilöillä olisi salassapidon osalta yhdenvertainen asema.
Salassapitovelvollisuuden puuttuminen korostuu erityisesti niiden suomalaisten yritysten kohdalla, joilla on patentteja Yhdysvalloissa. USA:ssa patenttiasiamiehillä on samanlainen salassapitovelvollisuus kuin asianajajilla. Säännös ei sovellu yrityksen suomalaisen asiamiehen ja yrityksen väliseen kirjeenvaihtoon, vaan yhdysvaltalainen kilpailija on oikeutettu saamaan kirjeenvaihdon käyttöönsä. Asiantila heijastuu luonnollisesti kansainvälisesti toimivien suomalaisyritysten asiamiesvalintoihin.
Yhdysvalloissa on otettu Astran ja Andrxin (Astra Aktiebolag v. Andrx Pharmaceuticals, 208 F.R.D. 92 S.D.N.Y. 2002) välisessä patenttioikeudenkäynnissä kantaa ulkomaisten asiamiesten salassapitovelvollisuuteen – tai yritysten kannalta paremminkin ehkä salassapito-oikeuteen. Ratkaisusta on yleisenä johtopäätöksenä vedettävissä toteamus, että yrityksen ja sen ei-yhdysvaltalaisen asiamiehen luottamuksellisuutta kunnioitetaan, mikäli asiamiehen kansallisessa lainsäädännössä on salassapitovelvollisuutta koskeva sääntely.
On erinomainen asia, että Suomessa selvitetään ”virallisesti” patenttiasiamiesten vaitiolovelvollisuutta koskevaa asiaa. Kansainvälisesti mahdollisimman yhtenäiset säännökset poistavat asiamiesvalinnoista yhden murheen: kaikki olisivat vaitiolovelvollisia. Vaitiolovelvollisuuden osalta tavaramerkkiasiamiehet tulee rinnastaa patenttiasiamiehiin.
Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center
