Opi perusasiat! Se ei koskaan ole liian myöhäistä… Pääkirjoitus

LehtiarkistoIPRinfo_2-2007 Pääkirjoitus 19.6.2007

(IPRinfo 2/2007)

Brechtin runo Opi perusasiat tuli väistämättä mieleen maaliskuisena tiistaina, kun Taloussanomat-lehden välistä tipahti immateriaalioikeuksia koskeva ilmoitusliite. Jo etusivu hätkähdytti: Suomen tunnetuimmat värit on patentoitu.
Ilmoitusliite tavoitti 135 000 lukijaa, joten immateriaalioikeuksia koskeneena tietokanavana – vai pitäisikö sanoa ”tieto”kanavana – se oli varsin merkittävä.

Etusivu oli täynnä kuvia Fazerin siniseen paperiin pakatuista suklaalevyistä. Otsikko koski kahta suomalaista tavaramerkkirekisteriin merkittyä värirekisteröintiä eli Fazerin sinistä ja Fiskarsin oranssia.

Taannoin YLEn Kulttuuriuutisissa kerrottiin puuseppä Mikael Spitzistä, joka valmistaa vaimonsa kanssa Billnäsin toimistotuoleja vanhan mallin mukaan. Hänellä on ohjelman mukaan ”patentti Billnäs-tavaramerkkiin”, ja tuoleissa on merkintä Billnäs bruks MS, jonka laattaan ja leimaan Spitzeillä on ”patentti, joka takaa heille yksinoikeuden niiden käyttämiseen”.

Vähänkin asiasta tietävä menettää helposti uskonsa lähteeseen, jonka etusivu osoittaa perustietämyksen puutetta. Media, joka esiintyy nimenomaan asiallisena ja luotettavana, kokee vakavan imagokolhun, kun toimittaja ei ole tarkistanut perusasioita.

Värejä ei voi patentoida, ei liioin muita tunnusmerkkejä. Idea ei ole sama kuin keksintö. Idean isä ei läheskään aina ole keksijä. Ei ole olemassa EU-patenttiasiamiehiä, kun ei ole yhteisöpatenttiakaan.

Taloussanomien asiantuntemattomasti toimitettu ilmoitusliite aiheutti vahinkoa paitsi lehdelle itselleen, myös immateriaalioikeutta koskevan tiedon leviämiselle. Artikkeleiden lukijat saivat onneksi pääosin oikeaa tietoa. Niille, jotka tyytyivät lukemaan vain otsikot, IPR-asioista jäi virheellinen käsitys.

Ilmoitusliitteen maksajat eli ilmoittajat olivat alan asiantuntijoita, ja heidän kanssaan yhteistyössä tehdyt jutut pitivät asiallisesti paikkansa. Voisin kuvitella, että ilmoittajia kuitenkin raivostutti monin paikoin ilmennyt epätarkkuus ja asiantuntemattomuus.

Asiantuntemattomuus oli ilmeisesti selvinnyt myös Taloussanomia julkaisevalle SanomaWSOY:lle, koska ilmoitusliitettä oli mahdotonta enää myöhemmin saada käsiinsä muuta kuin tuttavien kautta – kustantaja oli kieltänyt sen jakamisen.
Peruskäsitteiden esittäminen oikein on välttämätöntä kaikessa viestinnässä. Patentti suojaa uusia keksintöjä, jotka ovat erilaisten ongelmien teknisiä ratkaisuja. Tunnusmerkit eli tavaramerkki ja toiminimi suojaavat tuotteiden, palvelujen tai yritysten nimiä. Mallioikeus kohdistuu tuotteen ulkonäköön. Tekijänoikeus suojaa itsenäisiä ja omaperäisiä teoksia.

Patenttia, tavaramerkkiä ja mallia täytyy hakea, ja niiden myöntäminen merkitään julkiseen Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään rekisteriin. Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä, eikä oikeuden syntymistä rekisteröidä minnekään.

Nämä perusasiat vaikuttavat yksinkertaisilta. Niiden kertaaminen IPR-liitteessä olisi palvellut myös yrityksiä muistuttamalla erityyppisen suojan mahdollisuuksista ja kriteereistä. Julkisen palvelun viestimenä myös YLEn tulisi edellyttää toimittajiltaan perehtymistä asiaan ja antaa heille siihen resursseja. Yrityksille on tarjolla käytännönläheistä immateriaalioikeuskoulutusta mm. TE-keskusten kautta. Kaupallista kurssitarjontaakin on runsaasti sekä käytännön että strategioiden näkökulmasta. Joukkoviestimet toimivat osaltaan myös kouluttajina. Toivotamme siksi myös toimittajat kouluttautumaan erilaisille IPR-kursseille!

1800-luvun loppupuolella, jolloin solmittiin immateriaalioikeutta koskevat kansainväliset sopimukset eli Pariisin konventio ja Bernin konventio, terminologia oli vielä vakiintumatonta. Silloin puhuttiin sujuvasti tekijänoikeudesta patentteihin, taiteen patentista ja tekijänoikeudesta tavaramerkkiin. 2000-luvulla olisi aika myös yleisessä tiedotustoiminnassa opetella edes oikeat termit.

Liitteen oli tuottanut Mediaplanet.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center