Onko Googlella vastuuta palvelun sisällöstä?

(IPRinfo 5/2010)

Vastuuvapautta voidaan soveltaa Googlen tarjoamaan palveluun edellyttäen, että sillä ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi se tuntisi tallennetut tiedot tai valvoisi niitä.

Google on muuttanut kuluvana syksynä AdWords-palvelunsa toimintaa. Uudistuksen taustalla on maaliskuussa 2010 annettu Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu, joka koskee tavaramerkkien käyttöä avainsanoina.

Ratkaisu koski lisäksi niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä Google voisi vapautua vastuusta palvelun käyttäjän (mainostajan) toimittamista, kolmannen oikeuksia loukkaavien tietojen tallentamisesta.

Google muutti palveluaan siten, että mainostaja voi ottaa tavaramerkkisuojattuja termejä avainsanoikseen riippumatta siitä onko kyse kilpailijan merkeistä. Kun Googlen käyttäjä etsii televisiovalmistajaa, hän voi saada hakutulokseensa mainoslinkkejä, jotka viittaavat jälleenmyyjiin, arvosteluja tekeviin verkkosivuihin, käytetyn tavaran myyjiin tai muihin televisiovalmistajiin.

Google on ottanut samalla käyttöön uuden alasottomenettelyn. Jos tavaramerkin haltija katsoo, että Googlen palvelussa esille tuleva mainos johtaa käyttäjiä harhaan tavaroiden tai palvelujen alkuperän suhteen, hän voi tehdä selvityspyynnön Googlelle. Jos Googlenkin mielestä mainos on harhaanjohtava, se lupaa estää mainoksen näyttämisen.

Hämmästyttävää on, että toimintojansa johdonmukaisesti automatisoinut Google sitoutuu paljon manuaalista työtä ja vaivaa edellyttävään menettelyyn. Oletettavasti alasottoa koskevia pyyntöjä tullaan tekemään runsaasti. Google pyrkii sitoutumisellaan ilmeisesti osoittamaan, että sen toiminta täyttää internetissä toimivia välittäjiä koskevan vastuuvapauden edellytykset.

Millainen toiminta oikeuttaa vastuuvapauteen?
Sähkökauppadirektiivissä on määritelty internetissä toimivien välittäjien vastuu suhteessa siirrettäviin tai tallennettaviin tietoihin. Direktiivissä on käytetty toimijoista termiä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajat. Yleisesti alalla käytetään tietoverkossa toimivista palveluntarjoajista lyhennettä ISP, Internet Service Provider.

Nämä tarjoavat asiakkailleen esimerkiksi tietoliikenneyhteyden internetiin sekä siihen liittyviä palveluita. Aikaisemmin useimmat internetin palveluntarjoajat olivat teleyrityksiä, mutta nykyään melkein kuka vain voi ryhtyä tarjoamaan kyseisiä palveluita.

Palvelut voivat olla tiedonsiirto- ja verkkoyhteyksien tarjoamista, palvelintilan vuokraamista, sähköpostipalveluja ja erilaisia
tallennuspalveluja. Uudenlaisia palveluita syntyy koko ajan.

Vastuuvapauden perusedellytys on toiminnan automaattisuus
Direktiivin mukaan vastuuvapauden perusedellytys on, että välittäjän toiminta on luonteeltaan teknistä, eikä hän itse osallistu lainvastaisen sisällön tuottamiseen. Toiminnan tulee olla luonteeltaan puhtaasti teknistä, automaattista ja passiivista, jolloin palvelun tarjoaja ei tunne siirrettäviä tai tallennettavia tietoja eikä valvo niitä.

Vastuuvapauden edellytykset riippuvat toiminnan luonteesta, jollaisia ovat:
– tiedon käsittely tiedonsiirto- ja verkkoyhteyspalveluissa,
– tiedon tallentaminen välimuistiin ja
– tieto tallennuspalveluissa.

Tiedonsiirto- ja verkkoyhteyspalveluissa palveluntarjoaja ei ole vastuussa verkossa siirtämiensä tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän ei ole siirron alkuunpanija, ei valitse siirron vastaanottajia eikä valitse eikä muuta siirrettäviä tietoja.
Toiminnan yhteydessä tapahtuva tietojen automaattinen, tilapäinen ja lyhytaikainen tallentaminen kuuluu vastuuvapauden piiriin, kun tallentamisessa on kysymys yksinomaan siirron suorittamisesta, eikä tallentamisen kesto ylitä siirtoon tarvittavaa kohtuullista aikaa. Esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien tarjoaminen täyttää nämä edellytykset.

Kun tietoa siirretään verkossa, tallentuu siirrettävästä aineistosta niin kutsuttuja välimuisti- eli cache-kopioita. Tietoverkko toimii itse asiassa kuin jättiläismäinen kopiokone.

Kun operaattorin palvelu muodostuu asiakkaan tietojen siirrosta verkossa, hän ei ole vastuussa tallentuvista välimuistikopioista edellyttäen, että niiden yksinomaisena tarkoituksena on tehostaa tietojen siirtoa. Lisäksi vaaditaan, että operaattori noudattaa erikseen lueteltuja ehtoja.

Google esittää toimintansa pelkkänä tallennuspalveluna
Kolmas vastuuvapauden piirissä oleva toiminta koskee asiakkaan toimittamien sisältöjen tallentamista. Voidaan puhua myös säilytyksestä eli ”hostingista”.

Tallennuspalvelun tarjoajan (hosting service provider) vastuuvapauden edellytyksenä on, että hänellä ei ole tosiasiallista tietoa laittomasta toiminnasta tai tiedoista, eikä hänen tiedossaan ole vahingonkorvausvaatimuksen osalta sellaisia tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella toiminnan tai sisällön laittomuus on ilmeistä, tai hän viipymättä poistaa kyseiset tiedot tai estää niihin pääsyn tiedon saatuaan.

Googlen mahdollinen vastuuvapaus koskee tätä toimintaa. EUT:n ennakkoratkaisupyynnössä kysyttiin, voidaanko katsoa, että Google tarjotessaan maksullista AdWords- palvelua toimii sähkökauppadirektiivin tarkoittamana tallennuspalvelun tarjoajana, jos oikeudenhaltija ei voi kieltää avainsanojen käyttöä. Vastuuta ei voisi syntyä, ennen kuin tavaramerkin haltija on ilmoittanut Googlelle, että mainostaja käyttää hänen merkkiään lainvastaisella tavalla.

EUT totesi, että vastuuvapautta sovelletaan Googlen tarjoamaan palveluun edellyttäen, että sillä ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi se tuntisi tallennetut tiedot tai valvoisi niitä.

Jos Googlella ei ole tällaista roolia, se voi olla vastuussa tallentamistaan tiedoista vain, jos se ei ole viipymättä poistanut tietoja tai estänyt niihin pääsyä saatuaan tiedon niiden tai mainostajan toiminnan laittomuudesta. Tuomioistuin jätti kansallisen tuomioistuimen päätettäväksi, onko Googlen rooli neutraali siten, että sen toiminta voisi kuulua vastuuvapauden piiriin.

EU-valtioiden oikeuskäytäntö vastuuvapaudesta ristiriitaista
Vastuuvapaussäätelyn tarkoituksena oli luoda yhteisön alueelle yhdenmukaiset säännöt, joiden täyttyessä ISP ei olisi vastuussa siirretyistä tai tallennetuista tiedoista. Pyrkimyksenä on ollut oikeusvarmuuden lisääminen valtioiden rajat ylittävässä kaupankäynnissä.

Toimiessaan direktiivissä säädetyllä tavalla ISP voi siis olla varma siitä, että se ei joudu vastuuseen välitetyn aineiston sisällöstä missään EU:n jäsenvaltiossa.

Direktiivissä ei puututa yksittäisen jäsenvaltion yleisiin rikos- tai vahingonkorvaussääntöihin. Jos ISP ei täytä vaadittuja edellytyksiä, hänen vastuunsa määräytyy kansallisen lain mukaan.

Tavoitteisiin nähden säätely on toiminut käytännössä huonosti, sillä eri puolilta Eurooppaa on saatu toisistaan poikkeavia ja ristiriitaisia ratkaisuja, joita Iiro Loimaala esittelee s. 32-34 tässä lehdessä. Oikeusvarmuus ei ole toteutunut. Toisaalta lainsäädäntöä valmisteltaessa ei ole osattu ottaa huomioon syntyneitä uudenlaisia palveluita.

Suomessa vastuuvapaudesta on säädetty sähkökauppalailla. Direktiivin voimaansaattamisen yhteydessä meillä kiinnitettiin erityistä huomiota tekijänoikeudellisesti suojattuun aineistoon. Tämän seurauksena lakiin luotiin niitä koskeva alasottomenettely. Suomalaisesta näkökulmasta onkin mielenkiintoista, että operaattorin vastuuvapautta tulkitseva ennakkotapaus koskee teollisoikeutta, tavaramerkkejä, eikä tekijänoikeutta.

Yksittäisen palvelun tarjoajan vastuuvapaus riippuu hänen tosiasiallisesta toiminnastaan ja roolistaan. Vastuuvapaus ratkaistaan tapauskohtaisesti. On kiinnostavaa nähdä, katsooko ennakkoratkaisua pyytänyt ranskalainen tuomioistuin Googlen toiminnan kuuluvan vastuuvapauden piiriin.

Minna Aalto-Setälä
VT, Benjon Oy

Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu 23.3.2010 yhdistetyissä asioissa C-236/08 -C-238/08 (Pääasian osapuolina Google France ja Google Inc. ym. v. Louis Vuitton Malletier ym.). Tuomio yhdistetyissä asioissa C-236/08-C-238/08 löytyy EUT:n tietopankista: http://curia.europa.eu/juris/recherche.jsf?language=en

”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000):
Euroopan unionin oikeustietopankki Eur-lex verkko-osoitteessa: http://eur-lex.europa.eu/fi/index.htm

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (ns. sähkökauppalaki) SK:458/2002
Finlex-tietopankissa.