Oikeuksien hallinnointi- ja suojajärjestelmien oikeudellinen suoja

(IPRinfo 3/2001)

Teknisten toimenpiteiden ja oikeuksien hallinnointitietojen suoja on noussut erittäin tärkeäksi tekijänoikeudelliseksi kysymykseksi, jota nopea tekninen kehitys ja verkkotoiminnan räjähdysmäinen kasvu entisestään korostavat. Kansainvälisesti asiasta on säännelty WIPOn internetsopimuksissa(i). EU:n tasolla annettiin samaa asiaa koskeva tekijänoikeusdirektiivi keväällä 2001(ii).

Toki oikeuksien hallinnointi- ja suojajärjestelmien oikeudellinen suoja on ennestään tuttu asia eurooppalaiselle ja kansalliselle lainsäätäjälle, sillä direktiivissä tietokoneohjelmieniii suojasta säädetään teknisten toimenpiteiden suojasta, ja ehdollisia palveluita koskevassa direktiivissäiv määrätään pääsyä estävien ja maksua takaavien teknisten toimenpiteiden varsin laajasta oikeudellisesta suojasta. Lisäksi kansallisella tasolla eri rikosoikeudelliset ja siviilioikeudelliset (esimerkiksi vahingonkorvausoikeudelliset) normistot ovat voineet käsittää myös teknisten toimenpiteiden suojaa. Kansallisen lainsäätäjän onkin syytä kiinnittää huomiota teknisten toimenpiteiden päällekkäiseen suojaan ja eri säännösten yhteensovittamiseen.

Mikä on tekninen toimenpide?

Uuden tekijänoikeusdirektiivin säännökset teknisten toimenpiteiden suojasta koskevat kaikkia teoslajeja tietokoneohjelmia lukuunottamatta. Niiden osalta sovelletaan tietokoneohjelmadirektiivin vastaavia säännöksiä, joita ilmeisesti tullaan uudistamaan.

WIPO:n internetsopimuksissa edellytetään, että teknisten toimenpiteiden kiertäminen sekä oikeuksien hallinnointitietojen poistaminen tai muuttaminen kielletään kansallisessa lainsäädännössä. Tekijänoikeusdirektiivin säännökset teknisten toimenpiteiden ja oikeuksien hallinnointitietojen suojasta menevät pidemmälle. Direktiivissä pyritään oikeudellisin keinoin estämään teknisten toimenpiteiden kiertämistä mahdollistavien tuotteiden ja palvelujen markkinoiden syntyminen.

Tekijänoikeusdirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädättävä riittävä oikeudellinen suoja teknisten toimenpiteiden kiertämiseen tarkoitettujen laitteiden, tuotteiden tai osien valmistusta, maahantuontia, levitystä, myyntiä, vuokrausta, myyntiin tai vuokraukseen liittyvää mainostamista tai kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa hallussapitoa taikka sellaisten palvelujen tarjoamista vastaan. Jotta säännös ei muodostuisi esteeksi uuden tekniikan kehittämiselle, vaaditaan kuitenkin, että nämä tuotteet tai palvelut on pääasiallisesti tarkoitettu kiertämiseen.

Kiertämistä koskevaa kieltoa ei säännöksen mukaan sovelleta sellaisiin tuotteisiin tai palveluihin, joilla tekninen toimenpide voidaan kiertää, mutta joilla on jokin muu merkittävä laillinen käyttöala. Epäselvää on, miten uuden tekniikan kehittäjä pystyy näyttämään, että sovelluksella on muu kaupallisesti merkittävä käyttöala kuin teknisten toimenpiteiden kiertäminen niissä tapauksissa, jossa uudelle tekniikalle ei vielä ole syntynyt markkinoita. Kun on kysymys uudesta tekniikasta, pitäisi “kaupallinen merkitys” voida arvioida in abstracto.

Tekijänoikeusdirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa termi “tekninen toimenpide” määritellään siten, että se kattaa “tekniikoita, laitteita tai osia, jotka on suunniteltu normaalissa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan teoksiin tai muuhun aineistoon kohdistuvia tekoja, joihin ei ole saatu lupaa laissa säädettyjen tekijänoikeuden tai tekijänoikeuden lähioikeuksien haltijalta tai direktiivin 96/9/EYv III luvussa säädetyn sui generis-oikeuden haltijalta”. Määrittelyssä ei oteta kantaa siihen, rajoittuuko oikeudenhaltijan määräysvalta vain tekijänoikeudelliseen hallintaoikeuteen vai myös sellaisiin teknisiin toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan muuten luvallisia tekoja eli tekoja, joihin normaalitapauksissa ei tarvita oikeudenhaltijan lupaa.

Kysymys teknisten toimenpiteiden suojan laajuudesta ja suhteesta tekijänoikeudelliseen hallintaoikeuteen on erittäin vaikea. Direktiivissä asiaan pyritään ottamaan kantaa tekijänoikeuden nimenomaisten poikkeusten osalta 6 artiklan 4 kohdassa.

Teknisen suojaustoimen oltava tehokas

Tekijänoikeusdirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan teknisiä toimenpiteitä pidetään tehokkaina, jos oikeudenhaltijat valvovat suojatun teoksen tai muun aineiston käyttöä jonkin sellaisen pääsynvalvontatoimen tai suojauskeinon avulla, jolla tavoiteltu suoja saavutetaan. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi teoksen tai muun aineiston salaus, muuntaminen tai muunlainen muuttaminen taikka kopioinnin valvontajärjestelmä. Pelkkä teokseen liitetty ilmoitus ei siten ole sellainen tekninen toimenpide, jota pidetään tehokkaana.

Teknisten toimenpiteiden tehokkuusvaatimuksen tulkinta saattaa aiheuttaa tulkintaongelmia niissä tapauksissa, joissa tekninen toimenpide ei suoranaisesti estä laitonta tekoa, vaan esimerkiksi vain jäljittää laittomia tekoja. Joissakin tapauksissa on vaikeaa tai mahdotonta erottaa tekninen toimenpide oikeuksien hallinnointitiedosta, sillä hallinnointitiedolla tarkoitetaan tunnistetietojen lisäksi myös tietoja teoksen tai muun aineiston käyttöehdoista ja -edellytyksistä. Tämä koskee erityisesti toimenpiteitä, joilla vaikutetaan elektronisiin oikeuksienhallinnointijärjestelmiin. Tästä syystä kansallisen lainsäätäjän olisi syytä yhdenmukaistaa sekä teknisen toimenpiteen kiertämisestä että oikeuksien hallinnointitietojen muuttamisesta tai poistamisesta tulevat oikeudelliset seuraamukset.

Tekijänoikeuden ja teknisten toimenpiteiden suojan suhde hankala

Oikeudellisesti hankalin kysymys liittyy teknisten toimenpiteiden oikeudellisen suojan laajuuteen ja sen kytkentään tekijänoikeudelliseen suojaan. Teknisten toimenpiteiden laaja oikeudellinen suoja merkitsee, että oikeudellista suojaa tarjotaan myös niissä tapauksissa, joissa teknisen toimenpiteen antama suoja on laajempi kuin tekijän lainmukainen hallintaoikeus. Näin laaja suoja mahdollistaisi oikeudenhaltijoille lähes absoluuttisen oikeudellisen suojan. Näin laajalla suojalla ei ole vastaavuutta perinteisessä tekijänoikeudellisessa lainsäädännössä, jossa pyritään tasapainoon oikeudenhaltijoiden intressien, käyttäjän vapauksien sekä yhteiskunnallisten intressien välillä.

Ongelma johtuu siitä, että oikeuksien hallinnointi- ja suojajärjestelmät mahdollistavat käytön ja käyttöympäristön kontrollin siirtymisen oikeudenhaltijoiden käsiin, kun aikaisemmin tällainen kontrolli ei ole ollut mahdollista. Oikeudellinen ristiriita ei johdu vain teknisestä kehityksestä vaan myös yleisestä oikeuspoliittisesta siirtymisestä kohti yhä laajempaa ja ehkä myös absoluuttisempaa tekijänoikeudellista suojaa. Kun perinteinen tekijänoikeus on lähtenyt oikeudenhaltijan minimisuojasta, joudutaan tilanteeseen, jossa olisi pohdittava käyttäjien oikeuksia ja tekijänoikeuden mahdollista maksimisuojaa.

Direktiivin ja DMCA:n lähtökohdat erilaiset

Hyvin myöhäisessä vaiheessa, vasta syksyllä 2000, direktiiviin lisättiin säännös tekijänoikeuden poikkeusten oikeudellisesta suojasta silloin, kun tekniset toimenpiteet estävät poikkeuksen hyödyntämisen. Tätä tekijänoikeusdirektiivin 6 artiklan 4 kohdan säännöstä on mielenkiintoista verrata Digital Millennium Copyright Actiin (DMCA)(vi), jolla Yhdysvalloissa saatettiin voimaan WIPO:n internetsopimukset.

DMCA, kuten myös WIPO:n internetsopimukset, lähtevät siitä, että teknisten toimenpiteiden suojan ei ole tarkoitus vaikuttaa tekijänoikeuden tasapainoon. Samalla kuitenkin lainsäädännössä lähdetään siitä, että vain tietyissä lainsäädännössä luetelluissa tapauksissa teknisiä toimenpiteitä saa kiertää. Tekijänoikeuden poikkeuksista tai rajoituksista ei puhuta, eikä lainsäädännössä oteta kantaa siihen, miten tekijänoikeuden poikkeuksien soveltuvuus voitaisiin varmistaa. Yhdysvalloissa heräsikin keskustelu käyttäjien oikeudesta kiertää teknisiä toimenpiteitä niissä tapauksissa, joissa teoksen tekijänoikeudellinen suoja on lakannut tai joissa fair use -säännöksiä yleensä sovellettaisiin.

Keskustelun päätteeksi voitiin kuitenkin todeta, että vaikka teknisten toimenpiteiden kiertäminen sallittaisiinkin, ei tämä ole mikään tehokas tae käyttäjien oikeuksien tai yhteiskunnallisten intressien takaamiseksi. Teknisten toimenpiteiden kiertäminen vaatii nimittäin sellaisia taloudellisia resursseja ja ammattitaitoa, joita tavallisella käyttäjällä ei ole.

Tässä valossa tekijänoikeusdirektiivin tarjoama ratkaisu on hyvin mielenkiintoinen. Direktiivin mukaan ensisijainen ratkaisu perustuu vapaaehtoisiin toimiin poikkeuksien ja rajoituksien hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Toissijaisesti jäsenvaltiot voivat ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat tarjoavat eräisiin poikkeuksiin tai rajoituksiin oikeutetuille keinot hyödyntää kyseistä poikkeusta tai rajoitusta. Tekijänoikeuden poikkeukset ja rajoitukset jaetaan tässä siis kolmeen luokkaan:

1) niihin, joiden hyödyntämismahdollisuuksia jäsenvaltiot eivät ole velvollisia takaamaan,
2) niihin, joiden hyödyntämismahdollisuudet jäsenvaltiot voivat (halutessaan) taata ja
3) niihin, joiden hyödyntämismahdollisuudet jäsenvaltiot ovat velvollisia takaamaan.

Poikkeusten hyödyntäminen ongelmallista

On tärkeää todeta, että ensimmäiseen luokkaan kuuluvien poikkeusten kohdalla jäsenvaltioita ei suoranaisesti kielletä takaamasta niitä. E contrario -tulkinnan mukaan näin olisi kuitenkin asian laita. Tämä on ongelmallista esimerkiksi sananvapauden näkökulmasta, kun otetaan huomioon valtioiden velvollisuudet Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusteella taata ihmisoikeuksien tehokas oikeudellinen suoja sekä vertikaalisissa (valtio-yksityinen) että horisontaalisissa (yksityinen-yksityinen) suhteissa. Toisaalta kyseessä olevat poikkeukset ovat luonteeltaan sellaisia, joiden osalta on vaikeaa nähdä, että teknisillä toimenpiteillä voitaisiin estää niiden hyödyntäminen.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mihin toimiin valtiot ryhtyvät poikkeusten takaamiseksi, mikäli vapaaehtoiset toimet eivät auta. Vaikka minusta lähtökohtaisesti on ongelmallista rajoittaa oikeudenhaltijoiden vapautta käyttää teknisiä toimenpiteitä, on ymmärrettävää, että halutaan varmistua siitä, ettei teknisiä toimenpiteitä käytetä poikkeusten sivuuttamiseen. On kuitenkin vaikea arvioida, mihin vaatimus mahdollisesti maasta toiseen vaihtelevien poikkeusten huomioon ottaminen pitkällä tähtäimellä johtaa sisällöntuotannon osalta.

Lisäksi olisi otettava huomioon valtion vastuu tapauksissa, jossa valtio on ryhtynyt teknisten toimenpiteiden kiertämiseen tilanteissa, joissa käyttötarkoitus myöhemmin havaitaan poikkeavan 6 artiklan 4 kohdan sallimasta soveltamisalasta. Valtion velvollisuus luoda järjestely, joka takaa mahdollisuudet hyödyntää poikkeuksia vaatinee, että valtiolla on käytössään pakottavia keinoja. Sovittelumenettely on hyvä ensisijainen ratkaisu, mutta sen lisäksi direktiivissä edellytetään, että käytössä on järeämpiäkin keinoja.

6 artiklan kohdassa 4 otetaan kantaa vain teknisten toimenpiteiden suojaan tekijänoikeuden poikkeusten, ei yleisten tekijänoikeuden rajoitusten osalta. Tämä koskee esimerkiksi teknisten toimenpiteiden suojaa niiden teosten osalta, joiden suoja-aika on päättynyt. Samaten teknisten toimenpiteiden päällekkäinen suoja on jätetty täysin kansallisen lainsäätäjän huoleksi. Direktiivin voimaan saattamisessa tulisikin ottaa kantaa siihen, missä laissa on tarkoituksenmukaisinta säätää teknisistä toimenpiteistä. Samalla tulisi estää sellainen päällekkäinen oikeudellinen suoja, joka mahdollistaisi teknisten toimenpiteiden suojan saamisen tapauksissa, joihin direktiivin antama suoja ei ulotu.

Direktiivin ristiriitaisuuksia

6 artiklan 4 kohdan 4 alakohta sisältää poikkeussäännöksen, jonka mukaan tekijänoikeuden poikkeusten hyödyntämismahdollisuuksien takaamista ei sovelleta teoksiin tai muuhun aineistoon, joka on saatettu yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada nämä teokset ja muu aineisto itse valitsemaansa paikkaan ja itse valitsemanaan aikana tietyillä sovituilla ehdoilla. Säännös näyttää siis kumoavan kaiken edellä sanotun ja luovan tilanteen, jossa digitaalisessa käyttöympäristössä tekijänoikeuden tasapainoa koskevat säännökset mitätöidään.

Säännöksen ongelmallisuus johtuu monista asioista. Ensinnäkin on todettava, että säännös saattaa tulevaisuudessa koskea käytännöllisesti katsoen kaikkea saatavilla olevaa aineistoa, sillä on hyvin helppo luoda ainakin sellainen hetkellinen on-line -yhteys, joka mahdollistaa säännöksen soveltamisen. Lisäksi voidaan perustellusti kyseenalaistaa, miksi teknisen alustan perusteella halutaan luoda oikeudellinen erottelu, samalla kun yleisessä lainsäädäntökehityksessä pyritään yhä enenevässä määrin tekniikkaneutraalisuuteen.

Suurin ongelma piilee kuitenkin maininnassa sovituista ehdoista, sillä se antaa kuvan rajoittamattomasta sopimusvapaudesta. Näin ei kuitenkaan voi olla asian laita. Eurooppalainen lainsäätäjä ei voine tarkoittaa, että perustavaa laatua olevista oikeuksista voisi sopimuksin luopua tai että kuluttujansuojalainsäädännöstä johdettavia heikomman osapuolen suojaksi tarkoitettuja periaatteita voisi tekijänoikeuslaindäädännön perusteella sivuuttaa. Artiklan sananmuoto vain on sikäli epäonnistunut, että se voidaan tulkita yksityissääntelyn suosimiseksi ja sallimiseksi rajoituksitta.

Yleisestikin ottaen 4 alakohdan tarkoitus on epäselvä. Säännöstä ei voi puolustaa ainakaan sillä, että sen pois jättäminen olisi mahdollistanut teknisten toimenpiteiden kiertämistä yksityisten toimesta. 6 artiklan selvänä yleisperiaatteena on, että teknisten toimenpiteiden kiertäminen on kiellettyä ja että teknisten toimenpiteiden kiertäminen voidaan valtion toimesta laillisesti suorittaa vain tietyissä tarkoin määritellyissä tapauksissa. Soveltuvampi selitys voisi olla pyrkimys luoda ehdollisia palveluja koskevan direktiivin kanssa yhteensopiva säännös.

Ehdollisia palveluja koskevassa direktiivissä ei nimittäin esitetä rajoitteita teknisten toimenpiteiden oikeudelliselle suojalle. On kuitenkin otettava huomioon, että ehdollisia palveluja koskeva direktiivi koskee vain teknisiä toimenpiteitä, joiden tarkoitus on taata maksun saaminen palvelusta. 4 alakohdan mukainen laaja yksityistä sääntelyä teknisin toimenpitein tai sopimuksin mahdollistava säännös on mitä ongelmallisin tekijänoikeuden tasapainon, erityisesti tekijänoikeuden yhteiskunnallisten tarkoitusperien sekä ihmisoikeuksien ja muiden perustavaa laatua olevien oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Oikeuksien hallinnointitietojen suoja ongelmaton

Tekijänoikeusdirektiivin 7 artiklan säännös oikeuksien hallinnointitietojen suojasta on varsin ongelmaton. Säännöksellä kielletään toisaalta oikeuksien sähköisten hallinnointitetojen poistaminen tai muuttaminen ja toisaalta suojattujen teosten tai muun aineiston levittäminen, maahantuonti levitystä varten, yleisradiointi, yleisölle välittäminen tai yleisön saataviin saattaminen niin, että sähköiset oikeuksien hallinnointitiedot on poistettu tai niitä on muutettu luvatta. Oikeudellisen seuraamuksen edellytyksenä on, että henkilö “on tiennyt tai hänen voidaan kohtuudella olettaa tietävän aiheuttavansa, mahdollistavansa, helpottavansa tai salaavansa laissa säädetyn tekijänoikeuden tai tekijänoikeuden lähioikeuksien taikka direktiivin 96/9/EY III luvussa säädetyn sui generis-oikeuden loukkaamisen”.

On hieman epäselvää, edellytetäänkö 7 artiklan mukaan, että palvelun tarjoajan tai elektroniikan kehittäjän tulisi luoda palvelunsa tai tuotteensa sellaisiksi, että oikeuksien hallinnointitiedot säilyvät. DMCA:n vastaavissa säännöissä ennakoidaan paljon selvemmin tulevia standardeja, joita olisi sovellettava palvelujen ja tuotteiden osalta.

Sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä otetaan tekijänoikeusdirektiiviä selvemmin kantaa palvelun tarjoajan vastuuseen. Tekijänoikeusdirektiivissä lähdetään siitä, että säännösten ei tulisi vaikuttaa tekniikan kehittämiseen, eli elektroniikan kehittäjiä ei velvoiteta noudattamaan eri oikeuksienhallinnointijärjestelmiin liittyviä standardeja.

7 artiklaan mahdollisesti piilevä ongelma liittyy lähinnä ehtojen pätevyyteen ja ehtojen kytkeytymiseen teknisiin toimenpiteisiin. Esimerkkinä tästä on tilanne, jossa kohtuuttomaksi tai laittomaksi todettu ehto poistetaan. Onko tällaisen ehdon poistaminen tai muuttaminen laitonta, varsinkin huomioon ottaen ehdon mahdollinen kytkeytyminen tekniseen toimenpiteeseen eli itseapujärjestelmään? Tähän ei tekijänoikeusdirektiivi vastaa. Kaikki viittaa siihen, että tämäntyyppisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan samantapaisia järjestelyjä kuin 6 artiklan 3 kohdassakin.

Lopuksi

Tekijänoikeusdirektiivin implementointi Suomen tekijänoikeuslakiin on alkanut. Opetusministeriöllä on aikaa työn suorittamiseen runsas vuosi. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten direktiivissä annettu liikkumavara hyödynnetään Suomessa ja miten siinä olevat ongelmat ratkaistaan.

Viveca Still
OTK, tutkija
Kansainvälisen talousoikeuden instituutti KATTI
Helsingin yliopisto