Ohjelmakoodi tekijänoikeussuojan kohteena

(IPRinfo 3/2004)

Tietokoneohjelman ohjelmakoodin merkitys usein unohtuu keskustelussa tietokoneohjelman oikeudellisesta suojasta. Tämä on havaittavissa muun muassa ohjelmien teoskynnystä koskevissa tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa.
Ohjelmakoodille tulisikin antaa sille kuuluva keskeinen merkitys arvioitaessa tietokoneohjelmien tekijänoikeudellista suojaa. Tällöin myös tekijänoikeuden asema ohjelmien oikeudellisena suojamuotona selkeytyisi.

Tietokoneohjelmia suojataan tekijänoikeuslain mukaisesti kirjallisina teoksina. Ohjelmien tekijänoikeussuoja on yhdenmukaistettu EU-alueella 14.5.1991 annetulla direktiivillä tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta (91/250/ETY).
Tekijänoikeudella suojataan vain sellaisia tietokoneohjelmia, joita voidaan pitää teoksina. Teoksen taas tulee olla tekijänsä luovan ja omaperäisen työn tulos. Kotimaisessa lainvalmisteluaineistossa olevien periaatteiden mukaan tietokoneohjelman luovuus ja omaperäisyys ilmenevät ensisijassa ohjelmoijan tekemissä valinnoissa, joilla tietojenkäsittelyongelman ratkaisu on ohjelmallisesti toteutettu.

Suoja edellyttää luovuutta
Jos tietojenkäsittelyongelmaan on olemassa vain yksi ratkaisu, johon päädytään mekaanisesti ulkoisten tekijöiden sanelemana, ei ohjelma ilmennä ohjelmoijan omaperäistä tai luovaa panosta eikä siten ylitä teoskynnystä. Teostasoon eivät yllä myöskään yksinkertaiset ohjelmat, jotka koostuvat sarjasta alan ammattilaiselle lähinnä itsestään selviä toimia, eivätkä yleisesti käytetyt ratkaisut.

Tietokoneohjelman perustana olevia algoritmeja, periaatteita ja ideoita ei suojata. Tekijänoikeussuojan ulkopuolelle jäävät myös ohjelman perustana oleva systeemi ja logiikka, samoin kuin ns. “systeemi-idea” tai “konseptit”. Näin tekijänoikeus ei yleisen periaatteensa mukaan monopolisoi ideoita, vaan jättää konkreettisen luovan ilmaisumuodon takana olevat ideat ja periaatteet vapaasti käytettäviksi.

Ohjelma on suojattu sekä sen lähdekoodisessa että konekielisessä muodossa, tallennettuna paperille, levykkeelle, tietokoneen keskusmuistiin tai vaikkapa integroidulle piirille. Vastaavasti suojataan myös ohjelmaan liittyviä valmisteludokumentteja.

Suojan kohteena lähdekoodi
Tekijänoikeussuojan soveltaminen tietokoneohjelmiin perustuu siihen, että ohjelmat luodaan tietyssä kirjallisessa muodossa soveltaen valittua koodistoa eli ohjelmointikieltä. Tätä ohjelman kirjallista muotoa kutsutaan lähdekoodiksi. Tekijänoikeussuojan kohteena onkin ensisijaisesti ohjelman lähdekoodi.

Kuten professori Ahti Saarenpää on eri yhteyksissä todennut, lähdekoodin vakiintuminen kansainvälisesti tekijänoikeussuojan ensisijaiseksi kohteeksi on vähentänyt aiemmin esiintynyttä tunnistamisongelmaa. Tunnistamisongelma on syntynyt, kun ei ole oikein erotettu sitä ohjelman muotoa, joka on tekijänoikeussuojan kohteena (“ohjelma ei ole se, mitä ruudulla näkyy”).

Tekijänoikeussuojan kohteen oikea tunnistaminen varmistaa, että tekijänoikeuden tuoma yksinoikeus vaikuttaa halutussa laajuudessa ja että yksinoikeus on tässä mielessä tehokas. Erityisesti Yhdysvalloissa tekijänoikeussuojan kohteeksi on joissakin tapauksissa hyväksytty myös ohjelman ei-kirjallisia (non-literal) muotoja kuten ohjelman rakenne ja sen käyttämät tietorakenteet.

Tietokoneohjelman suojan ulottaminen myös tällaisiin ei-kirjallisiin muotoihin voi hyvinkin olla laajemmassa immateriaalioikeuden kentässä perusteltua, mutta ei välttämättä tehokkainta tekijänoikeuden avulla toteutettuna.

Päällekkäisarvioinnin riski
Ohjelman tekijänoikeudellisen ylisuojaamisen lisäksi suojan kohteen virheellinen tunnistaminen voi johtaa ohjelman alisuojaamiseen. Alisuojaaminen seuraa muun muassa silloin, kun tekijänoikeussuojan kohde mielletään liian yleisellä, abstraktilla tasolla.

Esimerkkinä voi toimia tilanne, jossa yksinkertaisen tekstinkäsittelyohjelman ei katsottaisi nauttivan tekijänoikeussuojaa sillä perusteella, että se toteuttaa vain tekstinkäsittelyohjelmissa yleisesti käytettyjä toimintoja (rivitys, tavutus, tekstin muokkaus, jne.). Tällöin päätellään, että tekstinkäsittelyohjelma ei nauti tekijänoikeussuojaa siitä syystä, että suojan kohteeksi tunnistetut perustoiminnallisuudet rinnastetaan ohjelmaideaan ja ohjelman toiminnallisiin periaatteisiin, jotka eivät vakiintuneesti kuulu tekijänoikeussuojan piiriin. Ohjelmassa olevien ideoiden ja tunnistetun ilmaisumuodon sekoittuessa varsinaisen ohjelmakoodin omaperäisyys ei tule lainkaan arvioitavaksi, ja tekijänoikeudella suojattavaksi tarkoitettu teosmuoto jää havaitsematta.

Tietokoneohjelman tekijän mahdollisuutta luoda omaperäinen ohjelmakoodi vähentää ohjelman tekninen ja toiminnallinen viitekehys. Ohjelmat toimivat tietyssä fyysisessä (teknisessä) ympäristössä, ne toteuttavat valittuja teknisiä määrittelyjä ja rajapintoja, ne ohjelmoidaan valitulla ohjelmointikielellä, ja ne toteuttavat haluttuja laajempia tai suppeampia toimintoja. Liian abstraktilla tasolla mielletty tekijänoikeussuojan kohde helposti “sulautuu” ohjelman teknisiin ja toiminnallisiin reunaehtoihin.

Näin tapahtui esimerkiksi Helsingin hovioikeuden 28.12.1999 antamassa tekijänoikeusrikosta koskevassa tuomiossa (Dnro R 99/661), jossa ohjelmien havaitun selvän samankaltaisuuden tulkittiin olevan seurausta määritellyistä ulkoisista tekijöistä.

Onko kohteen tunnistaminen edelleen ongelma?
Onko tekijänoikeussuojan kohteen identifioinnissa sitten edelleen havaittavissa professori Saarenpään mainitsema tunnistamisongelma? Asiaa valottaa tekijänoikeusneuvoston viimeisin (julkaistu) tietokoneohjelman teoskynnystä koskenut lausunto 2003:10. Neuvoston kahdesta muusta keskeisestä teoskynnystä koskevasta ratkaisusta (1998:16 ja 1997:12) vuonna 1998 annettu lausunto vastaa perusteluiltaan uusinta lausuntoa.

Tekijänoikeusneuvoston lausuntojen analysoinnin perusteella voidaan nähdäkseni esittää, että teoskynnyksen arvioinnin osalta jonkinasteinen tunnistamisongelma on edelleen olemassa.

Teosharkinnan ohjeistaminen vaikeaa
Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2003:10 liittyy tekijänoikeusrikosta koskevaan asiaan, jonka käsittely oli vielä ainakin 2.8.2004 kesken käräjäoikeudessa. Tekijänoikeusneuvosto otti kantaa vesilaitosautomaatiosovellukseen tehtyjen asiakaskohtaisten lisäysten teostasoon ja tekijänoikeussuojaan.

Tekijänoikeusneuvosto pyysi asian käsittelemiseksi teknisen asiantuntijalausunnon. Asiantuntijalausunnon mukaan ohjelmatiedostot olivat itsenäisen ohjelmointityön tulos ja molemmat lähdekoodit tekijänoikeudella suojattuja. Neuvoston pyytämä tekninen asiantuntijalausunto ei ole julkinen.

Lausunnossa toistetaan yleiset tekijänoikeussuojan syntymiseen liittyvät edellytykset: ohjelman omaperäisyys, yleisesti käytettyjen, niin sanottujen standardiratkaisujen poissulkeminen sekä periaate, että ohjelman ulkoasulla (esim. välimerkeillä) ei ole merkitystä teosharkinnassa.

Varsinaisen teosharkinnan osalta neuvosto totesi seuraavaa:
“Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että tietokoneohjelman perustana oleva idea tai ajatus ohjata tai valvoa esimerkiksi sähkön-, veden-, kaasun- tai lämmönjakelua ei ole tekijänoikeudella suojattu. Myöskään tämän idean toteuttamiselle välttämättömät seikat eivät sellaisenaan ole tekijänoikeudella suojattuja. Tällaisina välttämättömyyksinä voidaan pitää esimerkiksi tietokoneohjelman jakautumista idean toteuttamiseksi pakollisiin osiin, kuten sähkön- tai vedenjakelun raportoinnin toteuttaviin osa-alueisiin. Edellä todettu mahdollistaa sen, että markkinoilla voi samanaikaisesti olla useita saman toiminnallisuuden toteuttavia omaperäisiä tietokoneohjelmia.”

Neuvosto katsoi muun muassa käytettävissään olleen asiantuntijalausunnon perusteella, että lausuntopyynnössä tarkoitetut lähdekoodit saivat tietokoneohjelmina tekijänoikeussuojaa.

Nähdäkseni neuvoston edellä lainatussa lausunnon osassa ilmaistaan vain se tekijänoikeuden peruslähtökohta, että tekijänoikeus ei suojaa ohjelmaideaa kokonaisuudessaan tai sen yksittäisiä toiminnallisia ideoita. Ohjelman toiminnallisten osien erittelystä on ainakin teknisesti pitkä matka ohjelmakoodin analysointiin.

Vaikka neuvoston lausuma lähtökohta onkin oikea, voi muiden teosharkintaa ohjaavien ohjeiden puuttuminen lausunnosta helposti johtaa teosharkinnan liian abstraktille tasolle niin tuomioistuimessa kuin ohjeena teknistä asiantuntijaa varten. Tällöin toteutuu edellä mainittu tunnistamisongelma, ja ohjelman ideoita ja varsinaista tekijänoikeudella suojattua ilmaisua arvioidaan päällekkäin.

Arviointi edellyttää teknistä asiantuntemusta
Ohjelmakoodi on tietokoneohjelman keskeisin elementti. Se on ohjelman suunnitteluvaiheen, varsinaisen valmistuksen eli koodauksen ja kattavan testauksen lopputulos. Juuri ohjelmakoodi sisältää ohjelman suunnittelussa, teknisen arkkitehtuurin valinnassa ja käytännön toteutuksessa tehdyt valinnat.

Vaikka ohjelmakoodi onkin luotu erityisellä teknisellä koodistolla (ohjelmointikielellä), se on tietokoneohjelman konkreettisin tekstipohjainen muoto, johon tekijänoikeus on vastaavin perustein haluttu kohdistaa.

Ohjelmakoodissa ilmenevän omaperäisyyden ja ohjelmakoodien samankaltaisuuden arviointi edellyttää teknistä asiantuntemusta. Samankaltaisuuden arviointiin löytyy paljon erilaisia teknisiä menetelmiä, joiden valinta ja käyttö tulisi dokumentoida osana kussakin tapauksessa annettua ratkaisua tai osana viranomaisen lausuntoa. Vastaavasti omaperäisyyttä arvioitaessa tarkastelun tulisi pysytellä konkreettisessa ohjelmakoodissa esiintyvissä tekijän valinnoissa.
Pelkän yleistason havainnon vaihtoehtoisten valintamahdollisuuksien supistumisesta ulkoisten seikkojen johdosta ei tulisi itsessään olla riittävä peruste sille, että ohjelmakoodin ei katsottaisi olevan tekijänoikeudellisesti suojattu. Vaihtoehtoisten valintamahdollisuuksien vähäisyyden tulisi pikemmin johtaa siihen, että tekijänoikeuden katsottaisiin suojaavan suhteellisen suppeasti vain nimenomaisessa lähdekoodimuodossa ilmenevää omaperäisyyttä.

Artikkeli perustuu kirjoittajan sekä diplomi-insinöörien Tommi Elon ja Tero Hasun yhdessä tekemään selvitykseen “Teknis-juridinen selvitys tekijänoikeudesta tietokoneohjelman lähdekoodiin Suomessa ja Euroopassa” (3.10.2003). Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Markus Oksanen
OTK, lakimies
Asianajotoimisto Peltonen, Ruokonen & Itäinen