Nurmen selvitys pettymys viestintäalalle

(IPRinfo, teemanumero 2002)

Pekka Nurmen kesäkuussa 2002 valmistunut, sinänsä ansiokkaasti laadittu ja hyvin kirjoitettu selvitys oli varsin suuri pettymys viestintäalan yrityksille.

Selvityksen tarkoituksena oli muun muassa arvioida, onko tekijänoikeuden käytön kannalta tärkeillä aloilla tapahtunut sellaista olennaista kehitystä, joka puoltaisi työsuhdetekijänoikeutta koskevaa sääntelyä.

Viestintäalan näkökulmasta katsottuna huomattavaa kehitystä on tapahtunut. Paljon ja olennaista. Erityisesti teknologinen kehitys on ollut viimeisien vuosien aikana huimaa. Selvityksen johtopäätöksenäkin todetaan, että ”olosuhteissa tekijänoikeuden alalla on viime vuosina tapahtunut merkittävää muutosta ja muutos edelleen jatkuu.”

Viestintäalalla erilaisissa muodoissa olevat suojatut aineistot ja monipuolistuneet jakelukanavat ovat muuttaneet tapoja tehdä, tarjota ja jaella tekijänoikeudellisia teoksia. Digitaalista aineistoa voidaan yhdistää, muokata, kopioida ja välittää kaikin tekniikan suomin keinoin. Verkkolehdet ja kaikki muu digitaalinen kirjallinen sekä kuvallinen aineisto tietoverkoissa, mobiilipalvelut, sähköiset kirjat ja muut tallenteet sekä tulossa oleva digitaalinen televisio ovat vain muutamia esimerkkejä.

Suuria muutoksia olosuhteissa

Millaista teknologista tai muuta kehitystä tulisi vielä tapahtua, jotta muutosten voitaisiin katsoa olevan niin olennaisia, että lainsäätäjä voisi ryhtyä toimenpiteisiin? On vaikeaa kuvitella suurempia muutoksia olosuhteissa kuin viimeisten vuosien aikana on tapahtunut. Jos kehitys ei ole ollut tähän mennessä riittävää, millainen muutos sitten olisi? Kukaan ei pystyne kiistämään sitä, etteivätkö yritysten toimintaympäristöt ja aineistojen käyttötavat olisi aivan erilaisia kuin 1990-luvun puolivälissä, jolloin asiaa edellisen kerran sivuttiin hallituksen esityksessä.

Mielipiteet ja näkökannat eivät ole muuttuneet. Työntekijät näkevät, että työsuhdetekijänoikeussääntelyä ei tule toteuttaa, koska se veisi heiltä osan neuvotteluvalteista esimerkiksi työehtosopimusneuvotteluissa. Työnantajat katsovat sääntelytarpeen olevan edelleen olemassa muun muassa siksi, että olisi vain kohtuullista, että työnantaja saa täysimääräisesti hyödyntää työn tuloksia. Työnantaja luo ne olosuhteet, joita ilman useimpia työsuhteen aikana luotuja teoksia ei koskaan tehtäisi.

Mikä merkitys yksittäiselle työntekijälle?

Nurmen selvityksen johtopäätöksistä yksi on se, että ”soveltamisalaltaan yleinen säännös tekijänoikeuden siirtymisestä työsuhteessa työnantajalle olisi periaatteellisesti huomattava muutos.” Mitä puuttuminen merkitsisi viestintäalan yrityksen kannalta? Mitä säännöksen lisääminen merkitsisi yksittäisen työntekijän kannalta? Näihin kysymyksiin selvityksestä ei löydy vastausta.

Pekka Nurmi päättää selvityksensä toteamukseen, ettei lainsäädäntötoimenpiteisiin ole tässä vaiheessa tarpeen ryhtyä. Lain muuttamiseen olisi voitu ja pitänyt ryhtyä nyt, sillä tekijänoikeuslakia muutetaan ja uudistetaan verkkaiseen tahtiin. Tekijänoikeuslakia muutetaan nyt joka tapauksessa, joten ajankohta olisi ollut sopiva tämänkin asian käsittelyyn. Ilman lainsäätäjän toimenpiteitä voidaan toimia, vaikka työntekijöiden korostama sopimustien ensisijaisuus onkin monet kerrat osoittanut toimimattomuutensa.

Pekka Nurmi: Tekijänoikeudet työ- ja virkasuhteessa. Selvitys tekijänoikeuden asemaan työ- ja virkasuhteissa liittyvistä sääntelytarpeista (Opetusministeriön tekijänoikeusselvitykset 2002):

Valtteri Niiranen
Johtaja, varatuomari
Viestinnän Keskusliitto

Share: