Näkökulmia digitaalitalouden tekijänoikeuskysymyksiin

(IPRinfo 3/2009)

Arvosteltu teos: Oesch, Rainer – Heiskanen, Hanna -Hyyrynen, Outi (toim.): Tekijänoikeus ja digitaalitalous
WSOYPro 2008, 210 s. ISBN 978-951-0-35227-4

Tekijänoikeus ja digitaalitalous -kirjan kirjoittajat osallistuivat 2006-2007 Helsingin ja Turun yliopistojen oikeustieteellisten tiedekuntien projektiin “Tekijänoikeus digitaalisessa taloudessa”. Yhdestätoista kirjoituksesta kahdeksan on opiskelijoiden kirjoittamia. Projektia ohjanneet Niklas Bruun, Rainer Oesch ja Taina Pihlajarinne ovat kirjoittaneet omat artikkelinsa.
Useimmat artikkelit koskevat digitaalisten käyttötapojen vaikutusta tekijänoikeuteen. Näkökulmia on yhtä monta kuin kirjoittajia. Tämä on kirjan vahvuus.

Siinä käsitellään muun muassa teknisten suojakeinojen sääntelyä, sähkökauppalain mukaista ilmoitusmenettelyä (notice and take down) sekä moraalisten oikeuksien ja uusien liiketoimintamallien suhdetta. Aiheiden käsittelytapa osoittaa, että ne ovat opinnäytetöiden tiivistelmiä ja yhteenvetoja.

Kirjassa on ilahduttavasti käsitelty myös aiheita, joista opinnäytetöissä harvemmin kirjoitetaan. Tällainen on Daniel Straniuksen kirjoitus kirjastoista ja tekijänoikeudesta. Aiheenvalintana piristävä on myös Creative Commons -lisenssejä koskeva Ilona Tulokkaan artikkeli, jossa CC-lisenssien universaalia luonnetta ei ole nielty purematta. Ehtojen lokalisointi (tai sen puute) ja USA-lähtöisten lisenssien outous suomalaisessa sopimusympäristössä on yksi kirjoituksen pääteemoista.

Aiheiden runsaus on samalla kirjan heikkous. Artikkelit jäävät irtonaisiksi katsauksiksi ajankohtaisiin teemoihin. Runsaudesta jää lukijalle tyhjä olo. Varmaankin siksi, että kirjan nimi henkii lupausta synteesistä tai sen sukuisesta lähestymistavasta. Tämä on tietysti paljon vaadittu opinnäytetöiden esittelyltä. Toimitustyössä on kuitenkin menty aidan yli matalasta kohdasta.
Aiheet eivät keskustele keskenään eivätkä liity toisiinsa. Nimestään huolimatta kirja ei käsittele oikeuden ja digitaalisen talouden suhdetta eikä liitä aiheita laajempaan kokonaisuuteen. Tämä voi karvastella kirjan ostaneen mieltä.

Teoksen avaa Rainer Oeschin “Tekijänoikeus, kuluttaja ja Lex Karpela”. Kuluttaja on tullut tekijänoikeuden näyttämölle kuin työväki aikoinaan 1800-luvulla Suomen säätyjen keskelle ja siellä pysyy.

Kuluttajapolitiikkaa on tekijänoikeudessakin monen moista. Kansalaisten sähköisten oikeuksien valvojia on ilmoittautunut viime vuosina, mandaatilla ja ilman. Ideologeja ja agitaattoreita on liikkeellä. Kuluttajaviranomaiset etsivät linjaansa tekijänoikeusasioissa. Tästä saisi herkullisia juonteita kriittiseen kirjoitukseen. Avausartikkeli jää kuitenkin valitettavan ohueksi.

Kiinnostavinta on se, mitä opiskelijat ja projektien vetäjät tällä hetkellä (tai 2006-2007) pitävät mielenkiintoisena. Vaikeisiin aiheisiin on tartuttu rohkeasti. Parhaissa artikkeleissa on pystytty yksinkertaistamaan ja pelkistämään. Taina Pihlajarinteen kommentaari tekijänoikeusneuvoston lausunnosta 2007:9 on johtopäätöksineen selkeä.

Ilona Tulokkaan ja Hanna Heiskasen (TV-ohjelmien välittämisestä) lyhyet puheenvuorot menevät napakasti asiaan. Olen lukenut viime vuosien väitöskirjoista ja korkeakoulujen julkaisusarjoissa ilmestyneistä kirjoista sekavampia selostuksia samoista aiheista. Heiskasen artikkelissa on selostettu myös aiheeseen liittyvää EU-jäsenvaltioiden sääntelyä. Muuten lähteitä on tuotu esiin suppeasti. Useimmissa kirjoituksissa pitäydytään tutuimmassa ja turvallisessa suomalaisessa ja pohjoismaisessa aineistossa.

Kirjan kohderyhmä on ongelma. Kyseessä ei ole käytännön käsikirja eikä liioin varsinaisten tutkimustulosten esittely. Kirja voi olla hyödyksi niille, jotka haluavat nähdä poikkileikkauksen vapaalla kädellä valituista, mutta ajankohtaisista tekijänoikeudellisista teemoista.

Kirjassa on myös muutama hyvä lohkaisu. Mieleen jäi Daniel Straniuksen ajatus tekijänoikeuden kehittämisen vaikeudesta: kaikki, joilla on tekijänoikeudessa jokin intressi, tuntuvat katsovan olevansa heikommassa asemassa kuin muut. En tiedä onko tämä toteamus uusi, mutta opinnäytetyön lopputulemana se on itsenäinen ja omaperäinen.

 

Pekka Tarkela
Asianajaja, Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy