Mutta mistä tuomarit

Saamme siis immateriaalioikeutta käsittelevän tuomioistuimen tai jaoston. EU:n sisään tai kylkeen tulee lähivuosina tuomioistuin, jolla on toimivalta käsitellä ainakin eräitä tuon alan juttuja. Jo aika kauan Saksassa toimineen Euroopan patenttiviraston muutoksenhakuasteen ratkaisut ovat olleet keskeisiä eli tosiasiallisia prejudikaatteja ympäri maailman.

Tätä kehitystä on ounasteltu ja odotettu. Hyvä.

Mutta mistä tuomarit?

Sellaisia kansainvälisiä ja kansallisia elimiä on kyllä ollut, joihin uraansa väsyneet poliitikot on voinut parkkeerata, kunhan heillä on ollut jonkinlainen juristintutkinto. Nyt jo tuomioistuinten sisällä tiedetään, ettei tuo vetele. Riittämättömästi valmistellut henkilövalinnat tarkoittavat lisää työtä muille tuomareille. Kun joku ei osaa eikä vähällä opi, toiset saavat tehdä nekin työt.

Olen minäkin nähnyt tällaista, vaikka siitä on jo aikaa. Puheenjohtaja kirjoitti sekä ratkaisun että erimielisen jäsenen eriävän mielipiteen, kun tämä ei itse osannut. Tai sen teki esittelijä. Sattuuhan sitä, ja aina on niin eksoottisia oikeuden alueita, ettei niihin opi kuin harjaantumalla. Kuinka moni alituomari arvelee suoriutuvansa noin vain esimerkiksi mutkikkaammista tullirikosasioista? Tuskin moni.

Tuomarin riippumattomuutta on korostettu ehkä viisitoista vuotta niin johdonmukaisesti, että kukaties juuri nyt olisi sopiva hetki tutkia, millaisia tahattomia seurausvaikutuksia sillä on ollut.

Periaate on selvä. Yhteiskunta ei toimi, ellei tuomioistuimiin ja siis tuomareihin voi luottaa, ja tämän aatteen keskeinen elementti on asiattoman vaikutuksen estäminen.

Mutta ilkeämielinen tarkkailija saattaisi väittää, että jotkut tuomarit ottavat riippumattomuuden niin raskaasti, että vetäytyvät niin kauas kuin suinkin tavallisesta elämästä. Olihan niitä ennenkin, kuten sekin yksi kihlakunnantuomari, joka ei voinut käydä potkupallo-otteluissa, koska pelkäsi riippumattomuutensa vaarantuvan.

Luultavasti hän oli vain sen verran yksinkertainen, ettei tajunnut tuomarin toiminnan keskeistä elementtiä. Tuomarin on oltava myös hyvä näyttelijä. Jos hän on tarpeeksi hyvä vihreän veran takana, yksityiselämässä häntä ei tunnisteta, vaikka hän veikkaisi Vermossa mallasjuomien merkeissä.

IPR-asioissa tuomarien ongelma on hankalampi. Tekijänoikeusasioissa uuden tieto- ja tietoliikennetekniikan pääpiirteiden ymmärtäminen alkaa olla välttämätöntä. Patenttiasioissa ei ihan riitä, että asianajajat ja asiantuntijat selittävät ongelmia. Tuomarilla pitäisi olla välttävät tiedot monistakin luonnontieteiden alan opeista, kuten mekaniikasta, kemiasta, fysiikasta…

Tuomarikoulutus on maassamme edennyt yleisen ujostelun merkeissä eli siis aika tahmeasti. IPR-tuomarit tekisivät viisaan liikkeen palkkaamalla esimerkiksi yliopistolta muutamia siihen toimeen halukkaita ja esteettömiä tiedemiehiä (tai heidän assistenttejaan) pitämään puolen vuoden kursseja, jotka käytyään kukaan ei olisi enää entisensä. Mielessäni on esimerkiksi patenttioikeudessa yhä keskeisempi molekyylibiologia ja sitä hyvin lähellä olevat alat, kuten genetiikka ja sen uudet, yllättävät käänteet.

Tämän voisi organisoida, jos tuomarit ja mahdolliset esittelijät olisivat valmiita ottamaan lusikan kauniiseen käteen.

Lusikoita saa halvalla.  Sellaisella on myös paljon parempi pistellä keittoa kuin haarukalla.

Jukka Kemppinen