Muotoilija, yritys ja immateriaalioikeuksien viidakko – Millainen suojaus on riittävää?

(IPRinfo 3/2012)

IPR-lakimiehen työtä on sopivan suojauspaletin rakentaminen yhdessä asiakkaan kanssa. Useimmiten parhaan suojan saa yhdistelemällä eri suojamuotoja.

Osaamisen ja innovaatioiden suojaamisessa on lukuisia vaihtoehtoja. Näistä keskeisiä ovat immateriaalioikeudet kuten patentti, hyödyllisyysmalli, tavaramerkki, malli, toiminimi ja tekijänoikeus.

Kyseeseen saattavat tulla myös niin sanotut ei-muodolliset suojaustavat, joihin kuuluvat esimerkiksi tekninen suojaaminen ja henkilöstön sitouttaminen. Kyllä, kaikki nämä toimenpiteet saattavat palvella samaa osaamisen suojaamisen tarkoitusperää.

Erityisesti teolliset muotoilijat ajattelevat kuitenkin usein tekijänoikeudellisen suojan riittävän suojaamaan omia innovaatioita. Muut suojausmahdollisuudet nähdään kalliina ja liian hankalina ainakin yksityisen ihmisen maksaa ja hallita.

Yrityksissä hallitaan paremmin innovaatioiden suojaus rekisteröinneillä. Niiden intressissä onkin rekisteröidä syntyvät innovaatiot ja varmistaa oikeuksien siirtyminen tavalla tai toisella yrityksen haltuun. Mikäli työsuhteessa tehty innovaatio ei siirry työnantajalle lain nojalla, on oikeuksien siirtymisestä sovittava sopimuksin.

Immateriaalioikeuksien rajapinta hämärtyy
Jo pitkään on kehityssuuntana ollut suojamuotojen keskinäinen limittyminen ja suojaamisen ulottaminen koskemaan yhä uudenlaisia kohteita. Onko tarpeen suojata käyttöliittymäikoneita mallisuojauksen lisäksi myös tavaramerkkeinä? Entäpä tekijänoikeudellisen suojan piirissä olevaa designhuonekalua mallisuojalla? Kannattaisiko omalle huippudesigntuotteelle keksiä joku nimikin? Olisiko se suojattavissa tavaramerkkinä?

Viime aikoina suurta julkisuutta saaneessa klassikkohuonekalujen tekijänoikeusloukkaukseen liittyvässä tapauksessa ainakin yksi sivustolla markkinoitavista huonekaluista on suojattu myös ulkoasutavaramerkkinä EU-alueella. Rekisteröinti on voimassa myös Isossa-Britanniassa, jossa sen tekijänoikeudellinen suoja on jo päättynyt.

Käytännön työssä IPR-lakimiehenä keskeinen osa työtä onkin kullekin asiakkaalle sopivan suojauspaletin rakentaminen yhdessä asiakkaan kanssa ja suojan ylläpitäminen. Käytännössä parhaan suojan saakin useimmiten yhdistelemällä eri suojamuotoja.

Mallioikeus on ensisijainen
Mallioikeudella voi suojata tuotteen tai sen osan ulkomuodon ja saada muotoilulle määräaikaisen ja maakohtaisen tai alueellisen yksinoikeuden. Kohteen on oltava julkistamaton, ja sen on erottava riittävästi aikaisemmin tunnetuiksi tulleista malleista.

Mallioikeushakemuksissa suoja perustuu tuotteen ulkomuotoa kuvaaviin piirustuksiin tai valokuviin. Näihin liittyy paljon yksityiskohtaisia ja maittain vaihtelevia sääntöjä, jotka vaativat asiantuntemusta. Mitä paremmin malli on kuvattu, sitä laajempaa suojaa se saa. Mallirekisteröinti saa tavaramerkistä poiketen suojaa tuoteryhmästä riippumatta.

Huolellisesti mietitty mallisuojaus on parhaimmillaan tehokas suoja markkinoilla olevia luvattomia jäljitelmiä vastaan. Mallien rekisteröinti on nykypäivänä mahdollista kansainvälisesti varsin laajasti sekä kansallisten mallisuojausten että kansainvälisten järjestelmien kautta.

Uusi ja yksilöllinen malli voi tosin saada suojaa EU:n alueella rekisteröimättömänäkin siitä päivästä lukien, kun malli on tullut yhteisön alueella tunnetuksi. Koska rekisteröimättömän mallin suoja-aika on vain kolme vuotta, ja suoja-ala kapea, on kuitenkin suositeltavaa hakea joko rekisteröityä yhteisömallia tai kansallista rekisteröintiä.

Tekijänoikeus vahvistaa suojaa
Tekijänoikeus on olennainen osa yrityksen immateriaalioikeuksia. Tekijänoikeus poikkeaa teollisoikeuksista siinä, että se syntyy tekijälleen sillä hetkellä kun teos on luotu.

Teos on yksilöllinen ja omaperäinen luomistyön tulos. Se on muoto, johon idea tai ajatus on puettu. Tekijänoikeus ei suojaa ideaa. Tekijänoikeuden suojaa saavat muun muassa kirjalliset, kuvataiteelliset ja musiikilliset teokset sekä tietokoneohjelmistot.

Tekijänoikeuteen liittyvä konsultointi on osa immateriaalioikeuksiin erikoistuneen juristin tehtäväkenttää. Erityisesti taideteollisuuden tuotteiden suojaamista kannattaa tekijänoikeuden lisäksi miettiä vaikkapa mallirekisteröinnein.

Tavaramerkkisuoja voi olla ikuinen
Tavaramerkki on tunnus, jolla erotetaan elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat tai palvelut muiden tarjoamista tavaroista tai palveluista. Tavaramerkki on maakohtainen tai alueellinen yksinoikeus, ja rekisteröity tavaramerkki on uudistettavissa rajoituksetta. Se ei kuitenkaan saa olla sekoitettavissa aikaisempiin merkkeihin tai toiminimiin tai olla tuotetta suoraan kuvaileva.

Tavaramerkiksi sopii periaatteessa mikä tahansa graafisesti esitettävissä oleva sana, iskulause, kuvio, väri, kirjain-numeroyhdistelmä, tavaran tai pakkauksen ulkoasu tai jopa lyhyt melodia. Esimerkkinä ulkoasutavaramerkistä mainittakoon tunnetun klassikon ulkoasu, Egg Chair (yhteisön tavaramerkki CTM 4591608).

Tavaramerkkihakemuksissa myös tavaroiden ja palveluiden luokittelu vaatii erikoisosaamista. Suojaus merkille saadaan pääsääntöisesti vain nimetyissä luokissa.

Sopiminen on kaiken a ja o
Yritykset käyttävät tuotekehitykseen aikaa ja rahaa. Niiden kannalta on välttämätöntä suojata saadut tulokset ja varmistaa oikeuksien siirtyminen yrityksen omistukseen. Suojauksesta saadaan paras hyöty silloin, kun suojauskäytännöt ovat kiinteä osa yrityksen tuotekehitystä.

Tekijänoikeuslain mukaan oikeus teoksen taloudelliseen hyödyntämiseen on teoksen luojalla. Oikeus on luovutettavissa sopimusteitse eteenpäin.

Oikeus malliin on sillä, joka on luonut mallin, tai jolle hänen oikeutensa on siirtynyt. Työsuhteessa syntyneiden mallien osalta ei ole erityissäännöksiä kansallisessa laissa.

Myös yhteisön mallioikeusasetuksen mukaan oikeus yhteisömalliin kuuluu sille, joka on luonut mallin tai jolle hänen oikeutensa ovat siirtyneet. Asetuksen mukaan oikeus työsuhteessa syntyneeseen malliin kuuluu kuitenkin työnantajalle, ellei sopimuksella ole toisin sovittu tai jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä ei toisin määrätä.

Tilanne on siis hieman epäselvä. Työnantajan intressissä yleensä onkin, että immateriaalioikeuksien mahdollisesta siirtymisestä sovitaan työsopimuksessa tai erillisellä sopimuksella.

Työntekijäasemassa oleva tai free lancer -muotoilija ei välttämättä ymmärrä työsopimusta solmiessaan, mistä kaikesta on sopimassa. Silloin on suositeltavaa käyttää asiantuntijan apua. Näin sopimuksen tasapuolisuus tulee paremmin varmistettua.

Muotoilijat ovat tosiasiallisesti aika heikossa asemassa sopijapuolena suhteessa yrityksiin. Omia tuotteita halutaan saada tuotantoon, ja sopimuksilla siirretään oikeuksia yrityksille, joskus pilkkahintaan. Kohtuuton sopimus ei kuitenkaan ole kummankaan sopimuspuolen etu.

Juha Myllyoja
IPR-lakimies, eurooppatavaramerkki- ja mallioikeusasiamies
Kolster Oy Ab