Mittava teos tavaramerkkioikeudesta

(IPRinfo 1/2005)

Arvosteltu teos: Per Jonas Nordell: Varumärkesrättens skyddsobjekt. Om ordkännetecknets mening och referens. Mercur IUS Stockholm 2004

Tavaramerkkidirektiivi on yksi ensimmäisiä immateriaalioikeutta koskevia Euroopan yhteisön normeja. Direktiivi vaikutti pohjoismaiseen tavaramerkkilainsäädäntöön jo ennen kuin Suomi ja Ruotsi liittyivät EU:hun. Yhteisön kattavista suojamuodoista ensimmäiseksi luotiin yhteisön tavaramerkkijärjestelmä, joka sisällöllisesti perustui tavaramerkkidirektiiviin. Yhteisön lainsäädännön ja oikeuskäytännön harmonisoiva vaikutus myös pohjoismaiseen tavaramerkkioikeuteen onkin kiistatonta.

Per Jonas Nordell on kirjoittanut mittavan, yli 600-sivuisen, tavaramerkkioikeutta koskevan teoksen, jossa hän tarkastelee Ruotsin tavaramerkkioikeutta EU:ssa syntyneen tavaramerkkejä koskevan käytännön taustaa vasten. Nordellin kokemus tavaramerkkioikeudessa on vahva. Hän työskentelee parhaillaan tutkijana ja opettajana Tukholman kauppakorkeakoulussa ja Lundin yliopistossa. Ruotsin ja Suomen lainsäädäntöjen samankaltaisuuden vuoksi Nordellin kirja on käyttökelpoinen lähdeteos myös Suomessa.

Nordell perehdyttää lukijan tunnusmerkin funktioihin, tunnusmerkkien semanttisuuteen, suojan edellytyksiin, yksioikeuden sisältöön sekä sopimattomaan menettelyyn (otillbörlig marknadsföring). Teoksen ensimmäisessä luvussa Nordell tuo esiin sen, kuinka tavaramerkin funktiot ovat muuttuneet tavaramerkkioikeuden kehityksen myötä. Pääpaino teoksessa on suojan edellytysten tarkastelulla, johon Nordell käyttää yli 200 sivua.

Suojan edellytyksistä Nordell tarkastelee erikseen mm. erottamiskykyisyyttä, sekoitettavuutta, harhaanjohtavia merkkejä sekä vesittymistä ja degeneroitumista. Hän valaisee aihettaan lukuisin oikeuskäytännöstä otetuin esimerkein. Yksinoikeuden sisältöä tarkastellessaan Nordell nostaa esiin myös varaosat, sammumisen ja rinnakkaistuonnin.

Ruotsin ja Suomen käytännöissä eroja
Nordell korostaa myös markkinointilainsäädännön (marknadsföringslagstiftningen) mahdollisuuksia ja osuutta tunnusmerkkisuojassa. Ruotsin lainsäädäntö poikkeaa tältä osin melko paljon suomalaisesta, ja myös oikeuskäytännössä on eroja. Ruotsissa markkinointia koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö täydentävät tunnusmerkkilainsäädäntöä suomalaista vastaavaa sääntelyä paremmin. Nordell osoittaa tunnusmerkkilainsäädännön ja -käytännön ja markkinointia koskevien normien läheisen sukulaisuuden.

Kirjoittaja käyttää kattavasti sekä ruotsalaista että yhteisön oikeuskäytäntöä kirjassaan. Myös Ruotsin Patent och registreringsverketin ratkaisukäytäntöä on käytetty runsaasti. Oikeustapausluettelosta pistää silmään, että Nordell viittaa ainoastaan yhteen suomalaiseen oikeustapaukseen. Sinänsä pohjoismaisittain melko yhtenäisestä lainsäädännöstä eri maissa saatujen kokemusten hyödyntämistä vaikeuttavat jonkin verran kieliongelmat.

Nordell päättää kunkin luvun yhteenvedolla, joka saattaa olla melko pitkäkin. Tämä luonnollisesti helpottaa mittavan tekstin lukemista ja samalla jäsentää sitä. Teoksen hakemistoista voisi mainita ainakin minulle uutuutena tulleen tunnusmerkkirekisterin eli teoksessa esimerkkeinä käytettyjen tavaramerkkien asiahakemiston. Ajatus on erinomainen, koska usein tapauksiin viitataan käyttämällä siinä käsitellyn tavaramerkin nimeä.

Nordellin teos tuo kaiken kaikkiaan yhden lisän pohjoismaiseen tavaramerkkioikeutta käsittelevään kirjallisuuteen. Teoksesta on hyötyä myös suomalaisille tavaramerkkiammattilaisille, koska perinteisesti Suomen ja Ruotsin tavaramerkkilait ovat olleet lähes identtiset, ja EU:n lainsäädäntö ja käytäntö ovat ainakin periaatteellisella tasolla lisänneet yhtenäisyyttä.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center