Mit’ on se nimi? – Suojaako EU geneerisiä vai erottamiskykyisiä maantieteellisiä merkintöjä?

(IPRinfo 4/2006)

“Mit’ on se nimi? Mitä ruusuks kutsut,
Yht’ ihanasti toisin nimin tuoksuu.
Näin Romeo, vaikk’ ei nimens oiskaan Romeo,
On yhtä kallis nimeänsä vailla.”
– William Shakespeare, Romeo ja Julia, (suom. Paavo Cajander).

Reilu vuosi sitten yhteisöjen tuomioistuin ratkaisi pitkään kestäneen feta-kiistan. Tuomioissa vahvistettiin fetan rekisteröinti maantieteelliseksi merkinnäksi. Siirtymäaika kuluu umpeen 15.10.2007, minkä jälkeen vain Kreikassa valmistettua vuohen- tai lampaanjuustoa voidaan myydä EU:ssa fetana.

Miten juuston lajia ja laatua kuvaava nimitys voi saada yksinomaista suojaa? Miksi kutsua Suomessa valmistettua juustoa, jota olemme tähän asti kutsuneet fetaksi? Onko sama juusto, vaikka sen nimi ei enää olisikaan feta, yhtä arvostettu nimeänsä vailla?

Feta-ratkaisun taustalta löytyy Euroopan unionin asetuksin perustettu maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmä.

Suojajärjestelmän kolme pilaria
Maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmä muodostuu kolmesta pääpilarista:
1) maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimityksiä suojaava neuvoston asetus 510/2006
2) viinien nimityksiä suojaava neuvoston asetus 1493/99, sekä
3) alkoholijuomien ja maustettujen viinien nimityksiä suojaavat asetukset 1576/89 ja 1601/91.

Asetus 510/2006 korvasi vastikään asetuksen 2081/92. Uutuutena on muun muassa kansallinen ja yhteisötasoinen väitemenettely. Suojattavat tuotteet sekä suojan laajuus ja vahvuus vaihtelevat eri asetusten perusteella annetussa suojassa. Suoja ei ole päällekkäistä, vaan kukin asetus rajaa tarkasti suojattavat tuotteet.

Viini- tai alkoholituotteita ei suojata asetuksen 510/2006 perusteella, vaikka ne ovat maataloustuotteita ja elintarvikkeita.
Järjestelmän antama suoja on hyvin lähellä tavaramerkkisuojaa ja antaa vastaavan, mutta kollektiivisen yksinoikeuden. Maantieteellistä nimitystä ovat oikeutettuja käyttämään kaikki, joiden tuotteet täyttävät määritellyt ominaisuudet. Maantieteellisten merkintöjen suoja on kuitenkin tavaramerkkisuojaa laajempi siten, että kerran suojatusta nimityksestä ei koskaan voi tulla tuotteen lajia tai laatua kuvaavaa arkikielen ilmausta (geneeristä nimitystä).

Nimitykset on myös pitkälti suojattu kaikelta väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä. Suoja kattaa nimen, vaikka se olisi käännetty tai siihen olisi liitetty “-laatuinen”, “-tyyppinen”, “-menetelmä” tai muu vastaava ilmaisu.

Oletuksena alkuperän vaikutus tuotteen ominaisuuksiin
Maantieteellisten merkintöjen suojan taustalla on olettamus, että alkuperäalueen maaperä, ilmasto, kasvisto ja eläimistö vaikuttavat tuotteen ominaisuuksiin. Tuote on alkuperänsä heijastus, jota ei voida kopioida, ja se voidaan yhdistää maantieteelliseen alkuperäalueeseensa.

Maantieteelliset merkinnät auttavat kuluttajia tunnistamaan tuotteiden alkuperään ja laadun välisiä eroja. Ne auttavat myös tuottajia erottamaan tuotteensa muiden tuotteista. Merkintä voi parantaa tuotteen myyntiä ja houkutella kuluttajia mielikuvilla. Tästä syystä merkinnät saattavat olla erityisen tärkeitä pienille tuottajille, joilla ei ole varaa satsata yksilölliseen tuotemerkkiin ja sen mainostamiseen.

Koska eri alueilta tulevat tuotteet poikkeavat toisistaan, niitä ei ole oikeutettua nimittää samalla maantieteellisellä merkinnällä. Saman merkinnän käyttäminen johtaa kuluttajia harhaan ja on hyvän liiketavan vastaista.

Avoimessa maailmankaupassa nimitysten suojaaminen on tärkeää EU:lle itselleen. Tullien sekä tuotanto- ja vientitukien poistuessa WTO:n neuvottelukierrosten myötä EU:ssa on ollut tarve luoda mekanismi, joka turvaa tuottajille riittävän toimeentulon. Tämä on tapahtunut siirtymällä yhteisön maatalouspolitiikassa määrästä laatuun. Maantieteelliset alkuperämerkinnät nähdään kannustimena tuottajille monipuolistaa tuotantoaan ja siirtyä tuottamaan laatutuotteita. Merkintöjä hyödynnetään myös markkinoinnissa unionin ulkopuolelle.

EU väittää tuottajiensa menettävän useita miljoonia euroja sillä, että Euroopan ulkopuoliset tuottajat käyttävät oikeudettomasti hyväkseen eurooppalaisten laatutuotteiden mainetta.

Karu todellisuus
Tuotteen maantieteellinen alkuperä vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin. Epätodennäköistä kuitenkin on, että nämä ominaisuudet ovat vain tietylle alueelle yksinomaisia. Samoja piirteitä on löydettävissä muiltakin alueilta.

Modernit tuotantomenetelmät mahdollistavat tuotteiden kopioimisen ja tuottamisen ympäri maailmaa. Raaka-aineita, välineitä, tuotantomenetelmiä ja ammattitaitoista työvoimaa voidaan siirtää paikasta toiseen. Tuotteiden ominaisuudet johtuvat pikemminkin valmistusmenetelmistä ja ammattitaidosta kuin varsinaisesti maantieteellisestä alkuperästä.

Myöskään kieli ei ole staattista, vaan sanojen merkitykset ja funktiot muuttuvat jatkuvasti. Erisnimistä voi tulla yleisnimiä ja jopa verbejä sekä päinvastoin. Hyvä esimerkki on Champagne-maakunnan nimi, joka kattaa nykyään kaiken alueella valmistetun kuohuviinin. Yhdysvalloissa kehitys on jatkunut pitemmälle ja siellä champagne (joskus kirjoitettuna “champain”) on yleiskielen nimitys kaikille kuohuviineille. Toinen esimerkki on italiankielen viipaletta tarkoittava sana fetta, joka on aikojen saatossa muuttunut tarkoittamaan myös feta-juustoa.

Maantieteelliset merkinnät ovat yleiskielen sanoja. Niin kauan kun ne tarkoittavat selvästi tietyllä alueella valmistettuja tuotteita, niillä voidaan sanoa olevan tietty erottamiskyky. Sen menetettyään merkinnöillä ei ole enää ole kykyä erottaa eri tuotteita toisistaan.

Karu todellisuus on, että yleisesti kuluttajat eivät tiedä mitä maantieteelliset merkinnät edustavat, eivät edes Ranskan ja Italian kaltaisissa maissa, joissa suojajärjestelmä on ollut käytössä jo puoli vuosisataa. Näin on myös Euroopan ulkopuolella.
Vaikka Australia on jo 10 vuotta sitten solmitun sopimuksen perusteella varannut eurooppalaisten viinien maantieteelliset merkinnät yksinomaan eurooppalaisille tuottajille, tämä ei ole kasvattanut eurooppalaisten viinien menekkiä Australiassa.
EU onkin tänä vuonna budjetoinut miljoonia euroja hankkeisiin, joiden tarkoituksena on kuluttajien tietoisuuden kasvattaminen sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. Lisäksi uudessa asetuksessa 510/2006 velvoitetaan 1.4.2009 alkaen merkitsemään liikkeelle lasketut tuotteet yhteisön maantieteellisten merkintöjen logoilla. Tämä on varmasti avuksi kuluttajille laatutuotteiden tunnistamisessa.

Maantieteellisten merkintöjen geneerisyyden arviointi
Asetuksissa estetään geneeristen nimitysten rekisteröimisen maantieteellisiksi merkinnöiksi. Geneerisyyttä arvioidaan kuitenkin eri tavalla kuin esimerkiksi yhteisön tavaramerkkien geneerisyyttä. Yhteisön tavaramerkkinä ei voida rekisteröidä sanaa, jos se on yhdessäkin jäsenvaltiossa geneerinen termi.

Feta-tapaus osoitti kuitenkin, että maantieteellistä merkintää voidaan pitää geneerisenä vain, jos EU:sta ei löydy merkittävää väestönosaa, joka pitää nimitystä maantieteellisenä merkintänä. Koska Feta saa kuluttajissa aina aikaan mielleyhtymän Kreikkaan, se ei ole yleiskielen sana EU:ssa.

On siis kuitenkin mahdollista, että yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa maantieteellinen merkintä on geneerinen. Tällä ei kuitenkaan näytä olevan väliä merkintöjä rekisteröitäessä. Muut kuin kreikkalaiset feta-juuston tuottajat joutuvat kohta keksimään juustolleen uuden nimen. Suurilta tuottajilta tämä käy varmasti helposti, ja ne pystyvät tuotteidensa tehokkaaseen markkinointiin. Toisin on pientuottajien laita.

Maantieteellisen merkinnän osan ja käännöksen suoja
Asetukset estävät maantieteellisiä merkintöjä muuttumasta geneerisiksi. Oikeudellisesti merkintä on erottamiskykyinen, vaikka se olisi tavallisille kuluttajille täysin geneerinen termi. Sama ei kuitenkaan välttämättä päde moniosaisen merkinnän yksittäisiin osiin. Yhteisöjen tuomioistuin näytti vihjaavan Époisses-tapauksessa, että vaikka Époisses de Bourgogne on maantieteellisenä merkintänä suojattu juuston nimitys, tämä ei estä sen yksittäisen osan, Époisses, muuttumista geneeriseksi nimitykseksi.

Suojatun merkinnän käännös saa vastaavaa suojaa kuin itse alkuperäinen merkintä. Käännöskielen sanojen merkitys voi kuitenkin muuttua. Parmigiano-Reggiano-juuston ranskankielisestä käännöksestä lainattu sana parmesan on saattanut joissain kielissä muuttua geneeriseksi nimitykseksi grana-tyylisille koville juustoille, joihin Parmigiano-Reggianokin kuuluu. Suomessakin näkee melko useasti myytävän minkä tahansa padano-tyyppisen juuston lastuja parmesaanilastuina.
Euroopan komissio on nostanut yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Saksaa vastaan parmesan-sanan väärinkäytön sallimisesta. Saksan käsityksen mukaan sana on kuitenkin geneerinen.

Ryypyn ja viinin merkintöjen suoja laajentuu
Lähitulevaisuudessa on nähtävissä maantieteellisten merkintöjen suojan merkittävää laajentumista EU:ssa. Paljon uutisoidun vodka-kiistan taustalla on uusi, asetuksen 1576/89 korvaava alkoholijuoma-asetus. Hyväksymisen myötä Euroopan unioni täyttää WTO:n, erityisesti TRIPS-sopimuksen vaatimukset.

Yksinkertaisista alkoholijuomien maantieteellistä merkinöistä tulee aitoja maantieteellisiä merkintöjä. Monessa tapauksessa ne saavat etuoikeuden suhteessa aiempiin ja myöhempiin tavaramerkkeihin. Lisäksi merkintöjä suojellaan niiden maineen väärin- ja hyväksikäyttöä vastaan entistä laajemmin.

Viinien maailmanmarkkinaosuuksien menettäminen ja nykyisen nimijärjestelmän monimutkaisuus on saanut komission pohtimaan myös viinien maantieteellisten merkintöjen suojan uudistamista. Uudistus toisi mukanaan varmasti myös suojan lisääntymisen. Tunnetuille viinien maantieteellisille merkinnöille, kuten esimerkiksi Champagnelle/Shampanjalle, suoja hyväksikäyttöä vastaan on varmasti merkittävä parannus nykyiseen hyvän liiketavan vastaisuuden perusteella annettuun suojaan.

Nämä uudet suojaa laajentavat kehityskulut korostavat entisestään suojajärjestelmän tuntemisen tärkeyttä omien tuotteiden markkinoinnissa. Tunnettuihin ja vetovoimaisiin elintarvikkeiden tai maataloustuotteiden nimiin viittaaminen kosmetiikan, vaatteiden tai elektroniikan markkinoinnissa, voi tulevaisuudessa tuoda käyttäjälle epämiellyttävän yllätyksen: kanteen maantieteellisen merkinnän epäoikeutetusta hyväksikäytöstä.

Kaksi suojan tasoa
Maantieteellinen merkintä tarkoittaa eri yhteyksissä erilaista suojaa. Kaksi pääasiallista suojan tasoa ovat:

# yksinkertainen maantieteellinen merkintä (appellation of origin/simple geographical indication) = merkintä, joka viittaa tuotteen valmistuspaikkaan tai -alueeseen, esimerkiksi “Made in Finland”.

# maantieteellinen merkintä (geographical indication) = merkintä, joka viittaa tuotteen valmistuspaikkaan tai alueeseen, jolta tuote on kotoisin silloin, kun tuotteen määrätty laatu, maine tai muut ominaisuudet liittyvät paikkaan tai ovat sille yksinomaisia. Esimerkkejä ovat mm. feta ja shampanja.

 

Oskari Rovamo
OTM

Lainsäädäntöä:

Neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta.

Neuvoston asetus (EY) N:o 509/2006, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1493/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, viinin yhteisestä markkinajärjestelystä.

Neuvoston asetus (ETY) N:o 1576/89, annettu 29 päivänä toukokuuta 1989, tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä.

Neuvoston asetus (ETY) N:o 1601/91, annettu 10 päivänä kesäkuuta 1991, maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuja:

Yhdistetyt asiat C-129/97 ja C-130/97, 9.6.1998 – Époisses.
Asia C-87/97, 4.3.1999 – Gorgonzola / Cambozola
Asia C-66/00, 25.6.2002 – Parmigiano Reggiano / parmesan
Asia C-469/00, 20.5.2003 – Grana Padano (raastettuna)
Asia C-108/01,20.5.2003 – Parman kinkku
Asia C-216/01, 18.11.2003 – Budĕjovický Budvar
Yhdistetyt asiat C-465/02 ja C-466/02, 25.10.2005 – feta